Voiks se olla oikeesti totta

Olet ja menet omana itsenäsi, vastaat kysymyksiin mitä kysyy sinulta ja kerrot itsestäsi ja tilanteestasi.



On hyvä että vastaanotolle menee niin ettei psykologilla ole mitään ennakkokäsityksiä sinusta. Hän kartoittaa tilanteesi ja siitä sitten homma etenee.



Joskus eri henkilöillä voi olla myös erilaiset diagnoosit, puhumattakaan erilaisista tavoista lähestyä/purkaa vyyhteä.

Olen käynyt kolme kertaa psykologilla ja ensimmäisellä kerralla kysyin kuinka hyvin hän tuntee taustani. Hän ei ollut perehtynxt papereihini vaan halusi minun kertovan. Hän sitten tekee oman lausunnon.



Minulla on hyvä psykiatri. Ihmettelin tätä käytäntöä. Jouduin siis kertomaan vuosia kestäneen pahan oloni alusta saakka. Minusta psykologini on hajamielinen. Häneen ei saa katsekontaktia eikä nämä kolme tapaamista ole yhtään parantanut vointiani.

jos meillä kohta koko kansa sairastaa jotain masennusta. Eikö psykiatri ole sentään pidemmät koulut käynyt kuin psykologi. Olen reumapotilas ja ainakin siellä puolella lääkärini ja hoitajani keskustelevat keskenään.

Se terapiassa käyminen meinaa että itse teet työtä omien tunteiden ja ajatuksien kanssa. Ei sitä kukaan muu puolestasi tee.. Ei kolmannella kerralla ole kovin realistista muutenkaan että olo olisi helpottunut. Monesti muutosta ei edes heti näe.



Itse näin omassa mielentilassani muutoksen kun pystyi arjessa tekemään asioita ja näki tulevaisuutta. Siinä meni pitkä aika, ole itsellesi armollinen.

monella erikoislääkärillä en kuitenkaan koskaan psykiatrilla. Olen saanut monenlaista kuntoutusta ja hoitoa ja hoitohenkilökunta on vaihtunut. En kyllä vielä, onneksi, ole törmännyt siihen, että joutuisin kaiken kertomaan alusta alkaen. Kyllä potilasjonot pitenee, jos kaikki psykologit toimii noin. Mikä heistä tekee niin yliviisaita, että eivät tarvitse taustatietoja potilaastaan.

ortopedeillä, reumatologeilla, psykiatreilla, gynekologeilla, korva- nenä ja kurkkutautilääkäreillä a yleislääketieteen erikoislääkäreillä.



Ja AINA mun on pitänyt selittää kaikki alusta alkaen. Jos jotain on jättänyt sanomatta, siitä on taatusti kysytty. Mutta juuri siksi mä olenkin aina saanut hyvää hoitoa ja kaikki se, mikä on voinut parantua, on myös parantunut ja loppuunkin on löytynyt joku apu aika nopeasti.



Psykologin lääkäriltä saamassa lähetteessä ei itse asiassa edes lue kovin paljoa. Taustatiedot siinä ovat oikeasti aika vähäiset. TÄmä johtuu osittain siitä, että psykiatri ja psykologi ovat samantapaisesta nimestään huolimatta ihan eri alan ihmisiä, ja monesti heidän tiedoistaan yksityiskohdat eivät oikeasti ole sille toiselle relevantteja. EI psykologi sun tautiasi hoida, vaan sun käyttäytymistäsi sen taudin tai trauman tai muun ongelman kanssa. Siksi sille ei oikeastaan ole kovinkaan relevanttia, mikä se tauti tai syy siellä sun käyttäytymisen takana on, välivä on sillä, miten sä käyttäydyt ja käyttäytymiessi koet. Sitä taas ei voi kertoa lääkäri, vaan sinä. Ja sinä sen ongelman ratkaisunkin lopulta keksit, psykologi vain auttaa.

jos meillä kohta koko kansa sairastaa jotain masennusta. Eikö psykiatri ole sentään pidemmät koulut käynyt kuin psykologi. Olen reumapotilas ja ainakin siellä puolella lääkärini ja hoitajani keskustelevat keskenään.

se ei siis ole lääkärin alainen, eikä apulainen. Se on ihan eri alan ihminen ja itse asiassa koulutus on jokseenkin saman tasoinen. Lääkärit on muodollisesti lisensiaatteja ja psykologit maistereita, mutta oikeasta harva psykologi valmistuu vähemillä opintopisteillä kuin lääkärit. Terapiaa antavalla psykologilla on aina myös lisäkoulutusta maisterintutkinnon jälkeen, kuten myös erikoislääkärillä lääkärin tutkinnon jälkeen.

Minäkin olen käynyt paljon lääkärissä mm. 7 kertaa leikattu. Useita vakavia sairauksia. Kokemuksia lääkäreistä on.



Hyviä kokemuksia on juuri valmistuneesta nuoresta lääkäristä ja huonompia pitkän kokemuksen omaavasta erikoislääkäristä.



Käyn tällä hetkellä terapiassa. Omalta psykologiltani olisin toivonut jonkinlaista alustusta ensitapaamisellamme. Ehkä kemiamme eivät vaan toimi, mutta en koe saavani apua näistå tapaamisita. Olen tehnyt päätöksen, että vaihdan psykologia.

Meidän mielenterveyspuolella, julkinen, psykologit ovat ylilääkärin (psykiatri) alaisia. Onko hoitajat sinusta jotakin pohjasakkaa. Terv. mielenterveyshoitaja

Tässä ketjussa on tullut esille se, että psykologin ei pidä tutustua potilaan sairaushistoriaan. Miten jatkossa sitten toimitaan? Saako lähettävä/hoitava lääkäri minkäänlaista esim. väliraporttia terapiakäynneistä vai potilasko ne kertoo hoitavalle lääkärille? Ei tämä nyt îhan kuulosta tehokkaalta toimintatavalta. Kyllä tiedon kulun pitää toimia myös terveyspalveluissa.