Onko erityisluokilla paljon kiusaamista/häiriökäyttäytymistä?

Erityisen itsetunto laskee kun ei pärjää niinkuin muut, on kaikessa aina huonompi. Kaverisuhteet ovat kehnot ja joutuu helposti syrjityksi. Erityisellä voi olla sosiaalisia ongelmia eikä sulaudu porukkaan.Erityinen hermostuu helposti ja joutuu konfliktihin. Erityinen voi puhua oudosti ja huutamalla eikä ymmärrä kaikkea mitä hänelle puhutaan, toiset katsovat kieroon. Esimerkki on dysfasiasta.

Miten sitten on itsetunnon kannalta parempi, että lapsi siirretään jonnekin pois tieltä siksi, että hän ei pärjää normaalijoukossa? Jonnekin, minkä hän kyllä tajuaa olevan "huonompia varten"? Että hän ymmärtää pärjäävänsä vain jos sovelletaan kriteereitä, joiden hän tietää olevan helpommat? Että hän on niin surkea, ettei hänelle kannata antaa edes tilaisuutta yrittää?

Koska kyllä ne TUON ymmärtävät.

Siirrot ovat aina huonoja asioita aluksi. Luuletko että lapsi ei tajua ollessan normaalilla luokalla että ei pärjää, ei ole tarpeeksi älykäs ja ettei koe olevansa huonompi? Kyllä kokee!



Jos alunperin laitettu samantasoisten seuraan kokee onnistumista ja samaistumista, ei ole aina se poikkeava. On tasavertainen.



Tällaisen lapsen tulisi sitten saada mahdollisuuksien mukaan myös normaalihin lapsiin kontakteja. Sekin muodostuu usein vaikeaksi mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Pienenä onnistuu kun lapset eivät vielä ole niin tarkkoja toisen erilaisuudesta.

Näin yleisesti omana käsityksenäni:

erityisluokilla on jopa vähemmän kiusaamista kuin ns. normaaliluokilla.



P.S. Oma lapseni on erityisluokalla, ja olen itse luokanopettaja, siis tavallisen luokan opettaja.

Olen erityisluokanopettaja ja tässä asiassa on minun kokemukseni mukaan kaksi puolta. Onhan se totta, että luokillani on ollut nuoria (yläkoulussa), joille tunteiden käsittely on haastavaa ja riitoja ja konflikteja tulee. Kun tähän yhdistetään usein vielä oppilaiden huono itsetunto, niin kyllä varmasti tulee tilanteita, joissa käytös ei ole ihan parasta a-ryhmää.

Mutta. Erityisluokalla minun on helpompi puuttua asioihin, koska näen oppilaita paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa. He tietävät, ettei tilanne jää siihen, vaan se on selvitettävä. Eli väittäisin, että esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa kuin yleisopetuksessa. Toki opettajien välillä on eroja.

t. se tavallisen luokan ope, jonka lapsi erityisluokalla

Olen erityisluokanopettaja ja tässä asiassa on minun kokemukseni mukaan kaksi puolta. Onhan se totta, että luokillani on ollut nuoria (yläkoulussa), joille tunteiden käsittely on haastavaa ja riitoja ja konflikteja tulee. Kun tähän yhdistetään usein vielä oppilaiden huono itsetunto, niin kyllä varmasti tulee tilanteita, joissa käytös ei ole ihan parasta a-ryhmää.

Mutta. Erityisluokalla minun on helpompi puuttua asioihin, koska näen oppilaita paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa. He tietävät, ettei tilanne jää siihen, vaan se on selvitettävä. Eli väittäisin, että esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa kuin yleisopetuksessa. Toki opettajien välillä on eroja.

t. se tavallisen luokan ope, jonka lapsi erityisluokalla

Lapseni oli erityisluokalla erityiskoulussa jossa oli hienot nollatoleranssiperiaatteet väkivallan ja kiusaamisen takia. Ja väkivaltaan puututtiinkin aina välittämösti ja selviteltiin. Se vaan, että myöhäistähän se siinä vaiheessa jo oli, kun toinen OLI JO SAANUT TURPAANSA! Ei se puuttuminen siinä vaiheessa enää kauheasti pelasta.

