Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lapsille muka karjua jos he eivät tottele?
Kommentit (16)
kaksi kertaa sanon ja kolmannella karjun, yleensä se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjun silti kun menee hermot. En ole ylpeä karjumisesta enkä usko että se olisi paras tapa toimia edes.
En osaa karjua enkä huutaa, tunnen oloni tosi typeräksi jos yritänkin huutaa. En ole ikinä osannut riidellä tai komentaa huutamalla.
Olen päinvastoin vähän liiankin säikky kaikelle turhalle äänenkorotukselle, ihmettelen usein miksi ihmiset suuttuessaan huutaa, tuleehan se suuttumus muutenkin esiin.
kaikki asiat voi periaatteessa kertoa aina korrektisti, myönteisesti ja hymyssä suin. Siis jos on yli-ihminen. Tavallisilla kuolevaisilla menee vähän heikommin.
En tunne syyllisyyttä asiasta, koska jos en karjuisi niin voisi juosta parkkipaikalla vaikka auton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähti kotipihasta katsomaan roska-autoa. Pelästyin sen verran, ettei tullut edes oikeita sanoja vaan epämääräistä mölinää. Lapsi onneksi säikähti äidin mekastusta ja pysähtyi.
En pysty olemaan huutamatta, se tunne vaan tulee ja suusta tulee ÄÄNTÄ! Minulla on kyllä muutenkin kuuluva ääni, ei tarvitse kovin paljon ponnistella, kun sitä huutoa tulee. Yritän hillitä itseäni, mutta se on vaikeaa, kun olen niin äänekäs ilman suuttumustakin.
En osaa karjua enkä huutaa, tunnen oloni tosi typeräksi jos yritänkin huutaa. En ole ikinä osannut riidellä tai komentaa huutamalla. Olen päinvastoin vähän liiankin säikky kaikelle turhalle äänenkorotukselle, ihmettelen usein miksi ihmiset suuttuessaan huutaa, tuleehan se suuttumus muutenkin esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi huutaa, mutta kun on riittävän monta kertaa yrittänyt ystävällisesti sanomalla eikä tehoa, niin sitten mulla menee hermo ja karjaisen.
Hienoa vähentää karjumista ja saada lapset kuuntelemaan MITÄ sanotaan eikä MILLÄ VOLYYMILLÄ...
Meilläkinnkarjutaan joka päivä, mutta yritän vähentää. Olisi ihanaa kasvattaa lapset positiivisella tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äänellä lapselle, että "voi sinua Nico, annan sinulle kaksi vaihtoehtoa, koska olet tasavertainen perheemme jäsen. Haluatko juosta roska-auton alle ja kuolla vai haluatko säilyä hengissä ja pysähtyä siihen. Pohdi rakas niconi ihan rauhassa tätä ongelmaa ja kerro sitten, mitä haluat tehdä"
Näin niitä lapsia kasvatetaan.
lähti kotipihasta katsomaan roska-autoa. Pelästyin sen verran, ettei tullut edes oikeita sanoja vaan epämääräistä mölinää. Lapsi onneksi säikähti äidin mekastusta ja pysähtyi.
Saa monta kertaa kieltää kauniisti,hakea pois,keksiä muuta tekemistä ja perustella teon typeryysdellä tai vaarallisuudella. Hermot menee ja sen jälkeen pitkään tiuskitaan ja karjutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on myös lapsiystävällinen, koska siinä ei käytetä fyysistä väkivaltaa.
Lapsella on oma tahto, se on lihaa ja verta. Se ei ole aina kiva. Sille on pakko joskus asettaa rajoja. JOskus sekunteja kestävä konahtaminen on huomattavasti tehokkaampi ja terveempi tapa kuin jotkut monimutkaiset jäähypenkki-, pohdituttamis- ym. sydeemit.
Kyllä siitä varmaan jotain hyötyä on ollut henkiinjäämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sorrun siihen kyllä usein. Pativuotiaalle en karju, mutta korotan kyllä ääntäni. Teineille karjun, joskus uttaa koskus ei... Kovin mielelläni en karjuisi, ja välillä siihen pystynkin. Usein kuitenkin menee karjumiseksi......
se on myös lapsiystävällinen, koska siinä ei käytetä fyysistä väkivaltaa. Lapsella on oma tahto, se on lihaa ja verta. Se ei ole aina kiva. Sille on pakko joskus asettaa rajoja. JOskus sekunteja kestävä konahtaminen on huomattavasti tehokkaampi ja terveempi tapa kuin jotkut monimutkaiset jäähypenkki-, pohdituttamis- ym. sydeemit.
Kyllä meillä noita pohdiskelujakin harrastetaan. Enemmänkin etukäteen, kun tiedetään,että jostain tulevasta saattaa tulla kiukku. Varsinkin esikoisen kanssa tätä harrastettiin. Nuorempi (nyt 3 v.) on vähän jotenkin hidasälyisempi... sille uppoaa kunnon karjaisu paremmin ja tilanne on hetkessä ohi. Muiden läsnäollessa en oikein viitsisi käyttää sitä karjaisua, mutta usein riittääkin vain: "täytyykö äidin hermostua?" kotona tänä varoitus ei useinkaan riitä...
miksi henkinen väkivalta olisi lapselle yhtään parempaa? sitähän huonot kommunikointitaidot on.
eri asia, jos itsekin säikähtää sitä että lapsi on juoksemassa rekan alle eikä voi tehdä mitään. siinä tilanteessa huutaisin aikuisellekin, vaikka en ehkä kutsuisi sitä karjumiseksi. mutta en näytä kaapin paikkoja kenellekään.