Lue keskustelun säännöt.
En osaa ollenkaan samaistua aikuisiin jotka "odottelevat" perintöä vanhemmiltaan tms
27.07.2012 |
Itse kun synnyin vahingonlauksensa 17v tytölle ja viinaan menevälle 22v pojalle, taisin saada alkuni äitini 17v päivillä tai ainakin juuri niihin aikoihin..
Vanhempani erosivat kun olin 9v, siihen asti katselin alkkisisäni väkivaltaisia edesottamuksia.
Sen jälk en ole oikeastaan isäni kanssa ollutkaan tekemisissä, viimeksi kuulin hänestä ehkä 3v sitten, ei kiinnosta pitää yhteyksiä häneen.
Äitini meni uusiin naimisiin hieman alle 30v iässä ja sai kolmannen lapsensa eli siskopuoleni.
Äidillä ei ollut käsittääkseni mitään koulutusta, työskenteli erään lääkäriaseman vastaanotossa viimeiset 10v kunnes kuoli 47v iässä sairauden murtamana.
Isäpuoltani ei minun tai perheeni (mies ja 2 lasta) touhut tunnu kiinnostavan, kiinnostus loppui joskus 1v äidin kuoleman jälkeen, siihen suli yli 20v pituinen "isä-lapsi-suhde".
Tai voihan olla että häntä kiinnostaakin ja ei sen vuoksi pidä kuin joulun aikaan yhteyttä, ei koskaan pyydä muulloin kylään, ei koskaan kysele kuulumisia, ei koskaan halua nähdä lapsiani (niitä joita tuli synnärille ylpeydestä ja onnesta itkevän äitini kanssa katsomaan) jne.
Summasummarum, olen perhettäni ja miehen äitiä, tätiä jne lukuunottmatta yksin maailmassa eikä tosiaankaan mitään perintö tulossa mistään, päinvastoin, tosin en aio siittäjäni hautajaisiin edes mennä enkä todellakaan maksa niistä mitään, eihän äiti sanaut häneltäkään edes elatusmaksuja 2 lapsen suhteen (olimme eron tapahtuessa 9v ja 4v).
Kommentit (19)
ketjuun tungettaisi!!
ap
Eihän rikkaatkaan suvut anna perintöä nuorille. Omat vanhempani ovat ehkä 60v kun saavat perintönsä. Meidän lapsuus olisi ollut aika kurjaa jos olisi odoteltu perintöä. Niinpä vanhempani ovat tehneet oman omaisuutensa, tulevan perinnön lisäksi.
Onko minulle hyötyä vanhempieni omaisuudesta ja siitä mitä ne perii... ei oikeestaan, sama kiertokulku jatkuu. 300 euroa olen saanut äidiltä :)
Tärkein perintö on se henkinen tasapaino millä olemme voineet elää tasapainoista elämää. Ei ole ruusuilla tanssittu mutta turvallinen koti on luonut hyvän perustan omalle elämälle. Uskon että jaksan antaa sen myös omille lapsilleni, perinnöksi?
Usein arvostellaan vanhoillislestaadiolaisia mutta aika hyvän perinnön olen semmoiselta suvulta saanut. Tästäkö kumpuaa halu arvostella lestaadiolaisia? kateus hyvästä kodista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin tällöin täällä märisee porukkaa kuinka isovanhemmat järjestelee rahojaan/ perinnönsuunnittellu on vain järkevää yms. tajaumatta että suinkaan jokaisessa perheessä ei ole mitään järjesteltävää. Ja nämä tampiot pitävät täysin normaalina että peritään miljoona tai että lapsilla on kouluikäisinä satojen tuhansien omaisuus. Eikä tajuta että he ovat tässä suhteessa onnekkaita; yksikään lapsi ei pysty valitsemaan millaiseen sukuun/perheeseen syntyy!
