Miksi jotkut äidit antavat nuortensa komennella itseään?

pyynnöksi laittaa tiettyä ruokaa, makutuomaroinniksi vaatteista. Ei komenteluksi.

minä ainakin pyrin täyttämään lasteni toiveet, oli ikää sitten 9 tai 19 v. ja jos olen niin huono ruoanlaittaja ja pukeutuja, niin hyvät neuvot ovat kalliit, kiitos vaan.

komentaa mua: "tule tänne", "tule äiti tekemään palapeliä, heti" "nyt pää tyynyyn". Matkii mua.



Miten mä ton ikäselle selitän, että aikuiset saa komentaa, mutta lapset ei? :/

Äiti saa puKeutua miten tahtoo. Jos nuori häpeää äitiään, niin tehköön sitten niin. Äiti laittaa ruuat ja ellei kelpaa, on keittiö käytettävissä.

minä ainakin pyrin täyttämään lasteni toiveet, oli ikää sitten 9 tai 19 v. ja jos olen niin huono ruoanlaittaja ja pukeutuja, niin hyvät neuvot ovat kalliit, kiitos vaan.

Mun lapsi ainakin tietää, ettei komentelu käy. Kauniisti muotoiltu pyyntö on sitten eri asia.

ja voi ihan vapaasti määrätä itseään

ja kyllä mun itsetunto kestää myös toteamukset että "pistä äiti se punainen hame" kun olen johonkin menossa. En koe sitä komenteluna, eikä syö mun auktoriteettiani tai yksilönvapauttani yhtään. Voin toki tehdä juuri niin kuin huvittaa, mutta toisten huomioiminen on myös peruskäytötapa, jota meillä noudatetaan.



Auktoriteetistä (jota mulla mielestäni on, myös aikuisiin ja lähesaikuisiin lapsiini ihan sillä perusteella, että tiedän monista asioista paljon) puhutaan sitten ihan toisissa ja paljon merkityksellisemmissä tilanteissa.

Mutta usein kun tulee kotiin (meille), pyytää tekemään jotain tiettyä ruokaa. Mä en ota sitä komentona vaan pyyntönä. On kiva ilahduttaa lasta hyvällä ruualla ja paras kiitos ruuasta on se "ihana oli saada tätä, mä en oo vieläkään oppinut tekemään yhtä hyvää"



Mitä tulee pukeutumiseen, niin tasan käytän niitä vaatteita joista itse pidän. Toki mielipiteen saa nuori sanoa, niin minäkin saatan sanoa hänen vaatteista, mutta siihen se sitten jää.