Miten joku antaa itsensä rupsahtaa?

AAARGH. Ja mun ukko valittaa, kun painoa on liiton aikana tullut 8kg lisää. Joo, eihän tämä naamakaan enää ole seittentoistakesäinen.

Miten olet antanut itsesi rupsahtaa?

kiinnostaa?

sitä kutsutaan myös vanhenemiseksi?

vanheneminen sitten näköjään on rupsahtamista.

toka kuva on otettu varmaan joskus 80-luvulla...

ja se näkyy myös ulospäin. Ja tiedätkö, lopulta jokainen kuolee, siis arrgh, miten joku antaa itsensä rupsahtaa ja sitten vielä kuolla.

Ai, että kun mahasta ottaa...Laitappa tänne oma kuvasi 20 vuotta sitten ja kuva tältä päivältä, varokin jos näytät päivääkään vanhemmalta kuin 20 vuotta sitten.

AP tässä hei



Nuorena olin sitä mieltä, että syömisiään ei tarvitse tarkkailla. Ihmettelin ihmisiä jotka meuhkasivat aiheesta. Minähän olin kasvonluiltani nätti, vartalolta sopusuhtainen ja ihoni oli pehmoinen ja tukka pitkä, tuuhea ja laineilla.



No, tulihan se vakituinen työpaikka minullekin ja työpaikan lounasruokala. +6kg.



Esikoinen, paino pomppasi ihan uusiin lukemiin. -18kg, siis sen jälkeen kun tajusin ettei se vaaka valehtele. Tässä vaiheessa tukka oli yksi hamppukasa, joten lyhensin rajusti.



Kotiäitinä paino pysyi ihan sopivana, kun teki itse ruuat ja liikkui kiitettävästi. Hiuksetkin kasvoivat vähän pituutta, mutta eivät paksuuntuneet.



Työelämä piti alkuun ihan hoikkana, kunnes kvartaalitodellisuus iski ja puolessa vuodessa keräsin +6kg, mikä oli siis törkeän paljon. Käväisin oikeasti uupumuksen partaalla, siinä ei hirveästi edes muista, mitä päivän aikana söi...



Joten nauttikaa nuoret naiset ulkonäöstänne. Se todellakin katoaa joku päivä. Mutta se ei estä, etteikö tämmöisellä kantturalla olisi hauskaa. Kyllä vaan on.



Ja vaikka en ikinä enää missin mittoihin pääse, niin osaan liikkua omaksi ilokseni, minulla on ihanat lapset - niin ja se mies ei ole mikään poikanen sekään enää. :)



Tuo linkitys lohduttaa minua. Ei kaikista näteistä pojista kasva charmantteja miehiä... tai ei kaikki vanhene tyylillä. Moni nainen sentään on samanikäistä miestä paremmin säilynyt.



Onneksi olen nainen.

oikeesti.

ihan mukavuudenhalusta. Ei mulle ole mitään merkitystä sillä, miltä näytän. Pääasia että saan nauttia elämästä täysillä. Siihen kuuluu myös esimerkiksi lihottavia tapoja kuten hyvän ruoan syömistä ja alkoholin juomista. Enpä niistä ulkonäön takia tinkisi.

ihan mukavuudenhalusta. Ei mulle ole mitään merkitystä sillä, miltä näytän. Pääasia että saan nauttia elämästä täysillä. Siihen kuuluu myös esimerkiksi lihottavia tapoja kuten hyvän ruoan syömistä ja alkoholin juomista. Enpä niistä ulkonäön takia tinkisi.

Komppaan. Mieluummin elän perheeni kuin peilin kanssa.

AP

(Ja Baldwinin veljeksillä voi kaikilla olla tosi hieno luonne)

Onko sun suurin ongelma, että sun mies on öykkäri ja rutajaa muutamasta kilosta?

Ihan multa kysymättä tuli nämä valjunnäköiset juonteet naamaan, selluliitti ja roikkuva iho. Naama, joka näyttää sairaalta, ellen meikkaa - nuorena mun ei tarvinnut meikata ikinä, mut nykyään jos menen ilman meikkiä töihin, työkaverit kysyy, onko sulla flunssa tai etkö oo saanut ollenkaan nukuttua. Hiuksetkin on muuttuneet hamppukasaksi vaikka miten yrittäisin hoitaa. Karvaa puskee lähinnä sinne, minne ei pitäisi.



Jotenkin huijattu olo. Muistan kun nuorena katsoin vanhempia naisia, että mitä ne nyt on antaneet itsensä mennä tuon näköisiksi. Miksei ne tee itselleen mitään? Nyt tajuan, että eipä tässä juuri mitään voi tehdä. Ihan niinkuin he olisivat tehneet väärin jotain, mitä en itse tulisi tekemään. Mulle ei pitänyt käydä näin, vain muiden piti vanhentua mun ympärillä. Nyt peilistä katsoo keski-ikäinen ämmä kaikkine keski-iän tuomine muutoksineen.



Tosin oon kyllä nyt miljoona kertaa onnellisempi kuin silloin siloihoisena hehkeänä 20-vuotiaana (jolloin en edes pitänyt itseäni kauniina, mitä kuvien perusteella kyllä olin nykyiseen verrattuna) ja helpommin muuten saan miesseuraakin nykyään jostain syystä.

Sitten jouduin kortisonikuurille vuodeksi ja kaikki karkasi.

Rupsahdus kaikilla mittareilla. Eikä paluuta ole.