Siis ei se, että n tekemisissä perheensä kanssa tai että perhe on kohtuullisen ok väkeä tarkoita sitä, että vain odotellaan perintöä. Minusta ap jää paitsi paljosta, eikä se ole raha.
ketjuun tungettaisi!!
ap
Eihän rikkaatkaan suvut anna perintöä nuorille. Omat vanhempani ovat ehkä 60v kun saavat perintönsä. Meidän lapsuus olisi ollut aika kurjaa jos olisi odoteltu perintöä. Niinpä vanhempani ovat tehneet oman omaisuutensa, tulevan perinnön lisäksi.
Onko minulle hyötyä vanhempieni omaisuudesta ja siitä mitä ne perii... ei oikeestaan, sama kiertokulku jatkuu. 300 euroa olen saanut äidiltä :)
Tärkein perintö on se henkinen tasapaino millä olemme voineet elää tasapainoista elämää. Ei ole ruusuilla tanssittu mutta turvallinen koti on luonut hyvän perustan omalle elämälle. Uskon että jaksan antaa sen myös omille lapsilleni, perinnöksi?
Usein arvostellaan vanhoillislestaadiolaisia mutta aika hyvän perinnön olen semmoiselta suvulta saanut. Tästäkö kumpuaa halu arvostella lestaadiolaisia? kateus hyvästä kodista?
Jos jätät provoni pois, huomaat kuitenkin että ei sillä perinnöllä oikeesti kukaan oikeen mitään tee.
60v perijä on hukannut elämänsä jos tekee elämänsä hankinnat vasta perinnöllä. Jos omaisuus tuo onnea sitä pitää tavoitella jo nuorempana. Harvalle ruuhkavuosien äidille tai isällä on iloa perinnöstä, paitsi hyvän kodin henkisestä (en tarkoita hengellistä) perinnöstä.
Älä anna itsellesi lupaa antaa periksi koska perintöä ei ole tulossa... oikeasti sillä ei ole merkitystä elämääsi.
Kurjaa toki on kotisi antama henkinen perintö, mutta varmasti sieltäkin löytyy hienoja asioita.
Tsemppiä
Aina silloin tällöin täällä märisee porukkaa kuinka isovanhemmat järjestelee rahojaan/ perinnönsuunnittellu on vain järkevää yms. tajaumatta että suinkaan jokaisessa perheessä ei ole mitään järjesteltävää. Ja nämä tampiot pitävät täysin normaalina että peritään miljoona tai että lapsilla on kouluikäisinä satojen tuhansien omaisuus. Eikä tajuta että he ovat tässä suhteessa onnekkaita; yksikään lapsi ei pysty valitsemaan millaiseen sukuun/perheeseen syntyy!
Mietippä vielä minkä ikäinen luulet olevasi kun vanhempasi kuolevat? vähintään 40v??
Pienillä ennakkoperinnöillä ei kummoisia touhuta. Suomessa ei tilastojen mukaan ole kovin paljoa semmoisia sukuja joissa voitaisiin kiinteän omaisuuden lisäksi antaa ennakkoperintöä kovin suuria summia.
Turha murhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän rikkaatkaan suvut anna perintöä nuorille. Omat vanhempani ovat ehkä 60v kun saavat perintönsä. Meidän lapsuus olisi ollut aika kurjaa jos olisi odoteltu perintöä. Niinpä vanhempani ovat tehneet oman omaisuutensa, tulevan perinnön lisäksi.
Onko minulle hyötyä vanhempieni omaisuudesta ja siitä mitä ne perii... ei oikeestaan, sama kiertokulku jatkuu. 300 euroa olen saanut äidiltä :)
Tärkein perintö on se henkinen tasapaino millä olemme voineet elää tasapainoista elämää. Ei ole ruusuilla tanssittu mutta turvallinen koti on luonut hyvän perustan omalle elämälle. Uskon että jaksan antaa sen myös omille lapsilleni, perinnöksi?
