Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Miehensä nimen ottavia naisia pidetään työelämässä vähemmän älykkäinä,
25.08.2012 |
Mutta voihan olla että nimenvaihtajat kaipaavatkin ennen kaikkea kotirouviksi, omalla uralla ei niin väliä.
http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koti/1190/tutkimus_varoittaa_nainen…
Kommentit (16)
Halusin että minulla ja lapsella on sama nimi ja olisi ollut epäreilua, jos mies olisi ollut ainoa "ulkopuolinen" nimensä perusteella. Moni olisi myös epäilemättä ajatellut että lapsi ei ole mieheni, jos minulla ja lapsella olisi eri nimi kuin miehellä.
Eipä onneksi kiinnosta, mitä työkaverit ajattelevat älynlahjoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainenkin saa itse päättää sukunimensä. Kuitenkin aletaan mennä siihen suuntaan, ettei nainen saakaan itse päättää. Tuntuu että varsinkin toiset naiset haluavat kovasti päättää muidenkin puolesta aika paljon asioita.
Aika jännä juttu, saat siis valita sukunimesi itse kunhan valitsetkuten minä :)
Ne ihmiset jotka todella osaavat katsoa ketkä ovat menestyviä työntekijöitä, eivät katso onko nainen omalla tyttönimellä vai miehensä nimellä,vaan perustavat mielipiteensä ihan muihin seikkoihin.
mutta syy oli ihan se että miehen nimi on harvinaisempi ja paljon hienompi kuin oma nen-päätteinen tyttönimeni, joita mahtuu kymmenen tusinaan.
Että ihan tuollaisia päätelmiä?
Vaan eipä taida olla kotimainen tutkimuskaan...
nainenkin saa itse päättää sukunimensä. Kuitenkin aletaan mennä siihen suuntaan, ettei nainen saakaan itse päättää. Tuntuu että varsinkin toiset naiset haluavat kovasti päättää muidenkin puolesta aika paljon asioita.
Aika jännä juttu, saat siis valita sukunimesi itse kunhan valitsetkuten minä :)
Ei kai kukaan ole tässä tekemässä päätöksiä toisten puolesta. Tutkimuksen valossa toisten päätöksistä vain vedetään johtopäätöksiä, jotka ei välttämättä ole niin hyvin perusteltuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainenkin saa itse päättää sukunimensä. Kuitenkin aletaan mennä siihen suuntaan, ettei nainen saakaan itse päättää. Tuntuu että varsinkin toiset naiset haluavat kovasti päättää muidenkin puolesta aika paljon asioita.
Aika jännä juttu, saat siis valita sukunimesi itse kunhan valitsetkuten minä :)Ei kai kukaan ole tässä tekemässä päätöksiä toisten puolesta. Tutkimuksen valossa toisten päätöksistä vain vedetään johtopäätöksiä, jotka ei välttämättä ole niin hyvin perusteltuja...
se tuomitaan ja sitä paheksutaan. Ei se ole aitoa tasa-arvoa eikä valinnanvapautta.
Halusin että minulla ja lapsella on sama nimi ja olisi ollut epäreilua, jos mies olisi ollut ainoa "ulkopuolinen" nimensä perusteella. Moni olisi myös epäilemättä ajatellut että lapsi ei ole mieheni, jos minulla ja lapsella olisi eri nimi kuin miehellä.
Eipä onneksi kiinnosta, mitä työkaverit ajattelevat älynlahjoistani.
Miksi ette ottaneet sinun nimeäsi yhteiseksi nimeksenne? Ei tainnut olla edes vaihtoehtona?
Hassua, että sinua ei kiinnosta, että kuinka älykkäänä työtoverisi sinua pitävät, mutta kuitenkin sinua kiinnostaa kovasti, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan lastasi äpäräksi.
Hohhoijaaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainenkin saa itse päättää sukunimensä. Kuitenkin aletaan mennä siihen suuntaan, ettei nainen saakaan itse päättää. Tuntuu että varsinkin toiset naiset haluavat kovasti päättää muidenkin puolesta aika paljon asioita.
Aika jännä juttu, saat siis valita sukunimesi itse kunhan valitsetkuten minä :)Ei kai kukaan ole tässä tekemässä päätöksiä toisten puolesta. Tutkimuksen valossa toisten päätöksistä vain vedetään johtopäätöksiä, jotka ei välttämättä ole niin hyvin perusteltuja...
se tuomitaan ja sitä paheksutaan. Ei se ole aitoa tasa-arvoa eikä valinnanvapautta.
Katsoa, onko miehen nimen vaihto vähemmän paheksuttua puuhaa kuin naisen nimen vaihto. Sitten tiedettäisiin, onko tässä tasa-arvo-ongelmaa.
Minulle se ei ollut niin iso asia. Ilman lasta olisimme varmaan jatkaneet eri nimisinä.
Minua ei kiinnosta edes ajatella, mitä työkaverit minusta nimenvaihdon perusteella ajattelevat, sillä saavutukseni kyllä puhuvat siellä puolestaan. Työnjälki ei ole myöskään heikentynyt tämän aivoja surkastuttavan nimenvaihdoksen jälkeen. Alatyylisiin ilmauksiin en myöskään ole sortunut, toisin kuin sinä.
Halusin että minulla ja lapsella on sama nimi ja olisi ollut epäreilua, jos mies olisi ollut ainoa "ulkopuolinen" nimensä perusteella. Moni olisi myös epäilemättä ajatellut että lapsi ei ole mieheni, jos minulla ja lapsella olisi eri nimi kuin miehellä.
