Miksi en pääse yli pienistä mokistani?

Kuulostaa hyvin tutulta. Ja yleensä tulee sanottua tai tehtyä jotain todella typerää, kun yrittää olla oikein skarppina... Mutta olen opetellut pois tästä. En enää vatvo asioita niin paljon kuin ennen. Välillä toki tulee sellaisia hetkiä, että harmittelen jotain mitätöntä asiaa päiväkausia. Olen oppinut, etten välitä enää niin paljon muiden ihmisten mielipiteistä ja nykyään mokailut jopa naurattavat.

Vaikkei toki tästä "kärsiminen" ole hauskaa. Olen itsekin yrittänyt opetella tuota, ettei välitä muiden mielipiteistä liikaa. Useimmiten varmasti muut eivät ole edes huomanneet, tai eivät välitä, siitä mitä itse pidän töppäyksenä. Mistähän tämäkin juontaa - ja kuinka yleistä on.



t. ap

Vielä vuosien kuluttua saatan punastua itsekseni, kun vanha moka tulee mieleen. Mitenköhän tästä pääsisi eroon, ihan kamalaa.

helpottavaa kuulla että muita itsensäruoskijoita on!

Minulla kaamea morkkis jos hölmöilen ja välillä menee ihan itseinhon puolelle.Naurettavaa tiedän..mutta kun ei luonteelleen mahda mitään.Myös toi vuosien jälkeen asioiden muistelu ja punastuminen=ihan minä!

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä.



Narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita. Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla"

Olen jutellut tästä aiheesta monen kaverini kanssa, ja tosi monella on samanlaisia tunteita. Sitä voi olla kaikessa rauhassa kävelemässä kadulla, kun yhtäkkiä mieleen tulee joku pieni nolo juttu 20 vuoden takaa, ja taas hävettää niin että on pakko peittää kasvot käsillä.



Miehiä ei tunnu vaivaavan.

Minulla sama ongelma, nyt monta päivää on vaivannut yksi juttu ja sitten toinenkin tullut siihen vielä päälle. Yleensä aina sen jälkeen kun on juonut tulee myös seuraavana päivänä häpeä, vaikka ei olisi mitään varsinaisesti mokaillut. Mutta kun tuli sanottua niin ja noin ym.



Itse ajattelen silloin miten muut ovat mokailleet pahemmin ja selvinneet siitä ja miten jollain on paljon enemmän hävettävää. Esim julkiset mokailut. Sitten Tuksut ym joilla paljon enemmän noloiltavaa. Minua ei ainakaan kukaan kadulla tunnista. Muilla ihmisillä on myös oma elämänsä, eikä kukaan muista/ketään kiinnosta mitä minä olen sanonut ja tehnyt ja jos muistaa niin on sillä ihmisellä omiakin mokia. Ajattelen myös suojakuoren itselleni, olen ikään kuin "kuplassa" jossa kukaan ei voi vahingoittaa minua. Ihmiset voivat ajatella minusta mitä vaan mutta ajatukset eivät vahingoita minua tai edes saavuta vaan kimpoilevat kuplasta pääsemättä sen sisään.

Ei tuo mitään narsisimia ole. Huono itsetunto? Tarve tulla hyväksytyksi ja sitä myöten liiallinen murehtiminen siitä, että on jotenkin mokannut? Mä koen usein samaa. Keskusteluapua auttaa jos kovin pahaksi menee.

Ja sitä kautta lapsuuden kokemuksiin ihmissuhteissa. Korostunut häpeän tunne liittyy siihen, ettei ole saanut lapsuudessa tarvitsemaansa hyväksyntää - positiivista katsetta ja huomiota, ja kasvattajat ovat kiinnittäneet liikaa huomiota lapsen virheisiin ja siihen, että pitää onnistua. On moitittu herkästi siis virheistä, tai muuten osoitettu, ettei niitä suvaita. Siitä kehittyy ankara yliminä, joka vaatii iteltä virheettömyyttä ja syyllistyy pienistäkin mokista.

Sama vaivaa miehiä, ainakin minua. Pikkutapahtumat nousevat mieleen vielä vuosien päästä, ei pysty nukkumaan ja hävettää olla olemassa. En ole ujo ja teen työtä ihmisten kanssa. Välttelen tilanteita, joissa en varmasti osaa toimia oikein, koska ne jäävät aina vaivaamaan. Siitä on haittaa niin työlle kuin ihmissuhteille.

Moni vatvoja kuvittelee, että joku olisi heistä niin kiinnostunut, että jaksaisi muistella ja naureskella pientä mokaa yhtä pitkään kuin mokaaja.



Ei ne jaksa!

mokaavansa, hän on aina oikeassa ja pystyy oikeat mokansa kääntämään mielessään niin että se onkin jonkun muun vika ja hän on uhri. ei niitä oikeita narsisteja ihan joka oksalla kasva.