Onko erityisluokilla paljon kiusaamista/häiriökäyttäytymistä?

Tuntuu ettei vanhemmat pidä sääntöjä. Lapset kiusaavat muita jne. Mietinkin onko yleistäkin vai ollenko kohdannut joitain poikkeustapauksia. Mukana myös dysfasia-diagnoosia.

Ja kyllä siellä oli käytöshäiriöitä ja kiuisaamista paljon. Kun vanhempia tapasi ja seurasi niin aika harvassa tapauksessa se johtui kasvatuksen puutteesta, mitta se vaikutti, että kenelläkään ei tuntunut olevan resursseja (rahaa, taitoa, aikaa, kiinnostusta) uhrata näihin lapsiin siellä kolus. Tunsivat joka päivä olevansa kolmosluokan kansalaisia. Turhautuivat siihen, että eivät pystyneet niissä oloissa oppimaan mitään ja aikaa piti jotenkin kuluttaa. Agressioita tuli, kun omakin ope koko ajan lyttäsi, puhumaattakaan muista oppilaista, aika nopeasti myös omat luokkakaverit. Kun aggressio alkaa syntyä, se synnyttää lisää agressiota ja noidankehä vaan jatkaa pyörimistään, koska ketään ei kiinnosta eikä kellään ole keinoja sitä katkaista.



Meidän lapsi siirtyi sieltä vuoden päästä pois. Pidän sitä vuotta pahimpana erehdyksenä, mitä lapsseni kasvatuksessa olen tehnyt.

Omalle pojalleni ehdotettiin erityiskoulua puheen viivästymisen ja kuullun ymmärtämisen vaikeuden takia, joten aihe on ajankohtainen.



Tosin en tiedä, onko erityiskoululla -ja luokalla paljonkin eroa (oletan siis, että erityisluokka on ihan normaalissa koulussa).

Kyllä siellä on ongelmia- pääosin ne pari käytöshäiriöistä aiheuttavat mielipahaa viikosta toiseen. Vanhempiaan en tunne, mutta molemmat äidit vaikuttavat hitusen hysteerisiltä ja lässyttäviltä "päänsilittäjä-äideiltä". Lapset voivat sanoa naama virneessä esim. minun lapselleni että "kunpa sä kuolisit" ja äitinsä reaktio on "nohnoh X, eipäs puhuta tuollaisia". Toinen pennuista yritti yhdessä vaiheessa satuttaa lastani aina kun silmä vältti ja se loppui vasta, kun kerran satuin näkemään tämmöisen tilanteen + menin väliin ja haukuin lapsen pystyyn...isänsä ei reagoinut mitenkään eikä lapsikaan, tosin sen jälkeen väheni satuttaminen selkeästi.



Ongelma erityisryhmissä on se, että siellä voi olla oikeasti esim. autistisia (joista ei yleensä ole muille haittaa) ja puheongelmaisia, mutta sitten myös tunne-elämän häiriöistä kärsiviä, väkivaltaisia lapsia. Mielestäni näitä kaikkia ei voi laittaa samaan ryhmään- mutta niin kuitenkin tehdään toistaiseksi...



Oman lapseni (Tourette, motorinen levottomuus) yritän saada normaaliluokkaan avustajan tai lääkityksen kera, ihan siksi etten tahdo hänen joutuvan noiden tunnehäiriöisten käsiin.

Ja tämä lapsi"materiaali" oli lievästi ilmaistuna levotonta.

En ole tavannut erityisluokilla yhtäkään tunnehäiriöistä lasta. Autisteja yms kehitysvammaisia kyllä.

Minun esikoinen on kehitysvammainen, ja viime keväänä koulussa sattui tapaturma. Eräs kehitysvammainen poika hyppäsi tyttöni naaman päälle ja etuhampaat painui sisään. Niiden takia ollaan nyt juostu hammaslääkärissä näytillä, mutta ilmeisesti mitään pahempaa ei sitten tapahtunut, kun hampaat on kesän aikana palautuneet melkein paikalleen. Mutta eipä se poika sitä asiaa tajunnut, kun hissi ei kulje ylös asti. Vanhemmista en osaa sanoa mitään, isä vaikuttaa sulkeutuneelta ja huonon itsetunnon omaavalta. Ei ainakaan ole pahoitellut eikä kysynyt miten on toipuminen mennyt.