Ja tätä tapahtui viikottain. Selvittelystä ei siis ollut ikinä mitään pysyvää hyötyä. Jos yksi tyyppi rauhoittuikin hetkeksi, sieltä löytyi aina toinen höeslö tilalle.

Kylläpä täällä on vanhaa tietoa. Mitään esyjä, eumuja, evyjä ei ole enää olemassa. Noilla "koodeilla" olevat opetussuunnitelmat ovat viime vuosituhannen peruja. Diagnoosin mukaan jakaminen on moraalisesti kyseenalaista eikä hyödytä ketään ( mallituki oppilaalta pois jne.).

Tavallinen luokka on aina paras vaihtoehto, opettaja vaan pitää patistaa eriyttämään oeptusta; se kuuluu hänen työhönsä.

Koodeja ei enää ole, mutta kyllä isommissa kaupungeissa nämä luokat silti ovat yhä. Opetussuunnitelmallisia eroja näillä luokilla ei tietenkään ole ja valtaosa erityisluokkien lapsista opiskelee saman yleisen opetussuunnitelman mukaan kuin kaikki muutkin koululaiset. Jollakulla erityisellä voi joku yksittäinen oppiaine olla mukautettu.

Diagnoosipohjainen jako ei ole mitenkään moraalisesti kyseenalaista ja kyllä siitä vaan on hyötyä, kun pahimmat raggarit ovat sellaisten joukossa, jotka osaavat antaa kiusaamistilanteissa takaisin yms. kuin että olisivat arempien ja kiltimpien luokassa rähjäämässä. Raggarin mallitukea sinne ei kaivata!

Tavallisella luokalla opettajalla ei ole riittävästi aikaa ja opiskelutahti voi olla liian nopea eikä kertaamiseen ole aikaa, esim. jos kirjainten kirjoittamisessa on liikaa motorisia haasteita. Tavallisella luokanopettajalla ei myöskään yleensä ole erityispedagogiikan opintoja.

käytöshäiriöiset ja oppimisvaikeudet. Ryhmät ovat tässä taajamassa eri kouluissakin.



Ketjussa puhutaan lapsista. Pääasialllisesti erityisluokkalaiset ovat poikia. Katselin lapsen koulun käytöshäiriöisten luokkien kokoonpanoja 1.-2.luokalla oli 1 tyttö ja 8 poikaa 3.-4. luokalla yli 10 poikaa eikä ainoatakaan tyttöä.



Tytön äitinä kyllä kannattaa miettiä laittaako tytön erityisluokalle poikavaltaisuuden takia. Me ei laitettu.

Luokanopettaja ei tarvite mitään "erityispedagogiikkaa" siinä, että eriyttää opetusta. Opettajanoppaissa on sitä paitsi valmiina eritasoisia tehtäviä eli jos viitsii monistaa, niin vaivaa ei ole. Diagnoosien mukaan jakaminen ei ole tätä päivää; lapsia eristetään aivan turhaan, koska yhteiselo on sytä oppia jo peruskoulussa sitten työelämää varten. Erityiselämää ei ole koulun jälkeen! Mitään"mukautuksia" ei enää ole, vain yksilöllistäminen, jolloin lapsi etenee ko. oppiaineessa omien edellytysten mukaan. Entinen mukauttaminen on nykyistä eriyttämistä, mikä hoidetaan tavallisilla luokilla.



Raggareista: Yksi "raggari" tavallisessa luokassa on muuten parempi kuin kymmenen samassa luokassa. Raggarikin tarvitsee mallitukea käytökselleen ja tuollaisessa käytöshäiriöisten luokassa hän ei sitä saa.

