Veteleekö parisuhde viimeisiä nyt?? Miehellä asiat huonosti ja joka kerta
kun kysyn mikä on tai pyydän puhumaan, sanoo aina "ei mikään". Ei siis halua puhua mulle. Tulee torjuttu olo ja mies on sanonut ettei ole ajatellut asiaa niin. Mutta muutosta ei ole.
Mies vetäytyy siis omiin oloihinsa, on raivoissaan tai surullinen, joskus ihan itkeskeleekin itsekseen. Mutta ei puhu, kysyttäessä aina "ei mikään". Ja jos jään jankuttamaan että näenhän mä että jokin on, hermostuu vain pahemmin ja riita on satavarma.
Tuntuu etten ehkä ole oikea henkilö hänen vaimokseen sittenkään, vai mitä sanoo av-raati?
Kommentit (9)
ajattelisin asiaa toisinpäin.
Jos minä en haluaisi puhua puolisolleni, en viitsisi/haluaisi/jaksaisi, niin kai suhde olisi aika finaalissa?
ajattelisin asiaa toisinpäin.
Jos minä en haluaisi puhua puolisolleni, en viitsisi/haluaisi/jaksaisi, niin kai suhde olisi aika finaalissa?
En mä oikeastaan jaksa enää edes alkaa tivata, kun mies ei puhu niin ei puhu. Ja tulee jo se loukkaantuminenkin oikeastaan heti ensimmäisen "ei mikään"-kommentin jälkeen. Vituttaa että kävin edes kysymässä. Sori ku häiritsin, ei mitään, itke vaan rauhassa..
Masentunut usein torjuu lähestymisyritykset. Ihmettelen ettei kukaan muu ole maininnut tätä vaihtoehtoa.
Jotain, mitä ei halua jakaa kanssasi. Ei se silti tarkoita, että sinä et olisi oikea vaimo hänelle. Voihan olla, että hänellä on joku sentyyppinen kriisi, ettei vain pysty jakamaan sitä kanssasi, tyyliin lapsuudentraumojen pintaan nousemista tai vain masennusta. Mutta voi olla jotain muutakin, esim. sydänsuruja.
Eli vastaus tuskin löytyy muuten kuin keskustelemalla miehesi kanssa häntä kunnioittaen ja aidosti auttamista haluten. Ehdota ammattiapuakin, hän tarttuu apuun jos kokee että haluaa sitä.
Ota kuitenkin huomioon se puoli asiassa, että kyse voi olla jostain naiskuviosta, joten jos tarjoat sellaista vaihtoehtoa vailla vihamielisyyttä ja olet valmis häntä silloinkin tukemaan, hän saattaisi jopa avautua asiasta.
Monet ei myönnä työressiä,masennusta ja muita terveysongelmia edes itselleen saatikka sitten vaimolle.
Meillä miehellä oli univaikeuksia ja ärtymystä 2 vuotta ennenkuin myönsi minulle, että se "ei mikään" on työuupumusta ja hän ei enää viihdy työssään ym.
vuosien kuluttua olleensa pitkään jatkuneen "ei minkään" -äksyilyn aikana ihastunut työkaveriinsa. Ei varmaan tosin edelleenkään myönnä, että se oli syynä, mutta aika täsmää. Ja käytös. :)
Onko ap miehesi tyyppiä, joka ei yleensäkään jaa murheitaan ja asioitaan kanssasi, vai onko tämä uusi tilanne?
6
Ihan sama käytös pari kk kunnes lopetti kokonaan puhumisen. 3 kk mykkäkoulun jälkeen haki eroa. Ei siinä mikään auttanut. Nyt jälkeenpäin selvisi, että oli tavannut naisen, ja syyllisyys sai sen sekaisin, kärttyiseksi ja mykäksi. Ja koskaan ei ollut mitään missään.....
Ihan sama käytös pari kk kunnes lopetti kokonaan puhumisen. 3 kk mykkäkoulun jälkeen haki eroa. Ei siinä mikään auttanut. Nyt jälkeenpäin selvisi, että oli tavannut naisen, ja syyllisyys sai sen sekaisin, kärttyiseksi ja mykäksi. Ja koskaan ei ollut mitään missään.....
Näinhän täällä usein kommentoidaan, että mies tuntee syyllisyyttä ja on siksi kärttyinen, mutta on tuossa tilanteessa monta muutakin ulottuvuutta kuin syyllisyys.
On aika vaikeaa olla iloinen ja hyväntuulinen, jos ihastuu vaikeassa tilanteessa, kuten jos jompikumpi on varattu. Tilanne yksinkertaisesti ahdistaa, ja monesta muustakin syystä kuin syyllisyydestä. Kuten vaikka siitä syystä, että tuntee pettymystä omaa suhdetta kohtaan, tai että haluaisi päästä toisen luo ja kokee suuren tunnekuohun, joka on pakko padota sisälleen. Joutuu peittelemään tunteitaan, eikä voi puhua niistä kenenkään kanssa. Se voi tehdä lähes hulluksi, olen kokeillut.
mun exä oli tuollainen puolisen vuotta ja haki sitten avioeroa.