Kysymys 60-70-luvulla syntyneille pääkaupunkiseudulla asuville pieni/keskituloisille

Hinnat oli silloin alhaisimmillaan. Käytin siihen kaikki säästöni ja lainasin sukulaisilta loput. Kun hinnat nousivat, myin kämpän moninkertaisella voitolla, maksoin sukulaislainat pois ja kun silloin olin jo töissä, sain pankista asuntolainaa.



Eli hyvästä ajoituksesta oli kyse. Nykyinen asuntokin ostettiin mun painostuksesta heti, vaikka mies oli silloin sitä mieltä, että hinnat on korkealla. Nyt näitä kämppiä myydään yli 150000 kalliimmalla.

Eka känppä oli siis kerrostalokaksio 38 m2. Nykyinen kämppä on kerrostalokolmio 60 m2. Lainaa ei enää ole, muttei haluja ottaa uuttakaan.



Ahdasta on, mutta sijainti on hyvä. Kohta tänne tulee metrokin, mikä nostaa entisestään hintoja.

Asun asumisoikeusasunnossa.

ostimme nuorina (90-luvulla) pienen kaksion kantakaupungista ja kymmenen vuotta myöhemmin muutimme isompaan asuntoon hieman kauemmaksi keskustasta. Nyt jälkikäteen ajatellen kauppahinnat tuntuvat varsin kohtuullisille ja oman asunnon hankkiminen ihan mahdolliselle.

maksoi huomattavasti alle mainitsemasi summan. Täytyy tyytyä pienempään asuntoon ellei sitten halua elää ikäänsä vuokralla.



kolme lasta

niin omaan pääsee kiinni vain siten että ostaa ensin pienen ja huonokuntoisen, remppaa, asuu, maksaa ja säästää. Sitten myy, ostaa vähän isomman huonokuntoisen, remppaa, asuu, maksaa ja säästää jne.



Ei pienituloinen voi ostaa unelmataloa edes puskasta saati mistään pääkaupunkiseudulta suoraan.

hinta oli suhteessa hyvin edullinen sijaintiin nähden, teimme hyvät kaupat. Alkupääoma saatiin siitä, että miehen vanhemmat olivat säästäneet hänelle asp-tilille parikymmentä tonnia, säästäminen oli aloitettu jo miehen ollessa pikkulapsi. Loput pankkilainaa. Asuimme kolmiossa viitisen vuotta ja sinä aikana maksoimme lainaa pois ja asunnon arvo nousi myös kivasti. Asunnon myytyämme meillä oli 100 000 pääomaa. Ostimme 350 000 hintaisen sadan neliön rivitaloasunnon, tässä vaiheessa perhe oli nelihenkinen. Makselemme lainaa hiljalleen pois ja tarkoitus on asua tässä asunnossa myös kun lapset kasvavat, vaikkei jokaiselle ole omaa huonetta, koska isompaan ei enää ole varaa. Laina on 25 vuodeksi ja esimerkiksi nyt on vuosi lyhennysvapaata, kun olen kotona hoitovapaalla. Meillä ei jää rahaa säästöön yhtään ison lainan takia, se tietysti harmittaa, mutta täällä on niin kalliit asunnot ettei oikein muutakaan ratkaisua ollut. Vuokralla asuminen tulisi vielä kalliimmaksi ja siinä ei ole tällaisia kotivuoden mahdollistavia lyhennysvapaita.

maksaa jo tuon 250000. Hyvä sijainti, putkiremppa tehty. Aika kauas pitää muuttaa, että 250000 saisi hyvän rivarin.

tyytyväinen ratkaisuun, eikä pankkilaina paina.

niin omaan pääsee kiinni vain siten että ostaa ensin pienen ja huonokuntoisen, remppaa, asuu, maksaa ja säästää. Sitten myy, ostaa vähän isomman huonokuntoisen, remppaa, asuu, maksaa ja säästää jne.

Ei pienituloinen voi ostaa unelmataloa edes puskasta saati mistään pääkaupunkiseudulta suoraan.

Kiitos fiksusta neuvosta. Millaista remonttitaitoa tarvitaan? Millainen laittaminen nostaa/nosti asunnon arvoa? Millä kriteereillä valita asuntokohde?

Ostin lainarahalla silloin uuden kaksion reilut 10 vuotta sitten (pohjalla ASO-säästämistä hiukan ja vanhemmat takaajina).



