Onko ketään muita, joille ei ole järjestetty mitään juhlia nuorena?
Vai olenko ainoa säälittävä raukka? Jätin aikoinaan käymättä rippikoulunkin, kun olisi ollut niin noloa kun ei mitään kekkereitä olisi ollut kuten muilla. Ja ylioppilaaksi kirjoitin syksyllä, ettei olisi niin outoa kun ei ollut juhlia. Kävin toki bilettämässä kavereiden kanssa ja kummini kävivät meillä, siinä se.
Syynä tähän oli äitini mielenterveysongelmat, oli laittanut poikki välit sukulaisiin ja muutenkin sai hepuleita, ettei ketään olisi voinut kutsuakaan.
Joskus säälittää itseni, kun katson onnellisia ylioppilaita ja rippilapsia omaistensa ympäröimänä. Vähän yksinäinen ja orpo olo pukkaa päälle, nyyh.
Onko muita huomiotta jääneitä tai muuten juhlia pitämättömiä?
Kommentit (4)
Minulla on lapsia, ja olen heille aina järjestänyt kaikki mahdolliset juhlat. Saan siitä suurta tyydytystä, että heitä huomioidaan kun itse jäin paitsi noista suuremmista kemuista.
Synttäreitäni vietettiin kyllä tuonne 12-vuotiaaksi asti ennen äitini sairastumista joten kyllä minua kuitenkin on lapsena sentään juhlittukin. ap
Olen nelikymppinen, enkä lapsuudessani ja nuoruudessani viettänyt ainuttakaan juhlaa: en synttäreitä, en rippi- tai ylioppilasjuhlia. Ei meille voinut kutsua ketään. Sen verran tuo kaikki on vaikuttanut, etten osaa aikuisenakaan juhlia enkä halua olla huomion keskipisteenä. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin toki heille järjestäisin kaikki mahdolliset juhlat.
ja ehkä juuri siksi rakastan juhlien järjestämistä, kun minulla ei lapsena tai nuorena ollut mitään juhlia koskaan, tai yhdet kaverisynttärit oli kun täytin 14.
Ei ollut mitään juhlia koska vanhempani Jehovan todistajia.
Opiskelu jäi haaveeksi koska Harmagedonin piti tulla 1975 ja opiskelu olisi ollut turhaa. Koulutusta pidettiin turhuutena.
Ikäiseni todistajat ovat todennäköisesti töissä tehtävissä joihin ei koulutusta ole tarvittu, talonmies, siivooja, kaupan kassa, myyjä yms.
Edelleenkään koulutusta ei suosita, mieluummin sanoman julistajaksi ovelta ovelle.
Olen nelikymppinen, enkä lapsuudessani ja nuoruudessani viettänyt ainuttakaan juhlaa: en synttäreitä, en rippi- tai ylioppilasjuhlia. Ei meille voinut kutsua ketään. Sen verran tuo kaikki on vaikuttanut, etten osaa aikuisenakaan juhlia enkä halua olla huomion keskipisteenä. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin toki heille järjestäisin kaikki mahdolliset juhlat.