Lue keskustelun säännöt.
Kumman koet rankemmaksi lasten (lapsen) kanssa kotona olemisen vai työssäkäymisen?
30.06.2012 |
Itse koen, että tämä kotona 3 lapsen kanssa oleminen on rankempaa kuin aika, jolloin kävin töissä ja olin 2 lapsen kanssa "vain" illat/viikonloput. Töissäkäyminen tuntui siksi helpommalta, että päivissä oli enemmän vaihtelua, työkavereiden välistä huumoria ja töissä sai esim. syödä rauhassa. Tällä hetkellä olen kolmen muksun kanssa kotona ja nautin kotona olemisesta, koska tässähän on työssäkäymiseen verrattuna monia hyviä puolia esim. aamulla ei ole kiire minnekään, enemmän aikaa kotitöille ja lasten harrastuksille. Mutta kyllä tämä 24/7 lasten kanssa oleminen on äärimmäisen kuluttavaa ja uuvuttavaa. Päivät on jotenkin niin samanlaisia ruuanlaittoineen ja ulkoiluineen, ettei välillä edes tiedä, mitä viikonpäivää tässä eletään. Ehkä tämän kotona olemisen tekee näin raskaan tuntuiseksi se, ettei tukiverkostoa juurikaan ole ja mies tekee pitkiä työpäiviä.
Miten sinä koet tämän asian? Tuntuuko kotona muksujen kanssa oleminen helpommalta kuin työssäkäyminen vai toisinpäin?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpointa oli kun mies oli koti-isänä ja minä kävin töissä.
että kovasti olen jo maanantaina töihin menossa. Näin loman jälkeen.
painetta kestää jommassa kummassa mutta ei molemmissa.
Jos on todella rankka työ niin se vie kaikki mehut. Jos on rankkaa kotona niin työtä ei enää pysty siihen päälle. Tasapaino molemmissa olisi paras, koska pelkkä kotona oleminenkin uuvuttaa hyvin monen meistä.
en pidä työelämästä ja se on inhottavaa ja ahdistavaa.
kodinhoito ja lastenhoito huomattvasti mukavampaa ja mieluisampaa hommaa :) monesti harmittelen et synnyin tälle aikakaudelle... oisin mielelläni vaikka koko ikäni kotiäitinä. tai siis, no ehkä lasten olles aikuisii menisin takas töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on lasten kanssa kotona, niin saa itse pidettyä koko ajan saman rytmin ja samat säännöt ja lapset eivät samalla tavalla ole yliväsyneitä ja kiukuttelevia kuin tarha-aamuina ja iltoina. Eli kun mielestä lasten kanssa on helpompaa, kun saavat olla kotona.
Töissä oleminen on tosiaankin vaihtelua ja tavallaan jopa omaa aikaa. Saa keskittyä ja aikuisten välistä vuorovaikutusta. Saa olla muutakin kuin äiti, eri tavalla yksilö. Mutta sitten on aina kiire ja pitää jättää lounaita välistä, kun lapset pitää hakea viideltä, tai mieluummin aiemmin, etteivät olisi viimeisiä.
kotona on rankempaa ehdottomasti. Töissä saa jutella aikuisten kanssa, syödä rauhassa, töitä ei tarvitse tehdä sairaana ja se, että tienaa rahaa. Kotonaolosta, kun ei saa kuin pennejä vaikka kuinka rankkaa olisi.
Tällä hetkellä pyöritän omaa yritystänikin kotona ja se tuntuu kieltämättä jo liialta. Miehen mielestä pystyn tekemään töitä lasten pyöriessä jaloissa, ja kun teen töitä silloin kun hän on vapaalla, hän mieltää sen minun omaksi ajakseni. Hän taasen omalla ajallaan, käy salilla, kiekkoreeneissä ja ajelemassa moottoripyörällään.
Sanoin miehelle burnoutin olevan lähellä. Tiedusteli miksi, saan löysäillä muksujen kanssa kotona ja vähän pyörittelen ohessa papereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta esikoisen kanssa oli rankempaa olla kotona kuin työelämässä ja jonkin aikaa myös toisen lapsen synnyttyä koin näin. Mutta sitten pienempi lapsi rupesi sairastelemaan ja itsellänikin oli jatkuvasti terveysongelmia ja projektityö oli tässä mielessä hyvin armotonta. Hommat eivät edenneet jos en ollut puolikuntoisenakin töissä ja työpäiviä meni jatkuvasti sairaan lapsen hoitamiseen. Vaikka mieskin teki osansa. Lopulta jäin mahdottoman yhtälön vuoksi kotiin lasten kanssa ja nyt elämä tuntuu äärettömän helpolta ja stressittömältä verrattuna tuohon kamalaan vuoteen minkä taiteilin työelämän ja sairastelukierteen kourissa. Lapsetkin ovat "jo" 2,5-v ja 4,5-v joten sekin saattaa tehdä elämästä helpon tuntuista.
Näin yh:na minusta on tosi raskasta hoitaa kaikki yksin: työt, koti, lapsi, päivähoito, harrastukset, rahat, matkat, lomat, työmatkat, koulu, vanhempainillat, luokkaretkirahainhankinnat....
Tosin en mitenkään hirveästi tykkää työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten viihdyn silti kotona. Meillä 5 lasta 1-12v.
Onneksi mun ei tarvitse kiirehti töihin vielä aikoihin. Itse asiassa aion tehdä töitä kotona kun joskus ehdin.
Ei lasten kanssa oleminen, mutta kaikki ne ruuanlaitot ja kotityöt yms joihin mulla ei ole mitään lahjoja saati kiinnnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee täyden työpäivän koulussa ja illalla vielä läksyt ja sivistäminen kun lapset on mennyt nukkumaan. Työssäkäynti oli helppoa kun illalla sai vain olla lasten kanssa...:)
Meillä 3 alle kouluikäistä.2den kans minusta oli kotona helpompaa,3men kans ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut rankempaa. Mies ei osaa arvostaa sitä, että pääsee tekemään rauhassa työreissut ja pitkät työpaivät, korkeintaan valittaa sotkusta kun tulee kotiin. Sekä tietenkin rahanpuute, jatkuva pelko perseessä että jotain odottamatonta sattuu, vaikka omilla säästöillä pystyn kotona olemaan niin eipä huvittaisi ihan kaikkia säästöjä polttaa ja mennä töihin kun 0e tilillä.
Tämä on mahtavaa tämä lomailu kotona :). Lapset ovat tällä hetkellä 4 v. ja 6 v. Kotona olo oli helpompaa myös lasten ollessa pienempiä.
on rankempaa kuin työssäkäynti. Kotona oleminen uuvuttaa ja välillä tuntuu, että mikään ei suju ilman huutoa ja tappelua. Työni on myös raskasta henkisesti, mutta minä kaipaan välillä sitä, että saan olla töissä ja jaksan sittent taas paremmin touhuta lasten kanssa. Tiedän tämän itsestäni ja yritän nyt valmistautua ainakin vuoden kotona oloon mahdollisimman hyvin ja jaksaa olla lasten kanssa.
Ja paljon. Olin 9 vuotta lasten kanssa (2 kpl) kotona ja rakastin sitä aikaa. Se oli minusta todella ylellistä että sai vain olla kotona. Minä en kaipaa vaihtelua päiviini ja toisaalta en pidä työstäni ja se on hyvin stressaavaa henkisesti joten kyllä kotonaolo kivampaa on.