Lue keskustelun säännöt.
Nelosluokkalainen ei uskalla olla minuuttiakaan yksin, mikä avuksi? Tilanne paha.
16.08.2012 |
Lapsi pelkää ja menee lähes paniikkiin jos meinaa joutua iltapäivällä yksin kotiin. Kaverin kanssa menee loistavasti, mutta nyt kaveri, jonka kanssa yleensä viettää iltapäivät, joutuikin eri ryhmään ja pääsee koulusta eri aikoihin. Kaikki hyvät neuvot kelpaa. Huonotkin!
Olen aika pulassa, koska lapsi panikoi usein ja purkaa sen ystäviinsä yrittämällä pakottaa heidät leikkimään hänen kanssaan. Pelkään hänen suututtavan lapsia ja heidän vanhempiaan, eikä kellään ole mitään velvoitetta nelosluokkalaisen iltapäivähoitajaksi.
Kaupassa pystyn satunnaisesti käymään ja lapsi silloin suostuu jäämään kotiin jos saa pelata tietokonepelejä.
Kommentit (11)
puhuisin asiasta jo kouluterkan kanssa. Tarvitsisikohan enemmänkin apua, perheneuvola?
Käykö lapsi leireillä? Harrastuksissa? Muuten ihan normaali?
Luulen, että kiristää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonikäisen kanssa voi jo keskustella syistä ja perustella huolella miksi juuri niitä asioita ei tarvitse pelätä. Onko lapsi koskaan uskaltanut olla yksin? Mikset ole tehnyt asialle mitään aiemmin? Oletko itse hysteerinen, sitonut lapsen itseesi? Manipuloiko lapsi tällä käytöksellä sinua?
Ja sitten vaan harjoitusta. Vaikka sitten minuutti kerrallaan aluksi.
Isänsä luona oli joutunut katsomaan 'toimintatorstaita' ja sielä oli ollut kaikkea väkivaltaa. Nyt pelkää kotona. 'Kuulee' asekelten ääniä ym. Kesällä itkeskeli, että vihaa kaikkia aseita ja puukkoa jne. En oikein tiedä mitä tehdä.
meillä oli tokaluokkalaisen kanssa ihan sama tilanne. Sisko oli kyllä saatavilla, mutta ei aina. Oli arka kavereiden suhteen. Linnottautui koko iltapäiväksi sohvalle. Aamuisin kymmenen minuuttiakin oli liikaa. Jutun oli laukaissut kesken iltapäivän soinut palohälytin rapussa (kokeilu) ja sen jälkeen yksinolo oli mahdotonta.
Sitten vaan yksinkertaisesti järjestin joka päivälle paikan, mihin mennä. Kaverit, tuttavaperheet. Siskolle määräsin "hoitovuoron". Puhelin koko ajan turvana, kirjat pelasti monta hetkeä. Aamuisin venytin töihin lähtöä. Yritimme kaikin tavoin luoda olosta turvallisen ja sanoa, että ei sun tarvi pärjätä (tokaluokkalainen on kyllä reilusti pienempi kuin nelosluokkalainen). Juttu meni ohi parissa kuukaudessa, mutta oli raskasta! Revin tukkaa monta kertaa.
Tsemppiä! Kärsivällisyyttä se vaatii ja kun ei työssäkäyvä vanhempi vaan pysty repeämään.
Olemme jutelleet nyt asiasta vuosia. Perheneuvolassakin olemme ravanneet, mutta se on sellaista lässytystä, että siitä mitään apua ole. Lapsi on muuten todella reipas, on partiossa, harrastaa, pärjää koulussa. Lapsi pelkää kaikkea sitä mitä lukee Iltasanomien lööpeissä: pyssymiehiä, kouluampujia, hiippareita, rosvoja, hulluja jne. Lapsi ei ole koskaan uskaltanut olla yksin kotona yli tuntia.
Minä olen hyvin vähän hysteerinen, en pelottele ihmisillä, enkä pedoilla, enkä ylisuojele. Luultavasti tässä on myös kyse siitä, että manipuloi, mutta olen nähnyt myös, että oikeasti joutuu paniikkiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"saa pelata" kun käyt kaupassa eikä muuten jää niin sehän käyttää hyväkseen tilannetta! Teidän paikka on koulunterkka ja sieltä psykiatriseen saamaan jotain apua lapsella ei ole mitään käytöstapoja.
Mutta veikkaan, ettet sä tee asialle mitään ja lapsesta kasvaa ongelma, etkä sä mitenkään voi muuta kuin katsella vierestä? Jos nyt kasvattaisit jo sitä vauvaa?
aattelin, että tilanne/ ilmiö uusi.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vkoa sitten alkoi yövalvomiset (nukkunut kuin possu viimeiset 10 vuotta...) nyt nukahtaa vasta puolenyön jälkeen tai jos nukahtaa illalla herää aamuyöllä "ikäviin" ajatuksiin ja valvoo ainakin tunnin. Suree kun kukaan ei nuku vieressä (ystävätär nukkuu edelleen vanhempien vieressä - varmaan kateutta!). Meillä on alkanut tämä saathan sinäkin nukkua iskän vieressä mankuminen.
Jos on hetken ilman kavereita soittelee kaikki kaverit ja sukulaiset läpi, lähettelee kymmeniä smsiä jne. Todella rasittavaa!! Ja kun me lähdemme kauppaan emme ole edes päässeet sinne kun jo soittaa perään ja kysyy koska tullaan.
Ihan hirveä tilanne - lapsen elämä on kuitenkin todella turvattua ja normaalia, ei ole mitään sellaista mikä voisi aiheuttaa ellei sitten ole lukenut lehdistä esim asuntomurroista. Ei osaa selittää itse mistä johtuu.
Neuvoja ei valitettavasti ole, itse olen todella kärsimätön ja varsinkin menetetyt yöunet saa mut raivon valtaan... yritä siinä sitten selittää lapselle positiivisista ajatuksista....
Meidän on vain pekko alkaa kylmästi jättämään häntä enemmän yksin - 3 isomman (jo kotoa muuttaneiden) lasten kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut??
Siis jotain tosi isoa palkontoa. Jotain mitä lapsi todella haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkää siitä huolimatta ja aidosti.
ap
Keskustelkaa asiasta,peloista.Mikä pelottaa eniten.Toisiko kännykkä turvaa?Keksikää lapselle jotain mukavaa tekemistä,radio päälle niin kaikki kodin äänet eivät tuntuisi pelottavilta.Onko lemmikkejä joista lapselle seuraa?