Odotanko kohtuuttomia? (nettideittiasiaa)
Kävin nettideiteillä. Tapasin miehen, josta pidin, näimme kaksi kertaa siten, että ihastuin mieheen.
Kun kysyin, mitä mies odottaa parisuhteelta, hän ei osannut vastata tähän ollenkaan. Hän ei myöskään osannut vastata kysymykseen, millaista seurustelusuhdetta odottaa.
Olenko kohtuuton, jos kysyn tällaista parien treffien jälkeen? Mielestäni ihmisellä pitää olla kuitenkin haaveita tai odotuksia parisuhteesta ja yhteiselämästä, jos kerran on treffeillekin hakeutunut. Ja jos ei nyt osaa sanoa, mitä haluaa, osaako myöhemminkään?
Kommentit (6)
sillä odotan että kaikki sujuu ikään kuin omalla painollaan luonnollisesti..Totta kai itsestään selvää että odottaa esim rehelistä ja tasa-arvoista seurustelusuhdetta. En ymmärrä mitä haet kysymyksessä, ehkä mies koki samoin.
Ei voi etukäteen tietää tuleeko treffikumppanin kanssa suhdetta, miten se etenee ja millaista siitä tulee. Sinkkuna kun olin niin avoimin mielin etenin, tutustutaan ja katsotaan miltä alkaa näyttää, jos tuntuu hyvälle jatketaan, jos ei niin sitten ei enää tapailla ja etsitään uutta.
mutta olemme molemmat kolmikymppisiä. Tässä vaiheessa haluaa hengata sellaisen kanssa, jolla on joku ajatus, mitä haluaa tulevaisuudessa parisuhteelta. En itse välttämättä halua vain hengailla kuin teini, tai no se on ihan ok, jos tiedän, että se toinen osapuoli haaveilee myös perheestä siinä tapauksessa, että kaikki tuntuu oikealta.
Kyllä minäkin siis ajattelen niin, että en voi tietää, mitä tulee käymään, sovimmeko toisillemme sun muuta. Se on ihan inhimillistä. .
Tuntui, että viihdyin miehen kanssa kauhean hyvin mutta itselläni vaan vetää fiilikset alas sellainen, jos pitää elää päivä kerrallaan. Tuntuu sitten, että ei voi luottaa toiseen, jos ei voi yhtään puhua siitä, mitä toinen voisi haluta.
t: ihmeissään ja vähän surullinen ap
Tavallaan olisi hyvä keskustella myös mitä on hakemassa, mutta eihän lopputuloksesta tietenkään voi tietää, vaikka tosissaan oltaisiinkin pysyvää parisuhdetta hakemassa... Eli liika kysely voidaan kokea ahdistavana ja se voi luoda onnistumisen paineita...?
Itse olin liikkeellä avoimin mielin, osittain leikkimielellä, eli halusin tutustua uusiin ihmisiin, viettää aikaa heidän kanssaan ja toivoin että siinä sivussa löytyisi se oikea. Ja löytyihän se! En kysynyt suoraan miehen aikomuksista. Jotenkin luin rivien välistä, ettei hän ole pelimies, vaan ihan parisuhdetta hakemassa. On hyvä jutella arvoista, kiinnostuksen kohteista, siitä mihin haluaa aikansa yleensä käyttää jne. Itselle olisi ollut suuri turn off, jos mies joisi usein ja kävisi baareissa. Toki ihminen muuttuu kun perhettä tulee, proriteetit vaihtuvat kun lapset vaativat aikaa ja harrastuksille jää vähemmän aikaa.
ja hän koki kysymyksen ahdistavana. Ehkä tavallaan ymmärrän, että hän ei nyt kauheasti katso tulevaisuuteen. Ei ole mikään pelimiestyyppi. Ja olen kyllä huomannut, että hänellä on mielipiteitäkin, mutta ei vain tässä asiassa.
Koen kuitenkin, että jos pitää edetä tuolla asiat menevät omalla painollaan, en saa välttämättä infoa ja ole tilanteen tasalla siitä, mitä toinen hakee ja haluaa. Ja mitäs sitten, kun pitäisi puhua joskus elämän isommista kysymyksistä, toinen vain kiemurtelisi?
Joo, en itsekään olisi epävarmuutta pitkää aikaa jaksanut. Olin 28v. Ja mies vähän vanhempi. Jotenkin se vähän kuuluu "pelin henkeen" että jonkin aikaa pitää kestää epävarmuutta ja tutustua toiseen ilman varmuutta sitoutumisesta. Siksi ei kannatakaan heti sänkyyn hypätä!
Mulle varmuus toisen tunteista tuli pikkuhiljaa, yksi merkki oli kun hän osti mulle yhden henkilökohtaisen lahjan, joka liityyi meidän toisiin treffeihin... Me hypätiin sänkyyn muistaakseni neljänsillä tai viidensillä treffeillä.
En tiedä, mulla ei ollut mitään negatiivisia tuntemuksia miehestä, hän oli vaan niin ihans. kaikki meni suorastaan liiankin täydellisesti, se pisti epäilemään että onno hänellä jotain luurankoja kaapissa. No ei ole vieläkään mitään luurankoja löytynyt vaikka ollaan oltu vuosia naimisissa..! Toki hänessä on alkuhuuman jälkeen joitakin ärsyttäviä piirteitä löytynyt, mutta niin varmaan minussakin.
Enpä osaa muuta sanoa, kuin että kuuntele itseäsi, jutelkaa arvoistanne, tutustukaa rauhassa, olkaa rehellisiä. Yritä unohtaa menneet, mahdolliset ikävät kokemukset. Yleensä jokin hälytyskello soi jos mies ei tunnu oikealta. Mulla on ainakin aiemmissa suhteissa jokin häirinnyt, mutta olen yrittänyt sivuttaa sen kun mies on ollut muuten hyvä tyyppi. Ei kannata olla ihmisen kanssa joka ei sovi itselle, jonka arvot on liian erilaiset tai jokin vain "särähtää"....
Ei voi etukäteen tietää tuleeko treffikumppanin kanssa suhdetta, miten se etenee ja millaista siitä tulee. Sinkkuna kun olin niin avoimin mielin etenin, tutustutaan ja katsotaan miltä alkaa näyttää, jos tuntuu hyvälle jatketaan, jos ei niin sitten ei enää tapailla ja etsitään uutta.