Eipä onneksi kiinnosta, mitä työkaverit ajattelevat älynlahjoistani.
Miksi ette ottaneet sinun nimeäsi yhteiseksi nimeksenne? Ei tainnut olla edes vaihtoehtona?
Hassua, että sinua ei kiinnosta, että kuinka älykkäänä työtoverisi sinua pitävät, mutta kuitenkin sinua kiinnostaa kovasti, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan lastasi äpäräksi.
Hohhoijaaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää, että mun on vähän vaikea ymmärtää, miksi kukaan nainen enää nykypäivänä haluaa luopua omasta sukunimestään. Ikään kuin miehen suku muuttuisi omaa sukua tärkeämmäksi naisen identiteetille. Paitsi ehkä jos oma nimi on tosi anonyymi, vaikka joku Anna Nieminen, ja miehen nimi harvinaisempi.
Kun kyseinen sukunimi ei ollut ns. oman suvun, vaan äidin uuden miehen, jota sitten sanottiin joskus isäksi. He vaihtoivat kaikki nimet, kun menivät naimisiin meidän lasten ollessa ala-asteella. Ja tää mies oikeesti pysyi meille vieraana koko lapsuuden ajan. Kyllä se tilipussi tuli kotiin, vapaa-ajat menikin sitten pubissa. Ei se meille pahakaan ollut, mutta vieras.
mä en nähnyt mitään syytä olla vaihtamatta vieraan miehen nimeä pois itseltäni rakkaani nimeen.
Samasta syystä veljeni otti vaimonsa sukunimen.
Itse otin miehen nimen koska
-halusimme että koko perheellä on sama nimi
-oma sukunimeni oli tavallinen -nen päätteinen ja miehen nimi harvinainen (alle 50 samannimistä Suomessa)
Itsellä muuten keskimääräistä korkeampi äo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä. Suomessa on kuulemma tasa-arvo ja nainenkin saa itse päättää sukunimensä. Kuitenkin aletaan mennä siihen suuntaan, ettei nainen saakaan itse päättää. Tuntuu että varsinkin toiset naiset haluavat kovasti päättää muidenkin puolesta aika paljon asioita.
Aika jännä juttu, saat siis valita sukunimesi itse kunhan valitsetkuten minä :)
Olin ihan samaa kirjoittamassa mutta ehdit ensin. Valinnan vapauteen kuuluu myös vapaus ottaa miehen sukunimi, jos niin haluaa.
Terveisin eräs, joka aikoo pitää oman nimensä
Minulle se ei ollut niin iso asia. Ilman lasta olisimme varmaan jatkaneet eri nimisinä.
Minua ei kiinnosta edes ajatella, mitä työkaverit minusta nimenvaihdon perusteella ajattelevat, sillä saavutukseni kyllä puhuvat siellä puolestaan. Työnjälki ei ole myöskään heikentynyt tämän aivoja surkastuttavan nimenvaihdoksen jälkeen. Alatyylisiin ilmauksiin en myöskään ole sortunut, toisin kuin sinä.
Halusin että minulla ja lapsella on sama nimi ja olisi ollut epäreilua, jos mies olisi ollut ainoa "ulkopuolinen" nimensä perusteella. Moni olisi myös epäilemättä ajatellut että lapsi ei ole mieheni, jos minulla ja lapsella olisi eri nimi kuin miehellä.
Eipä onneksi kiinnosta, mitä työkaverit ajattelevat älynlahjoistani.
Miksi ette ottaneet sinun nimeäsi yhteiseksi nimeksenne? Ei tainnut olla edes vaihtoehtona?
Hassua, että sinua ei kiinnosta, että kuinka älykkäänä työtoverisi sinua pitävät, mutta kuitenkin sinua kiinnostaa kovasti, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan lastasi äpäräksi.
Hohhoijaaa.....
Aika eri ääni kellossa, kuin ekassa viestissäsi. :D Nyt sitten kiinnostaakin, että mitä työkaverit ajattelevat älykkyydestäsi?
"Keskustelimme"... Hahahaaa. Juujuu, voit uskotella itsellesi mitä tykkäät, tiedät kyllä itsekin, ettei se ollut teillä mitenkään realistinen vaihtoehto. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni kuitenkin sanoo ettei mies olisi suostunut vaihtamaan omaansa. Eihän tuossa siis mitään todellista valinnanvapautta ole.
olisin saanut ennen naimisiin menoa aikaiseksi merkittäviä tutkimuksia tai patentteja tai vastaavia. Olin kuitenkin vasta 28, valmistumisen jälkeistä työkokemusta vasta muutama vuosi takana. Meistä yhteinen nimi koko perheelle oli kätevä, molemmilla oli suunnilleen yhtä harvinainen nen-loppuinen nimi, ja minusta oli enemmän vänkää vaihtaa nimi, niin että otimme miehen sukunimen. Suurimmat saavutukseni työelämässä olen tehnyt tämännimisenä, joten siinäkin suhteessa olen täysin tyytyväinen ratkaisuun. Identiteettini ei ole sukunimestä kiinni ja käytännön syyt ratkaisivat.
Täytyy myöntää, että mun on vähän vaikea ymmärtää, miksi kukaan nainen enää nykypäivänä haluaa luopua omasta sukunimestään. Ikään kuin miehen suku muuttuisi omaa sukua tärkeämmäksi naisen identiteetille. Paitsi ehkä jos oma nimi on tosi anonyymi, vaikka joku Anna Nieminen, ja miehen nimi harvinaisempi.