Usein arvostellaan vanhoillislestaadiolaisia mutta aika hyvän perinnön olen semmoiselta suvulta saanut. Tästäkö kumpuaa halu arvostella lestaadiolaisia? kateus hyvästä kodista?
Musta tuntuu hienolta luoda oma omaisuus ja menestys. Kukaan ei pääse sanomaan et hyvähän teidän on olla rikkaita kun olette saaneet perintöä... Mahtava tyydytys kun on omin aherruksin saanut talon jne.
Jos olisin nuorena ollut rikkinäinen ja vasemmisto taustainen, ei vaurastumiselleni olisi ollut pohjaa. Turvallinen koti ja suvun yrittäjä ystävällinen ilmapiiri on mahdollistanut rikastumisen jo nuorena.
Tätäkö on se ruotsinkielisten "perintö"??
joiden elämä on ollut down in the dumps alusta pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla asiat hyvin oman talouden osalta, keskituloiseen perheeseen syntyneenä ja useampi sisasus ja kun joskus, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan, tulee aika jakaa perintöä, niin siitä ei meidän perillisten kesken riitaa saada aikaiseksi. Kukaan meistä ei sitä perintöä "tarvitse", saati erikseen toivoisi. Päinvastoin olemme vanhemmille sisarusten kesken sanoneet ja kannustaneet käyttämään kertynyttä varallisuuttaa itseensä, harrastuksiin ja matkusteluun, koska me emme sitä tarvitse ja lapsia ollessamme mitään ylimääräistä ei lamavuosina ole yli jäänyt. Nauttikoon nyt omaisuudestaan ja ajastaan, me olemme osuutemme jo saaneet ja se mikä joskus tulee, on vain pakollinen paha.
Tekee pahaa tietää erään tuttavaperheen tilanteesta, jossa perilliset on jo valmiiksi riidoissa tulevasta perinnöstä ja vanhukset on molemmat vielä elossa. Siellä on laskettu ja jaettu ennakkoperinnöt, mökit ja asunnot lasten kesken ja ahneuksissaan suunnilleen odotetaan vanhempien poismenoa, ettei niistä enää olisi laiskoille jälkeläisille vaivaa. En voi muuta sanoa, kuin että onneksi eivät ole minun sukulaisiani.
Aina silloin tällöin täällä märisee porukkaa kuinka isovanhemmat järjestelee rahojaan/ perinnönsuunnittellu on vain järkevää yms. tajaumatta että suinkaan jokaisessa perheessä ei ole mitään järjesteltävää. Ja nämä tampiot pitävät täysin normaalina että peritään miljoona tai että lapsilla on kouluikäisinä satojen tuhansien omaisuus. Eikä tajuta että he ovat tässä suhteessa onnekkaita; yksikään lapsi ei pysty valitsemaan millaiseen sukuun/perheeseen syntyy!
Ja ehkä juuri siitä syystä on välillä vaikeaa ymmärtää tälläkin palstalla esiintyvää silmitöntä ahneutta joissain kohtaa, sitä että kytätään mihin omat vanhemmat rahojaan käyttää, koska nehän siinä tuhlaa lastensa perintöä...
Mulle ei tosiaan ole latin latia tulossa perintönä mistään, miehelle lienee jonkin verran tulossa. Mutta kuten joku jo sanoikin, itse se on oma elantonsa tehtävä, eikä odotettava että äiskä ja iskä pitää huolta hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en osaa ajatella mitään perintöjä. Vanhempani elävät helposti 20 vuotta vielä ja olen silloin itsekin eläkkeellä. Toiseksi säästöt ja omaisuus voi helposti mennä jonkun yksityisen hoitolaitoksen maksuihin, jos semmoisessa asuu vaikka kymmenenkin vuotta.
on ihan varakas suku. Isäni peri juuri oman äitinsä. Isä täytti juuri 66 vuotta. Kyllä varmaan kannatti odottaa :)
Itsellä samaa herkkua luvassa varmaan sitten 20-30 vuoden päästä. Voin pistää elämän ranttaliksi eläkkeellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on täysi hirviö ja kohdellut perhettä erittäin väkivaltaisesti. Sisareni on muuttanut ulkomaille, eikä kerro osoitettaan isälle joten minun piinaamiseni jatkuu yhä.
