Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä minun ystävästäni, missä meillä mättää???
04.09.2012 |
ystäväni snaoi minulle aiemmin (kerroin tästä täälläkin aikaisemmin) että sinulle ei ole yhtään ystävää (se ei ole totta, mutta koska en ole sinkku niinkuin hän on, en hengaile kamujen kanssa koko aikaa) ja on sanonut minua tyhmäksi jne.
Viimeksi kun juttelimma toisesta maailmasodasta (missä ei nyt kumpikaan todellakaan ole mitään experttejä) ja sanoin vain sen mitä itse olen lukenut. Historia kiinnostaa minua.
Niin hän tokaisi minulle että "sinä olet ihan pois tolaltasi, en halua nyt jutella ennen kuin rauhoitut". Olin pikkasen hämmästynyt, olen minä aiemminkin jutellut muiden kanssa juutalaisevainoista jne. Eikä kukaan olen reagoinut noin.
Sanoin esim. että juutalaisia on aina vainottu euroopassa, ei vain toisen maailmansodan aikana ja syy ei ole ollut pelkkä kateus kuten hän väitti. Syitä on monia, ennakkoluulot, erilaisuus jne. En halua jatkaa tästä tämän enempää keskustelua, kunhan tässä nyt mainitsen mistä juttelimme.
Hän ottaa jotenkin kaikki niin henkilökohtaisesti, hän ei kestä erilaisia näkemyksiä. Hän sanoi sitten myöhemmin niin että "sinä aina olet muka oikeassa". Minusta hän itse on sellainen.
Minussa on vikaa ja hänessä myös.. mutta en tajua kuinka aina joudumme törmäyskurssille.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on syntynyt samana päivänä kuin minä. Mutta me ei olla missään suhteessa samanlaisia.
Joskus kun jutelemma vain vaatteista ja meikeistä, meillä synkaa.. muusta ei voi jutella.
Hän on toiminut omien sanojensa mukaan toimittajan, ihmettelen miten ihmeessä noin huonoin yleistiedoin.
ap
Mutta teidän ei kannata ottaa turhaan puheeksi noin sydämen tykytyksiä saatavia aiheita.
Keskustelkaa tästä lähtien vain säästä. Vai rupeatteko kiistelemään siitäkin?
Hirveä "ystävä", en olis itse tollasen kanssa tekemisissä.
Mutta teidän ei kannata ottaa turhaan puheeksi noin sydämen tykytyksiä saatavia aiheita. Keskustelkaa tästä lähtien vain säästä. Vai rupeatteko kiistelemään siitäkin?
Hirveä "ystävä", en olis itse tollasen kanssa tekemisissä.
ja ajattelin että juttelen tämän asian selväksi joku päivä.
ap
häntä harmittaa omassa elämsään joku, ja purkaa sen pahanolonsa sinuun...
Itselläni oli kerran hyvä ystävä, olimme siis kuin siskokset, paita ja peppu jne. Sitten hän perusti perheen huonoihin lähtökohtiin ja lopputulos oli tietenkin arvattavissa...
Neuvojani hän ei kuunnellut ollenkaan vaan alkoi sättimään ja arvostelemaan minua ja perhettäni ja vanhempiani! Meidän arvomaailmaamme jne. Välit menivät eivätkä ole palautuneet myöhemminkään...
Oikealle ystävälle voi kertoa ongelmista ja luottaa toisen tukeen. Oma paha olo ei anna oikeutta loukata toista peruuttamattomasti. Jos minua joku sanoisi tyhmäksi, antaisin olla.
Ehkä hän on kateellinen parisuhteellesi tms. Haluaisi itse olla samanlaisessa elämäntilanteessa kenties..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuatte sitä eli ette. Kummallakin on halu olla parempi, oikeassa jne. Joidenkin välillä vain on näin, taustalla on joku syy, jota ette ehkä enää edes muista.
Joittenkin kanssa ei vaan kemiat pelaa yksiin.
Olen huomannut että yhden vanhan kaverin kanssa oleminen on aina jotenkin kilpailua, tuntuu ettei hän voi ikinä kehua minua, vaan haluaa olla paras. Hän on muuten kiva tyyppi, mutta joskus ärsyttää sellainen kilpasilla olo, tai siis mä en kyllä mene siihen kilpailuun mukaan, ja voin ilman teeskentelyä kehua toisen saaavutuksia, hänen lastansa jne. Mutta hän on ilmeisesti ainoana lapsena tottunut olemaan se paras...
Mulla on myös yksi rakas ystävä, joka on hieman haastava tapaus, eli hän töksäyttelee sanoa välillä mitä sattuu....mutta silti hän on ystäväni, ja koen että olemme silti samalla aaltopituudella, enkä välitä niistä sammakoista mistä joku toinen takuulla loukkaantuisi. On minussakin omat huonot puoleni, ja varmasti ärsytän jotakuta.
Eräs ystävä oli ylirasittava, kunnes hän alkoi seurustella. Seurustelu teki hänestä kotenkin pehmeämmän ja mukavamman...! Ilmeisesti se oli vain rakkauden ja kosketuksen puutetta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mekin kiihdyttiin teineinä keskusteluissa noin, kukin halusi päteä. Nyttemmin riittää paaaljon yksinkertaisemmat asiat, se että saadaan olla yhdessä, nauraa, syödä hyvin ja olla vaan ilman paineita. Aikuisuudessa on paljon hyviä puolia.
juontavat siihen, että raamatussa kielletään rahanlainaaminen, mutta juutalaiset tulkitsivat omaa raamattuaan siten että se on sallittua. Niinpä juutalaiset olivat rikkaita rahanlainaajia, mutta muut kristityt eivät voineet toimia samoin.
Sieltä juontaa juurensa juutalainen pankkiiri/bisnes -kulttuuri. Ja harvoinpa noissa piireissä on toimittu kovinkaan inhimillisesti rahaa lainanneita kohtaan. Ei varmaan tuossa 1200-luvulla just olllut lakia joka olis kieltänyt koronkiskonnan..
Mutta teidän ei kannata ottaa turhaan puheeksi noin sydämen tykytyksiä saatavia aiheita.
Keskustelkaa tästä lähtien vain säästä. Vai rupeatteko kiistelemään siitäkin?