Esim. Helsingissä luokat jaetaan diagnoosin, ei kotiosoitteen mukaan.

Erityisluokilla jokaisella oppilaalla on syynsä, erityisyytensä olla siellä. Nimenomaan Helsingissä ollaan siirrytty aluemalliin, jolloin lapset ohjataan alueellisille luokille mahdollisimman lähelle kotia. Ei siis jakoa diagnoosin perusteella. Näin ollen luokat ovat melko heterogeenisiä ja häiriökäyttäytymistä esiintyy monissa luokissa. Ertyistarpeiselle lapselle pieni ja paremmin resurssoitu erityisluokka on tietenkin paras valinta.

ovat eri erityisluokassa kuin oppimishäiriöiset.



Erityisluokillahan on pääasiassa poikia tai ainakin lapsen koulun käytöshäiriöisten luokalla 1.-2.luokka on 8 poikaa ja yksi tyttö. 3.-4.luokalla oli pelkkiä poikia yli 10 kpl.



Meillä tytölle suositeltiin tarhasta erityisluokkaa, mutta mm. poikavoittoisuuden takia en halunnut tyttöä sinne laittaa ja hyvä niin. Kaikilla erityisluokilla ei ole edes pätevää opettajaa.

Olen erityisluokanopettaja ja tässä asiassa on minun kokemukseni mukaan kaksi puolta. Onhan se totta, että luokillani on ollut nuoria (yläkoulussa), joille tunteiden käsittely on haastavaa ja riitoja ja konflikteja tulee. Kun tähän yhdistetään usein vielä oppilaiden huono itsetunto, niin kyllä varmasti tulee tilanteita, joissa käytös ei ole ihan parasta a-ryhmää.



Mutta. Erityisluokalla minun on helpompi puuttua asioihin, koska näen oppilaita paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa. He tietävät, ettei tilanne jää siihen, vaan se on selvitettävä. Eli väittäisin, että esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa kuin yleisopetuksessa. Toki opettajien välillä on eroja.

Koska useimmissa tapauksissa päädiagnoosin lisäksi on liitännäisoireita. Esim dysfasiaa sairastava lapsi voi olla todella hankala. Harvemmin diagnoosi on ihan puhdas ilman mitään muita ongelmia.



http://personal.inet.fi/yhdistys/k_udysfasia/dysfasia.htm

Omalle pojalleni ehdotettiin erityiskoulua puheen viivästymisen ja kuullun ymmärtämisen vaikeuden takia, joten aihe on ajankohtainen.

Tosin en tiedä, onko erityiskoululla -ja luokalla paljonkin eroa (oletan siis, että erityisluokka on ihan normaalissa koulussa).

Ei ole siis häirikkö. En todellakaan olisi tullut vauvapalstalle kyselemään kokemuksia 15 vuotiaiden tasolla olevilta kommentoijilta.

Kovinkin levotonta? Lapset huonosti käyttäytyviä? Minulla alkaa olla aika huono kuva erityisluokkien lapsimateriaalista. Johtuukohan huono käytös kasvatuksen puutteesta, diagnoosista vaiko huonosta seurasta?

mutta totta kai siellä on enemmän häiriökäyttäytymistä kuin normiluokassa.

Itsekin mietin olenko tehnyt suuuuuuuuren virheen kun olen laittanut lapsen jolla pahoja oppimisvaikeuksia erityiskouluun. Hänellä oikeasti ei sinne mennessään ollut mitään liittännäisiä, mutta nyt kun on katsellut sitä menoa ja meininkiä kaksi vuotta niin vaikutuksen alkaa näkyä.

Koska hän ei ole se penaalin terävin kynä hänen on lisäksi erittäin vaikea ymmärtää miksi toiset käyttäytyvät väkivaltaisesti, ovat ahdistuneita, masentuneita, saavat raivareita, mököttävät... jne. Kun hän oli nähnyt kouluun mennessään vain suht "normi" käytöstä, eli joskus toki riidellään mutta asiat sovitaan, toisia EI lyödä ja niin edelleen. Olen välillä ihan palasina siitä mitä kaikkea hän joutuu koulussa näkemään ja kuulemaan. Pelkään että esim. masennus tarttuu ja jos lapsi on tuolla yhdeksän vuotta niin hänelläkin alkaa olla psyykkisen terveyden ongelmia.

