Kiintymyssuhde - milloin on liian myöhäistä korjata?

Eksyin erään ketjun innoittamana lukemaan tarkemmin kiintymyssuhdeteoriasta ja tuli mieleen, että onko joku tietty ikä milloin on liian myöhäistä yrittää korjata epätervettä kiintymyssuhdetta.



Olen huomanut pikku hiljaa, että minulla on täytynyt olla lapsuudessa joko välttelevä tai vastustava kiintymyssuhde (tai näiden sekoitus) ja se selittäisi minäkuvani sekä aikuisiän pari- että ystävyyssuhteet. Ainakin kaikki kuvaukset täsmäsivät, minä vain olen luullut eläneeni täysin normaalin ja terveen lapsuuden.



Nyt pelkäänkin, että olen onnistunut pilaamaan myös omien lasteni kiintymyssuhteet. Miten asian voi tarkistaa, perheneuvolassa, lapsipsykologin luona vai onko jotakin kotikonstia ensi hätään?



Tunnistan, että jostakin syvältä kumpuaa samoja reagointitapoja, joita äidilläni oli esim. uhmaan ja tottelemattomuuteen, vaikka ennen lapsia olin päättänyt olla tietyissä asioissa erilainen kuin hän. Ja monessa olen onneksi onnistunut, esim. tunteiden näyttämisessä, mutta nyt jäytää pieni epävarmuus siitä, olenko mennyt äitinä aivan metsään. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä.