Onko olemassa sitä yhtä oikeaa?

sekoitat rakastumisen ja ihastumisen, et kykene pitkäjänteiseen aikuiseen suhteeseen ja olet lapsellinen. Ole hyvä.

Riittävän oikeita on monia, ja riippuu itsestä kenestä niistä päättää tehdä puolisonsa. Se nimenomaan pitää päättää, koska kyllähän se rakastumisen alkutunne menee ohi vuodessa tai parissa, ja jos silloin lopettaa aina suhteen niin ei ikinä saa pysyvää parisuhdetta.



Mutta ei tuo sun nykyinen kuulosta kyllä sulle millään tapaa riittävän oikealta jos ei seksiäkään ole lainkaan eikä sitä tee edes mieli.

niinpä kun ei mitään... Olen ehkä vähän lapsellinen odotan jotenkin semmoista miestä joka antaisi hyvänyön pusun, sanoisi rakastavansa ja joskus vaikka vähän himoitsisikin ja halisi. Mitään näitä on puolisoltani turhaa odottaa. Oikeassa hän on siinä kun asiasta motkotan, että et sinäkään koskaan tee niin, mutta miksi aina minun pitää kaiki tehdä? Nyt jo hoidan kodin, työni, laskut ja lapsen, voi kai sitä jotakin odottaa saavansa takaisinkin päin ja tuntea olevansa arvostettu.



Entiedä, ehkä olen katsonut liikaa hömppää tosiaankin ;-D Mutta haluan miehen joka pussaa joskus ja sanoo kauniita sanoja, onko liikaa vaadittu?

muuta kuin se ihana alkufiilis ihastumien ja rakastuminen.



Rakkaus on sitä että haluat olla toisen kanssa, siis aivoilla päätät. Tämä on se henkilö joka on se mun mies. Jonka rinnalla seison tuli myrsky tai tyven.



Joskus tietenkin on pakko luovuttaa, jos toinen ei ole samoin ajatuksin liikkeellä.

ap. Jos sulla on lapsi, niin sä et voi tollai teinixinä venaa aina vaan ihqumpaa seuraa. Ja haloo, tuossa iässä!!!



Sit kun on kersa, niin hänen etunsa on tärkein. Jos haluaa odottaa sitä oikeaa (jota ei sulle koskaan tule), niin niitä lapsia ei tehdä. Ne tarvii isän ja sellaisen äidin joka pysyy kulloisessakin iskäehdokkaassa enemmän kuin max 3 vuotta kerrallaan. Muuten ne kaverit koulussa sanoo että mami on huora.



Kuulostat mustalaiselta / wt:ltä. Nyt kasvun paikka, sä olet ÄITI. Googlaa sana netistä, jos et tiedä, mitä se tarkoittaa.

Olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan. On useita sopivia ja sitten niitä, jotka eivät sovi. Rakastumisen mentyä ohi tulee arki, mutta se ei vielä tarkoita, että suhde olisi huono.



Jos ette seksiä harrasta ettekä halua toisianne, ei suhteenne vaikuta riittävältä. Osaat varmasti itse parhaiten arvioida, onko kyse vain ohimenevästä vaiheesta, siitä, että pieni lapsi vie ajatukset pois seksistä.



Romanttiset komediat eivät ole kovin terve malli, niihin ei kannata omaa elämäänsä verrata.

hallitse noita halaus ja pusu-juttuja. Mutta on opeteltu tai minä olen opettanut.



Nykyään sängyssä ottaa kainaloon, antaa suukon kun näkee että haluan suukon. Töistä tullessa pusuttelee ja töihin lähtiessä. Mutta arvaa vaan kuinka monta kertaa sain noista asioista puhua ja tehdä ensin itse, nykyään mieskin on oppinut ja tulee ihan itse pusutteleen kun mä tuun kotiin.

Ei kirjoituksesi perusteella ole suhteen ainoa teini. Jos parin vuoden jälkeen mies alkaa joka kerta kyllästyttää, olisko parempi olla ihan sinkkuna, kunnes itse tietää mitä haluaa ja ymmärtää, että mitä pitkä parisuhde on. Pahinta on katsoa, kun näiden tyyppien lapsia riepotellaan miten sattuu ja lasten on vaan sopeuduttava äidin jatkuvaan itsensä etsimiseen.

hallitse noita halaus ja pusu-juttuja. Mutta on opeteltu tai minä olen opettanut. Nykyään sängyssä ottaa kainaloon, antaa suukon kun näkee että haluan suukon. Töistä tullessa pusuttelee ja töihin lähtiessä. Mutta arvaa vaan kuinka monta kertaa sain noista asioista puhua ja tehdä ensin itse, nykyään mieskin on oppinut ja tulee ihan itse pusutteleen kun mä tuun kotiin.

Jospa sitten yrittäis vähän tässä asiassa itse enempi ja katselisi sitten, että miten se lähtee etenemään.

Hauskaa, että minut leimataan teiniksi näiden tunneajatuksien kautta vaikka olen ihan kaikkea muuta :-D Mutta joo oma asiani kun tämmösiä typeriä juttuja täällä huutelen. Ja kukaan ei ole lastani riepottelemassa minnekkään :D Joten ei hän näistä asioista kärsi. Ihan näin muutenkin en ymmärrä yh-äitejä jotka esittelevät kaikki hoitonsa lapsilleen... Jos joskus yh minusta tulee en aio niin toimia vaikka niin joku tässä vähän vihjaakin ;)

Ihan näin muutenkin en ymmärrä yh-äitejä jotka esittelevät kaikki hoitonsa lapsilleen... Jos joskus yh minusta tulee en aio niin toimia vaikka niin joku tässä vähän vihjaakin ;)

Minä olen kyllä esitellyt mutta en äidin uutena miesystävänä enkä isäpuolena vaan ihan vaan äidin kaverina.

On vain ihmisiä, joiden kanssa voi saada hyvän parisuhteen ja ihmisiä, joiden kanssa se on hyvin vaikeaa/mahdotonta.



Hyväkin parisuhde voi olla vaikea, mutta palkitseva.



Tuskin haluat nykyisessä suhteessasi jatkaa? Ilman seksiä ym loputtomasti. Mutta puhu ensin, sano miltä susta tuntuu ja miettikää parannusehdotuksia.

No kyllä se kuules vähän teinimäiseltä vaikuttaa tuo sun kirjoitus, että 1-3 vuoden jälkeen mies kuin mies alkaa kyllästyttää. Ja että alkuhuumassa toimit todella nopeasti, muutat yhteen jne. Luuletko että jatkossa toimit toisin? Että alkuhuumassa et yh:na esittele viimeisintä hoitoa lapselle?

En muutenkaan pidä kovin monesta ihmisestä, enkä varsinkaan halua asua kenenkään kanssa. On todella harvassa miehiä, joista olen ollut edes tosissani kiinnostunut, saati sitten harkinnut parisuhdetta. Muutama pitkä suhde on takana, mutta niistäkin tiesin ettei tämä ole sitä mitä oikeasti haluan.



Onneksi tapasin 15 vuotta sitten mieheni. Hän on minulle ainoa, hänen kanssaan haluan olla ja jakaa elämäni aina. Hän ei kyllästytä eikä suututa, on aivan täydellinen minulle. Meillä ei ole paljon seksiä, mutta rakkautta ja hellyyttä kyllä. Ollaan parhaat kaverit, rakastavaiset ja toistemme puoliskot.