Luokanopettaja ei tarvite mitään "erityispedagogiikkaa" siinä, että eriyttää opetusta. Opettajanoppaissa on sitä paitsi valmiina eritasoisia tehtäviä eli jos viitsii monistaa, niin vaivaa ei ole. Diagnoosien mukaan jakaminen ei ole tätä päivää; lapsia eristetään aivan turhaan, koska yhteiselo on sytä oppia jo peruskoulussa sitten työelämää varten. Erityiselämää ei ole koulun jälkeen! Mitään"mukautuksia" ei enää ole, vain yksilöllistäminen, jolloin lapsi etenee ko. oppiaineessa omien edellytysten mukaan. Entinen mukauttaminen on nykyistä eriyttämistä, mikä hoidetaan tavallisilla luokilla.

Juu, eriyttäminen hoituukin luokanopettajan koulutuksella - jos normaalikokoinen luokka ei ole täysin sekalaista sakkia ja joukossa erityisopetusta tarvitsevia.

Erityisopettajan taitoja ja osaamista sen sijaan tarvitaan kyllä, ja sitä parempi mitä täsmällisemmin "kohderyhmäänsä" opinnoissaankin erikoistunut erityisopettaja on.

Ammattikoulussa on erityisopetus omat luokat, ei laiteta normaalien kanssa isoihin luokkiin.

On selvää, että luokat ovat sekalaisia, kaikki lapset ovat yksilöitä ja erilaisia. Kummasti opettaja kyllä pystyy opettamaan esim. 3-6 yhdysluokkaa, mutta jos yhdellä luokkatasolla on yksikin eriyttämistä vaativa lapsia, niin kaikki on mahdotonta. Opettaja ei voi valikoida oppilaitaan ja esim- diagnoosien perusteella poistyöntäminen tav. luokasta on moraalitonta.

Ei Suomella ole varaa kasvattaa "erityisiä", vaan mahdollisimman tavallisia kansalaisia. Erityistyöpaikat taitavat löytyä pitkälti toimintakeskuksista, sinnekö työnnämme kaikki tehtaillut erityisoppilaat??

Olen erityisluokanopettaja ja tässä asiassa on minun kokemukseni mukaan kaksi puolta. Onhan se totta, että luokillani on ollut nuoria (yläkoulussa), joille tunteiden käsittely on haastavaa ja riitoja ja konflikteja tulee. Kun tähän yhdistetään usein vielä oppilaiden huono itsetunto, niin kyllä varmasti tulee tilanteita, joissa käytös ei ole ihan parasta a-ryhmää.

Mutta. Erityisluokalla minun on helpompi puuttua asioihin, koska näen oppilaita paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa. He tietävät, ettei tilanne jää siihen, vaan se on selvitettävä. Eli väittäisin, että esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa kuin yleisopetuksessa. Toki opettajien välillä on eroja.

t. se tavallisen luokan ope, jonka lapsi erityisluokalla

no mulla on kyllä toinen mielipide tästäkin idealismista

Lapseni oli erityisluokalla erityiskoulussa jossa oli hienot nollatoleranssiperiaatteet väkivallan ja kiusaamisen takia. Ja väkivaltaan puututtiinkin aina välittämösti ja selviteltiin. Se vaan, että myöhäistähän se siinä vaiheessa jo oli, kun toinen OLI JO SAANUT TURPAANSA! Ei se puuttuminen siinä vaiheessa enää kauheasti pelasta.