Olen todella iloinen, että isäni tullessa siihen ikään, että hän tarvitsee jonkinasteista palvelulaitosta, voin hoidella hänet sellaiseen viettämään ihan keskenään loppuelämänsä.
Rahaa en odota pätkääkään, mutta rauhaa sitäkin enemmän.
oma varallisuus on ihan ok kunnossa ja vanhempani siirtävät perintönsä suoraan lapsilleni.
Mutta mulla on hyvät vanhemmat ja oli ihana lapsuus ja lapsillani mitä parhaimmat isovanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä vielä minkä ikäinen luulet olevasi kun vanhempasi kuolevat? vähintään 40v??Pienillä ennakkoperinnöillä ei kummoisia touhuta. Suomessa ei tilastojen mukaan ole kovin paljoa semmoisia sukuja joissa voitaisiin kiinteän omaisuuden lisäksi antaa ennakkoperintöä kovin suuria summia.
Turha murhe?
että nelikymppisenä se elämä on jo ohi, eikä sitä rahaakaan tarvi :D
Joo, oudolta tuntuu, että joku laskee niitä tulevia perintöjään, kun omat vanhemmat jättivät vain velkaa. Itse täytyy vaan kerätä sitä omaisuutta jätettäväksi jälkipolville.
Ja tosi ylpeähän sitä täytyy olla, jos edes parin tonnin verran plussalle tässä elämässä pääsee.
Itse kun synnyin vahingonlauksensa 17v tytölle ja viinaan menevälle 22v pojalle, taisin saada alkuni äitini 17v päivillä tai ainakin juuri niihin aikoihin.. Vanhempani erosivat kun olin 9v, siihen asti katselin alkkisisäni väkivaltaisia edesottamuksia. Sen jälk en ole oikeastaan isäni kanssa ollutkaan tekemisissä, viimeksi kuulin hänestä ehkä 3v sitten, ei kiinnosta pitää yhteyksiä häneen. Äitini meni uusiin naimisiin hieman alle 30v iässä ja sai kolmannen lapsensa eli siskopuoleni. Äidillä ei ollut käsittääkseni mitään koulutusta, työskenteli erään lääkäriaseman vastaanotossa viimeiset 10v kunnes kuoli 47v iässä sairauden murtamana. Isäpuoltani ei minun tai perheeni (mies ja 2 lasta) touhut tunnu kiinnostavan, kiinnostus loppui joskus 1v äidin kuoleman jälkeen, siihen suli yli 20v pituinen "isä-lapsi-suhde". Tai voihan olla että häntä kiinnostaakin ja ei sen vuoksi pidä kuin joulun aikaan yhteyttä, ei koskaan pyydä muulloin kylään, ei koskaan kysele kuulumisia, ei koskaan halua nähdä lapsiani (niitä joita tuli synnärille ylpeydestä ja onnesta itkevän äitini kanssa katsomaan) jne. Summasummarum, olen perhettäni ja miehen äitiä, tätiä jne lukuunottmatta yksin maailmassa eikä tosiaankaan mitään perintö tulossa mistään, päinvastoin, tosin en aio siittäjäni hautajaisiin edes mennä enkä todellakaan maksa niistä mitään, eihän äiti sanaut häneltäkään edes elatusmaksuja 2 lapsen suhteen (olimme eron tapahtuessa 9v ja 4v).
näihin perinnön odottelijoihin vaikka itsekin tulen ehkä perintöä saamaan. En minä sitä mitenkään odottele, vaan pikemminkin toivon äitini elävän vielä mahdollisimman pitkään.