Lainaa makseltu pois ja kituuteltu. Sain yllättäen perintöä sen verran, että viime vuonna maksoin tämän pois. Tuntuipa helpottavalta.



Ja asun ihan mielelläni kerrostalossa hyvien julkisten yhteyksien päässä 5 km työpaikastani ja alle 10 km Hgin keskustasta.



Asunnon arvo varmaa noin 200 000 euroa juuri nyt.

Mutta noin ylipäätään kaikessa taito kehittyy kun vaan ryhtyy ja opettelee.



Alkaen seinäpinnoista, tapettien poisto, kittaus, maalaus, lattiat, listat. Kaikki on helppoa ja aika halpaa. Aikaa menee aluksi kun opettelee.



Sanoisin, että kaikki muu voi olla huonosti, mutta putkiremontti on hyvä olla joko tehtynä tai kaukana.



Keittiöremppa kannattaa tehdä vasta vähän ennen kuin alkaa myymään asuntoa jos mitenkään voi sietää vanhaa keittiötä.



Meillä onnekpotku oli kämppä, jonne oli joku kuollut. Asunnossa haisi hirveästi, kun mahahapot olivat syöpyneet lattiaan astia. Betonia jouduttiin poistamaan, että haju lähti, mutta tällä konstilla voitettiin hinnassa varmaan jotain 50000 euroa.

Eka ostettu 1998, penniäkään ei ole tullut muualta kuin palkkatuloista. Ostettu pieni, remontoitu ja myyty aina isompaan. Tärkein neuvo on tosiaan ostaa joku pikkuluukku heti kun kynnelle kykenee eikä odottaa siihen että on kolme lasta ja koira.

enkä ole päässyt juuri nauttimaan hintojen noususta.

Me ostimme ensin pienen ja kohtuuhintaisen asunnon ja sitten vaihdoimme isompaan, lainaa otimme n. 230 000€. Asunto oli remonttikuntoinen, remontti rahoitettiin lyhennysvapaalla.

Olemme pienituloisia,kolme lasta. Ostimme 100 neliön asunnon muutama vuosi sitten kohdassa, jolloin asuntojen hinnat notkahtivat reippaasti alaspäin ja korot samoin. Metrolle 5 min. kävellen.

Saatiin asunto halvalla, sillä muita ostajia ei ollut, ja myyjillä oli kiire päästä pois. Ei omia säästöjä, mutta mun vanhemmilta riittävän kokoinen pantti vakuutena, kohta saadaan se pois pankilta.

Tähän yhtiöön tulee putkiremontti parin vuoden sisällä. Yhtiö omistaa maata, joka on tarkoitus myydä kaavoitettuna - pudottaa putkirempan kuluja huomattavasti. Tällainen asia on hyvä tietää, kun tutustuu vanhoihin yhtiöihin. Omalla tontilla sijaitsevan yhtiön talous on usein vakaampi - ei tule vuokrankorotusylläreitä kaupungilta.

Hyvä ajoitus, eli eka asunto ostettiin vuonna 2002, jolloin hinnat täällä meidän Kehä I:n kupeessa olevassa lähiössä eivät olleet vielä tolkuttomat. Rempattiin kämppä, ei tosin itse vaan kotitalousvähennyksen turvin, ja myytiin erittäin hyvällä voitolla. Sittemmin ollaan siirrytty toisenkin kerran isompaan, mutta toinen asuntokauppa ei ollut enää niin tuottoisa.



Omat vinkit osin samoja kuin muidenkin listoissa eli:



- asunnon hinta-laatusuhde, omasta mielestäni kaikki 1960-70 -luvuilla rakennetut kämpät ovat ylihintaisia huomioiden rakentamisen tason

- tutustukaa yhtiöön, korkea vastike harvemmin laskee ja on merkki lyhytjänteisestä hoidosta ja/tai ongelmista

- korjaussuunnitelmat, mitä on tehty ja mitä on suunnitelmissa - ja mitä ei kerrota, verrattuna samanikäisiin taloyhtiöihin!

- yhtiön omistamat maat ja (liike)huoneistot ovat aina hyödyksi, lisätuottoja

- autopaikkojen määrä, rivarissakin saattaa olla vain 1 paikka per asunto, vaikka itse tarvitsisi 0 paikkaa niin seuraava omistaja saattaa haluta 2...