Ja tätä tapahtui viikottain. Selvittelystä ei siis ollut ikinä mitään pysyvää hyötyä. Jos yksi tyyppi rauhoittuikin hetkeksi, sieltä löytyi aina toinen höeslö tilalle.

a) Sellaista luokkayhteisöä ei ihan helpolla löydy, jossa ei jotakin ongelmaa joskus tule. Nollatoleranssi tarkoittaa yleensä käytännössä sitä, että ongelmiin puututaan välittömästi ja niitä myös pyritään ehkäisemään mahdollisuuksien mukaan.

b) Oma kokemukseni äitinä ja erityislapsen äitinä on yli kymmeneltä vuodelta ja opettajakokemukseni eri kouluista yli 20 vuoden ajalta. Kyllä idealismit ja turhat kuvitelmat ovat jääneet kauan sitten käytännön jalkoihin. :)

Siis edelleen: mielestäni ja kokemukseni mukaan erityisluokilla noin yleensä ottaen on helpompi puuttua ongelmiin ja kiusaamiseenkin nopeasti. Yleisopetuksen luokissa ongelmat peittyvät helpommin, mm. siksi, että joukossa on monesti juuri niitä skarppeja lapsia, jotka osaavat peittää hivutuksensa taitavasti kaikilta aikuisilta ja ovat open edessä mielinkielin ja hoitavat kouluasiat hyvin. Kiusatut eivät kovin helposti ainakaan isompina kerro asioista aikuisille, koska pelkäävät kiusaajien kostoa.

Isossa ryhmässä tällaiset ilmiöt jäävät helposti huomaamatta, pienissä erityisryhmissä aikuinen pystyy helpommin havaitsemaan myös merkit piilotetusta kiusaamisesta.

t. se tavallisen luokan opettaja

Ei Suomella ole varaa kasvattaa "erityisiä", vaan mahdollisimman tavallisia kansalaisia. Erityistyöpaikat taitavat löytyä pitkälti toimintakeskuksista, sinnekö työnnämme kaikki tehtaillut erityisoppilaat??

Erityisopetuksen tarkoitus ei ole kasvattaa "erityistyöpaikkojen" työnekijöitä.

Moni erityistä tukea tarvitseva lapsi/nuori on juuri erityisopetuksen vuoksi päässyt selville vesille elämässään ja jatkanut koulua joko ammatillisessa oppilaitoksessa tai lukiossa.

Toiminntakeskukset ja muut vastaavat "erityistyöpaikat" ovat tarkoitetut vajaakuntoisille. Erityisoppilas ei ole vajaakuntoinen, ellei hänellä ole sairautta tai vammaa, joka tekee hänestä vajaakuntoisen.

Aivan älytön syy erityisluokan paremmuuteen se, että opettaja ehtii paremmin puuttua asioihin. Erityisluokassa jo itsessään on niin paljon enemmän nahinoita ja selvitettäviä asioita, että aikaa menee muutenkin paljon muuhun kuin opetukseen. Ja itse opetus ei nyt kovin kummoista ole, kun lähes jokaisella lapsella on opetussuunnitelma. Mieti nyt vielä luokanope, haluatko lapsellesi tuollaista tuolevaisuutta? Minä en haluaisi.Neljä erityisluokkaa kokeneena ( lapsi siis kokenut) en tekisi enää siirtoa lapsellemme. Tavallinen luokka voitta mennen tullen parhaimmankin erityisluokan. Lapsi oppii olemaan ns. tavisten kanssa ja saa laadukkaampaa opetusta.

Ammattikoulussa on erityisopetus omat luokat, ei laiteta normaalien kanssa isoihin luokkiin.

Jep, mutta ammatillinen erityisopetus tulee kysymykseen vain, jos siinä vaiheessa on edelleen tarvetta erityisopetukselle.

Uskokaa tai älkää, tiedän ja tunnenkin monia jossakin vaiheessa peruskoulussa erityisluokassa/-opetuksessa ollutta, jotka ovat jatkaneet keskiasteella ihan tavallisessa opetuksessa. Tiedän myös monia, jotka varmasti olisivat pärjänneet yhtä hyvin, jos olisivat sitä erityisopetusta ja erityistä tukea peruskoulussa saaneet - mutta kun eivät saaneet, niin siinäpä syrjäydytään sitten. Se on surullista, etenkin jos on kyse sellaisesta nuoresta, jolle me koulussa olemme suositelleet erityisopetusta, mutta vanhemmat ovat siitä kieltäytyneet.