Elinaikanaan saa käyttää omaisuuttaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikka tehdä lahjoituksia orpokissojen hyväksi jos hänelle semmoisesta tulee hyvä mieli.
Isäni kuoli nuorena, minun vielä ollessa lapsi ja äitini hallitsee jakamatonta kuolinpesää. Perintöä ei ole tarkoitus jakaa äitini eläessä. Toivon ettei perinnön jakamisen aika koita vielä pitkiin aikoihin.
hassu ajatus tuo "että omillaan vaan ja ei mitään perintöjä". Jos näin jollain on, se on "pakon sanelemaa" ja ikävä asia. Koska kyllä mun mielestä ihan normi ihminen nimenomaan ponnistelee jälkikasvuaan varten, eikä vain itseään. Mitä iloa on menestyksestä (vaikka vähäisemmästäkin) jollei sitä voi jakaa ja siirtää eteenpäin?
Perinnön tai ennakkoperinnön saaminen ei myöskään ole ahneutta, vaan ihan luonnollinen asia. Kenelle sitä antaisi, jollei omille lapsilleen?
jollei mitään jaettavaa ole, niin sitten ei ole. Silti on arvokas vanhempi.
Kaikki eivät voi olla tasa-arvoisessa asemassa varallisuuden suhteen, mutta onhan se hyvä että edes jollain on varallisuutta, koska se tietää yrittäjyyttä, ostovoimaa, pitkälle vietyjä opintoja jne.
Sitä en myöskään ymmärrä, miksi monien varakkaasta perheestä tulevien pitää vähätellä rahan merkitystä (että joo, mitään en silti saanut, kaiken olen itse ansainnut, minut heitettiin silti 18-v ulos ilman pennin hyrrää) NÄistä tarinoista on totuus kaukana, niillä pönkitetään ihme tavalla omaa itsetuntoa ja väheksytään ihmisiä, jotka oikeasti ovat lähtöisin köyhistä oloista. Tällaisia tunnen paljon, asutaan lähes ilmaiseksi saadussa talossa ja silti vaan jauhetaan kuinka mä olen niin itse kaiken hankkinut. Tällainen kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, jossa perhe ja sukuyhteyttä pitää jotenkin hävetä. aina pitäis olla vaan minä minä minä
Minä en ole ollut siittäjäni lähiomainen koskaan enkä edes nähnyt häntä n.20-vuoteen.
En myöskään ole hänen kanssaan missään tekemisissä, en tiedä tarkkaa osoitetta, puh.nroa en mitään.
Minä en todellakaan, ikimaailmassa, aio kustantaa kys hlön hautajaiskuluja tms enkä pitää perunkirjoituksia tmv.
Sossut hoitaa hautajaiset pahvilaatikossa tyyliin 100e/tapaus, aivan kuten alkoholistiasuntoloissa kävi miehille jotka siellä asuivat ja olivat polttaneet siltansa perheeseensä.
ap
Eihän rikkaatkaan suvut anna perintöä nuorille. Omat vanhempani ovat ehkä 60v kun saavat perintönsä. Meidän lapsuus olisi ollut aika kurjaa jos olisi odoteltu perintöä. Niinpä vanhempani ovat tehneet oman omaisuutensa, tulevan perinnön lisäksi.
Onko minulle hyötyä vanhempieni omaisuudesta ja siitä mitä ne perii... ei oikeestaan, sama kiertokulku jatkuu. 300 euroa olen saanut äidiltä :)
Tärkein perintö on se henkinen tasapaino millä olemme voineet elää tasapainoista elämää. Ei ole ruusuilla tanssittu mutta turvallinen koti on luonut hyvän perustan omalle elämälle. Uskon että jaksan antaa sen myös omille lapsilleni, perinnöksi?
Usein arvostellaan vanhoillislestaadiolaisia mutta aika hyvän perinnön olen semmoiselta suvulta saanut. Tästäkö kumpuaa halu arvostella lestaadiolaisia? kateus hyvästä kodista?