Lue keskustelun säännöt.
Rakastumisesta ja sen kertomisesta kumppanille.
06.08.2012 |
Olen tapaillut ihanaa miestä olen rakastunut häneen ja kertonutkin sen hänelle. Hän ei ole vielä rakastunut minuun kun hänen mielestään rakkaus tulee ajan kanssa kun kunnolla oppii tuntemaan toisen. Minulla on pelko ettei hän tule rakastamaan minua koskaan...miten kauan odottelisit kumppanin rakkautta?
Kommentit (6)
Muistan kun itse aloin seurustella mieheni kanssa ja alusta asti kaikki tuntui huikean upealta. Hyvin pian teki mieli huutaa koko maailmalle kuinka onnellinen olen ja kuinka RAKASTUNUT olen! Kuitenkin "järjellä" tiesin että en voi olla, koska emme vielä tunne toisiamme, tämä on vaan jotain mahtavaa ensihuumaa.
Kun sitten kuukauden tapailun jälkeen mies sanoi mulle että "kulta", multa meni hetkeksi fiilikset... Miten se voi sanoa noin, nyt se pilas kaiken, kulta on jotain arvokasta ja rakasta eikä sekään voi rakastaa mua vielä, tai sit se merkitsee meille ihan eri asiaa...
Tyhmä nainen. Onneksi tuota kesti vain hetken, kun tajusin ravistella itseäni - tuo upea mies sanoo mua kullakseen ja mä pahoitan siitä mieleni?! =DD Kulta, se on ihana sana, ja kyllä, sekin on mun kulta...
Tästä meni ehkä kuukausi kun itse varovasti sanoin, että tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut suhun, mutta en mä ehkä vielä voi olla...? Onneksi mies ei ollut samanlainen hölmöläinen näiden asioiden suhteen, sanoi vaan että tuntuu hyvältä kuulla ja hän on miettinyt ihan samaa (muttei kuitenkaan sanonut).
Tästä sitten lyhyt aika ja mies sanoi että hän ei ole vuosiin ollut rakastunut, mutta nyt hän on, minuun.
Ah, ihana muistella niitä menneitä hömpöttelyjä - mitä väliä kuka sanoo mitä missä vaiheessa, pääasia että viihdytte yhdessä, sinä saat olla rakastunut ja mennä mielessäsi asioiden edelle, mutta anna miehenkin tehdä kaikki se omalla ajallaan. Sitten kun hän sen sulle sanoo, niin hän varmaan kans tosiaan tarkoittaa sitä, ole otettu että se on hänelle niin iso asia. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 myös ylianalysoi mielestäni. Ei rakastuminen katso mitään aikataulua. Rakastuminen on se tunne joka sekoittaa pään, kun tekisit mitä vaan toisen eteen, et voi olla ajattelematta häntä, suunnittelet jo yhteisten lastenne nimet - kukin tavallaan. Se on se tunne, joka pitää ihmiset yhdessä, haluamaan tutustumaan paremmin, perustamaan perheen tai mitä lie.
Rakastaminen on mielestäni enemmän sitä arjessa rakastamista, rakastamista toista kaikkine virheineen. Kun tahtoo rakastaa. Silloin minustakin toinen pitää oikeasti tuntea, hyvässä ja pahassa.
Itse määrittelen mielessäni nämä asiat niin, että rakastuminen = kun toinen on ihana etkä edes huomaa hänen virheitään. Rakastaminen = huomaat ja tiedostat virheet, ja hyväksyt hänet niistä huolimatta.
Mutta, eihän nämä toki mitään kiveen hakattuja juttuja ole. Ihanaa kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa, jotka jokainen käsittelee omalla tavallaan.
Rakastaminen on mielestäni enemmän sitä arjessa rakastamista, rakastamista toista kaikkine virheineen. Kun tahtoo rakastaa. Silloin minustakin toinen pitää oikeasti tuntea, hyvässä ja pahassa.
Itse määrittelen mielessäni nämä asiat niin, että rakastuminen = kun toinen on ihana etkä edes huomaa hänen virheitään. Rakastaminen = huomaat ja tiedostat virheet, ja hyväksyt hänet niistä huolimatta.
Nojoo, ajattelin taas suoraan rakastamista enkä rakastumista.
Aikataulua se ei tosissaan katso. Tullut vaan nähtyä niin usein, että siinä rakastumisen huumassa luullaan, että ollaan jo rakastamisessa ja toimitaan sen mukaan.
Ja sitten ihmetellään "mitä oikein tapahtui?".
Huuma on hieno tunne, mutta siinäkin kannattaa yrittää vähän pitää suhteellisuudentajua kuitenkin mukana.
Lisäksi kaikki eivät vain ole sellaisia "rakastujia", he ovat, katselevat, olevat, kunnes sitten jonakin päivänä huomaavat rakastavansa, ihan ilman mitään huumia.
Mä olen kertonut miehelle rakastavani sitä, mut mies ei, ainakaan sanoilla. Silittelee vastaukseksi mua kasvoista ja suutelee pitkään, mun mielestä sekin on rakkaudentunnustus. Sanoo sanat sitten kun tuntee tarvetta siihen. Ja on sanonnut tykkäävänsä musta, johan se riittää alkuun
Mä olen kertonut miehelle rakastavani sitä, mut mies ei, ainakaan sanoilla. Silittelee vastaukseksi mua kasvoista ja suutelee pitkään, mun mielestä sekin on rakkaudentunnustus. Sanoo sanat sitten kun tuntee tarvetta siihen. Ja on sanonnut tykkäävänsä musta, johan se riittää alkuun
Mies sanoi mua eilen kullaksi ja veti syliinsä, kertoen on löytänyt sen oikean, vihdoinkin!
Olen niin onnellinen ?
vuoden ainakin.
Jos ensimmäisten kuukausien aikana kertoo rakkaudestaan, niin lähinnä tuntuisi, että toinen kuvittelee rakastavansa. Mahdotonta rakastaa jotain, jota ei edes tunne.