Joskus tekee mieli sanoa suoraan, että nämä vanhemmat ovat ylpeyksissään ja tietämättömyyttään pilanneet lapsensa elämää aika paljon.

Jos erityisoppilas ei ole mielestäsi "vajaakuntoinen", niin miksi ihmeessä hänet pitäisi eristää omaan lokeroonsa peruskoulun ja ammattikoulun ajaksi? Ja vaikka olisikin vajaakuntoinen lapsi kysymyksessä, niin olisi hyvä ainakin mahdollisimman paljon olla samoilla tunneila muiden kanssa. Oletko kuullut mallioppimisesta?

Sosiaalinen syrjäytyminen on nykyään pahempi asia kuin ammatillinen syrjäytyminen. Vaikka olisi tietoja ja taitoja, mutta ei kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa, niin et kyllä saa työpaikkaa. Parasta on jo peruskoulussa opettaa lapsia yhdessä mahdollisimman laajasti. Osa tunneistahan voi olla toki erityisluokassa, mutta ei kokoaikaista erityisluokkaa kenellekään!

Aivan älytön syy erityisluokan paremmuuteen se, että opettaja ehtii paremmin puuttua asioihin. Erityisluokassa jo itsessään on niin paljon enemmän nahinoita ja selvitettäviä asioita, että aikaa menee muutenkin paljon muuhun kuin opetukseen. Ja itse opetus ei nyt kovin kummoista ole, kun lähes jokaisella lapsella on opetussuunnitelma. Mieti nyt vielä luokanope, haluatko lapsellesi tuollaista tuolevaisuutta? Minä en haluaisi.Neljä erityisluokkaa kokeneena ( lapsi siis kokenut) en tekisi enää siirtoa lapsellemme. Tavallinen luokka voitta mennen tullen parhaimmankin erityisluokan. Lapsi oppii olemaan ns. tavisten kanssa ja saa laadukkaampaa opetusta.

Pahoittelen, mutta nyt en ihan ymmärrä, yleistätkö oman huonon kokemuksesi perusteella tuon noin vai mistä on kyse?

HOJKS ei huononna opetuksen laatua - yleensä sen tarkoitus on parantaa sitä. :)

Monikin kollega on sanonut, että ideaali olisi, että HOJKS (oma yksilöllinen opetussuunnitelma) olisi aivan kaikilla oppilailla, myös yleisopetuksessa!

Ammatillisissa oppilaitoksissa, ainakin joissakin, tehdäänkin HOPS:it eli hlökohtaiset opetussuunnitelmat.

Pistää nyt vähän epäilemään, että keksit tuon "neljä erityisluokkaa kokeneena" -asian ihan mielikuvituksestasi. Ei se ainakaan todellisuutta tunnu vastaavan. :)

Sosiaalinen syrjäytyminen on nykyään pahempi asia kuin ammatillinen syrjäytyminen. Vaikka olisi tietoja ja taitoja, mutta ei kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa, niin et kyllä saa työpaikkaa. Parasta on jo peruskoulussa opettaa lapsia yhdessä mahdollisimman laajasti. Osa tunneistahan voi olla toki erityisluokassa, mutta ei kokoaikaista erityisluokkaa kenellekään!

Näinhän tämä nykyään pyritään hoitamaankin. Erityisluokkien oppilaat integroituvat yleisopetuksen oppilaiden kanssa samoihin ryhmiin kaikissa niissä aineissa, missä on mahdollisuus.

Oman erityislapseni parhaat kaverit ovat ihan "normiluokilta". Erityisluokka ei ole mikään syy sosiaaliselle syrjäytymiselle, eikä yleisopetuksen luokka mikään tae sille, että lapsi ei syrjäydy. Kyllähän te nyt ihan omin silminkin sen jo tästä maailmasta olette huomanneet? Luuletteko, että kaikki nyky-Suomen syrjäytyneet ovat entisiä erityisoppilaita?