Kysymys narsismista

Onko täällä ketään asiantuntijaa, joka tietäisi jotain narsismista ja narsismin uhreista?



En tiedä, onko mieheni narsisti, mutta joskus hänen käytöksensä on niin raivostuttavaa. Ja nimenomaan niin raivostuttavaa, että usein minä haudon mielessäni tosi väkivaltaisia ajatuksia häntä kohtaan. Tekisi mieli kerta kaikkiaan tukkia hänen turpansa... Ehkä se on vain hänen oma outo huumorintajunsa, jota minä en ymmärrä, mutta usein hän "vitsailee" minulle minusta ja sanoo erilaisia loukkauksia... Yhtenä lyömäaseena hän käyttää lastamme. Toisena saattaa olla seksi (hän pihtaa) ja hän saattaa joskus sanoa meidän lapselle, joka on tosin vielä niin pieni, ettei toivottavasti ymmärrä paljoa... saattaa sanoa, että "äitis haluu munaa" tai "äitis pillu on nyt tosi iloinen ku tän kuukauden velvollisuus on suoritettu..." tai vastaavaa, joka mielestäni menee jo rajan yli puhua lapsen edessä jotain tuollaista...! Saattaa sanoa esim. lapsellemme minun vieressäni korostetun iloisesti ja rempseästi, että "minä rakastan sinua (siis lasta), mutta minä en rakasta äitiäsi..." Ei siinä mitään. Saa puolestani rakastaa lastamme niin paljon kuin lystää, mutta onko ihan pakko lyödä aina päin kasvoja sanomalla, ettei rakasta minua... Toisaalta toinen hänen tapansa väännellä sanoja on se, jos kysyn häneltä, että "tykkäätkö minusta", niin hän vastaa: "en tykkää, minä rakastan"... Saattaa samassa lauseessa sanoa jotain ja kohta kumota sen... Hänen kanssaan on vaan niin rasittavaa puhua yhtään mistään, kun hän vääntää asiat aina ihan päälaelleen, antaa sanoille omia merkityksiä eikä hänen puheessaan ole joskus mitään tolkkua, kun ei tiedä jos toinen sanoo "juu ja ei", että kumpi se sitten on. Jos minä sanon hänelle, että olen loukkaantunut siitä ja tästä kommentista, niin hän suuttuu ja sanoo, että minä olen mustasukkainen lapsellemme hänen antamastaan huomiosta. Ja paskan marjat! Onko se niin vaikea ymmärtää, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän osoittaa rakkauttaan meidän lastamme kohtaan, vaan sitä kohtaan, miten hän kohtelee minua vaimona...? No, on joitain muitakin esimerkkejä, mutta en halua sanoa niitä tässä...



Haluaisin tietää, että jos joku on narsisti ja toinen narsistin uhri, niin onko ihan tavatonta, että uhri on näiden loukkausten vuoksi niin raivon vallassa, että saattaa tulla ajan mittaan itse väkivaltaiseksi? Olen huomannut itsessäni taipumusta väkivaltaisuuteen. Olen käynyt muutaman kerran mieheen käsiksi (ottanut tiukasti käsivarresta kiinni ja riuhtonut sitä hänen reagoimatta siihenkään yhtään mitenkään eikä edes sano mitään (!) ja kerran läpsäissyt häntä päähän täysillä), kun tämä on vain nauranut ja inttänyt omia loukkauksiaan... Mieheni ei ole käynyt minuun käsiksi fyysisesti, mutta sanallisesti hän loukkaa minua tosi usein. Pahinta on se, ettei hän ikinä suostu myöntämään sitä, että hän on loukannut. Ikinä hän ei pyydä anteeksi, vaan katsoo sen oikeudekseen, että hän voi kohdella minua halutessaan kuin ilmaa ja kieltäytyy vastaamasta, jos minä vaadin häneltä selvitystä siitä, että miten hän voi sanoa tai tehdä jollain tavalla... Sitten kun hän vastaa, niin vastaukset on tasoa "juu ja ei... ei ja juu"... Siis ei noilla sanoilla, mutta saattaa samassa yhteydessä sekä myöntää että kieltää, kierrellä ja kaarrella niin, ettei hänestä saa mitään otetta ja kaikki oikeasti vakavat päätöksiä vaativat asiat jäävät keskeneräisiksi. Joudun aina arvailemaan, että olikohan se näin. Sitten jos olen tehnyt väärät tulkinnat, niin saan kuulla jälkikäteen, ettei hän ole muka sanonut sitä tai on sanonut toisin... :(



Ja kenenkään ei tarvitse sanoa, että väkivalta on väärin. Tiedän sen. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä minussakin on jotain narsistisia piirteitä. Ehkä minä olen oikeasti niin paska ihminen, etten ansaitse parempaa. Miestä pitäisi kehua, että "oo, hienoa..." ja oikeastaan minä teenkin niin, jos on jotain aihetta, spontaanisti ja se on minulle ihan luontaista antaa positiivista palautetta... Mutta mies... sen sijaan, että hän antaisi minulle mistään vilpittömästi positiivista palautetta, hän vääntelee senkin loukkaukseksi. Saattaa esim. arvostella tekemääni ruokaa naureskellen ja irvistellen, että se on ihan hirveää ja kyllä hänen tekemänsä ruoka on paljon parempaa! Vitsihän sekin tietysti on, mutta ei jaksaisi aina kuulla sarkastisia kommentteja tai mikä lie tuo miehen huumorintajun lajin nimi... Ymmärrän minäkin sarkasmia, mutta liika on liikaa!