Oja vai allikko, siinä vaihtoehdot lapselle jonka kehitys on viiveistä mutta jolla ei ole käytöshäiriöitä. Tavallisessa koulussa saa aina tuntea olevansa porukan viimeinen, huonoin, en tiedä sitten masennustahan sekin teettää.

Nimenomaan Helsingissä ollaan siirrytty aluemalliin, jolloin lapset ohjataan alueellisille luokille mahdollisimman lähelle kotia. Ei siis jakoa diagnoosin perusteella. Näin ollen luokat ovat melko heterogeenisiä ja häiriökäyttäytymistä esiintyy monissa luokissa.

Ei pidä paikkansa. Aluemalli on kyllä, mutta alueella on sitten kolme erityisluokkaa: entisillä kirjainlyhenteillä ilmaistuna ESY, EVY ja dysfasialuokka. Tällöin esyläinen menee taksilla naapuripiirin kouluun, jos omassa koulussa on evy-luokka, ja päinvastoin.

Helsingissä on niin paljon kouluja ja oppilaita, että tämä onnistuu hyvin helposti.

Oma lapseni siirtyi entisessä koulussa pienluokasta pois, koska luokka koostui melkeinpä pelkästään käytöshäiriöisistä eivätkä ne oppilaat hyötyneet lainkaan, joilla oli oppimisvaikeuksia.



Nykyisessä koulussa pienluokka koostuu pelkästään oppimisvaikeuksia omaavista oppilaista, apinalauma on integroitu tavallisille luokille. Ja meno on rauhallista :)

ESY:ssä käytöshäiriöiset ja sopeutumattomat

EVY:ssä vammautuneet ja neurologiset (ADHD on neurologinen sairaus

Pahin on ESY, sitten dysfasialuokka (heillä usein käytöshäiriöitä, ADHD:tä jne) ja viimeisenä EVY

Oma lapseni siirtyi entisessä koulussa pienluokasta pois, koska luokka koostui melkeinpä pelkästään käytöshäiriöisistä eivätkä ne oppilaat hyötyneet lainkaan, joilla oli oppimisvaikeuksia. Nykyisessä koulussa pienluokka koostuu pelkästään oppimisvaikeuksia omaavista oppilaista, apinalauma on integroitu tavallisille luokille. Ja meno on rauhallista :)

siirto toteutettiin? Vaaditteko itse sitä, ehdottiko opettaja vai kuinka?

Minkälaiset tukitoimet saitte normiluokkaan? Vai saitteko mitään? Miten lapsi itse koki siirron?

t no 15

Kylläpä täällä on vanhaa tietoa. Mitään esyjä, eumuja, evyjä ei ole enää olemassa. Noilla "koodeilla" olevat opetussuunnitelmat ovat viime vuosituhannen peruja. Diagnoosin mukaan jakaminen on moraalisesti kyseenalaista eikä hyödytä ketään ( mallituki oppilaalta pois jne.).

Tavallinen luokka on aina paras vaihtoehto, opettaja vaan pitää patistaa eriyttämään oeptusta; se kuuluu hänen työhönsä.

Erityisen itsetunto laskee kun ei pärjää niinkuin muut, on kaikessa aina huonompi. Kaverisuhteet ovat kehnot ja joutuu helposti syrjityksi. Erityisellä voi olla sosiaalisia ongelmia eikä sulaudu porukkaan.Erityinen hermostuu helposti ja joutuu konfliktihin. Erityinen voi puhua oudosti ja huutamalla eikä ymmärrä kaikkea mitä hänelle puhutaan, toiset katsovat kieroon. Esimerkki on dysfasiasta.

pitäisi laittaa omaan ryhmäänsä. On väärin että muut lapset joutuvat kärsimään heidän seurastaan ja pelkäämään jatkuvasti.