- oma vesimittari ja oma lämmitys (rivareissa) on aina plussaa, koska tällöin maksaa vain omasta kulutuksesta, energian hinta tuskin laskee lähitulevaisuudessa

- mitä isompi osakeyhtiö, niin sitä tärkeämpi olisi ammatti-isännöitsijän käyttö

- talohuolto, kuka hoitaa pikkukorjaukset ja lumityöt??

- asunto kannattaa myydä itse, välityspalkkiot ovat huikeita ollaan itse säästetty tällä parin henkilöauton verran (plus oikeasti itse päätetty myyntihinta, eikä menty välittäjän painostuksen mukaan)

Lainan korot pahimiillan 10%, mutta hitas-asunto saatiin kohtuuhinnalla.

Rivari Pakilasta 4h+k saunalla ostettiin viime vuosituhannen lopussa. Maksettiin silloista rahaa 1050000mk (n 177000e). Vanhemmat auttoi vakuuksissa. Pienellä osakekaupoilla ja pienellä muutaman tuhannen perinnöllä lyhennettiin laina 10 vuodessa pois. Nyt asumiskustannukset 350e kuukaudessa(sis veden ja auoton sähkötolpan).

ja minulla takana avioero ja omaisuutta nolla euroa. Miehellä vielä jotakin kulutusluottoja.



Kun ensimmäinen lapsi syntyi 2003, ostimme asunnon (240 000 e) vaikka säästöjä ei ollut yhtään. Ensiasunnon ostajana valtio takasi osan ja miehen vanhempien "ylimääräinen" asunto tuli loppulainan vakuudeksi. Siis ei heidän kotinsa vaan sellainen joka ulkopuoliselle vuokrattu.



Saimme lainan ja nyt sitä on kohta 10 vuotta makseltu. Maksettavaa toki vielä riittää, mutta sama se, hyvin pärjätään :)

että vaimolla ei ole töitä ollenkaan, ja minun tuloni ovat vain keskitasoa.



Asuimme ensin asumisoikeusasunnossa, mutta sitten kun sen vuokrat alkoi nousta tuli tenkkapoo.



Vaimon vanhemmat tuli apuun ja antoi n 100.000 ennakkoperintönä hänelle. vaimolla ei ole muita sisaruksia. Meillä oli säästöinä n 60.000 ja loput lainasimme (asutommme maksoi 230.000)



Rivitaloasuntomme tosin on aika kuppanen, ja yhtiövastikeet kohoavat joka vuosi korjausten vuoksi. Se on myös ns matalan statuksen alueella jossa asukkaiden vaihtuvuus suurta. Onneksi kaupunginosassa on ruotsinkieline koulu jota lapsemme käy niin ei häntä tarvitse viedä "siirtolaiskouluun".

Hyvä ajoitus, eli eka asunto ostettiin vuonna 2002, jolloin hinnat täällä meidän Kehä I:n kupeessa olevassa lähiössä eivät olleet vielä tolkuttomat. Rempattiin kämppä, ei tosin itse vaan kotitalousvähennyksen turvin, ja myytiin erittäin hyvällä voitolla.

eli taisitte tehdä vain pientä pintaremppaa tuolloin 2002-2004, vai kauanko siinä remppasitte??

Verohallinnon sivuilta:

2002

Vähennys 900 euroa/henkilö

Omavastuu 100 euroa/henkilö

Vuoden 2003 alusta kotitalousvähennykseen tulivat seuraavat muutokset:

Vähennyksen enimmäismäärä nousi 900 eurosta 1150 euroon. Työkorvauksesta sai vähentää entisen 40 prosentin sijasta 60 prosenttia. Palkasta sai sivukulujen lisäksi vähentää 10 prosenttia

Vuonna 2005 uutta: Palkan vähennysoikeus nousi 10 prosentista 30 prosenttiin

Vuonna 2006 uutta: Kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä nousi 1.1.2006 alkaen 1 150 eurosta 2 300 euroon henkilöä kohden. Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä vähennyksen enimmäismäärä säilyi 1 150 eurona. Vähennyksen yhteinen vuotuinen enimmäismäärä ei kuitenkaan voi ylittää 2300 euroa. Omavastuu on edelleen 100 euroa.