Miten osaisi luopua toivosta?

Avioliittoni on ollut vuosikausia kuralla, muutamia parempia hetki toki ollut. On pettämisiä, anteeksiantoja, lukemattomia ratkaisemattomia riitoja, vihaa ja katkeruutta puolin ja toisin. Olen mielestäni yrittänyt kaikkea mahdollista, puhumisesta tekemiseen. Kävin jopa srkn pariterapissa, tosin yksinäni, kun mies ei lähtenyt. Olen etsinyt neuvoja netistä, kirjoista yms, miten pelastan tämän liiton. Mies on täysin passiivinen, välinpitämätön kaikkea kohtaan. Hän ei halua ottaa vastuuta tapahtuneista eikä halua ottaa omaa vastuutaan korjaamisesta. Kaikesta paskasta huolimatta rakastan häntä ja toivonkipinä elää, että hän "heräisi" pelastamaan tämän minun kanssani. Olen odottanut tätä jo vuosia. Nyt vaan tuntuu, että ehkä minun todellakin olisi aika jo luopua toivosta ja jatkaa elämääni toiseen suuntaan. Siitä toivosta luopuminen on vaan yli 20 vuoden jälkeen todella vaikeaa...