Lue keskustelun säännöt.
harmittaa oikeesti niiden puolesta joiden vanhemmat ei kiinnostu lapsenlapsista
26.06.2012 |
odotan nyt esikoistani, ja raskaus on aluillaan. Ihaninta tässä on ollut että olemme voineet laittaa lapsen alulleen "turvallisesti" tietäen,että meillä on laaja tukiverkko sitten auttamassa :) omat vanhempani ovat alle ja miehen vähä yli viisikymppisiä, eli nuorehkoja ja hyväkuntoisia. Kyselyt lapsenlapsesta kiihtyivät viime vuotena kovasti, ja ajateltiin: miksipäs ei? olemme asiasta jutelleet ja kumpikin haluaa monta lasta koska tulemme molemmat isoista perheistä. surullista on siis lukea näistä ettei isovanhemmat ole lainkaan mitenkään kiinnostuneita lapsenlapsestaan, hehän ovat tärkeitä aikuisia lapsen elämässä! toivon että ne jotka tämän asian kanssa painii voisivat löytää sen tukiverkon ystävistään, ei kukaan välttämättä yksin jaksa. ja voimia vain kaikille äideille/perheille, joiden lapset ei mummua ja vaaria saa
Kommentit (7)
niin ekan lapsen kohdalla jaksoi mummu tulla jopa pariksi yöksi kylään vauvaa ihastelemaan..toisen kohdalla tais mennä pari kuukautta ennenkuin tuli edes ekan kerran katsomaan.
olishan se ihana jos oikeasti olisi isovanhemmat, ystäviä tai omat sisarukset jotka joskus jopa ehdottais että me voitais hoitaa teidän lapsia vaikka muutama tunti, että saatte käydä kaksistaan syömässä/kävelylle tai muuta vastaavaa. Kyse ei ole sinällään myöskään rahasta...voisihan sitä palkata ulkopuolista hoitoapuakin, mutta mä en vaan luottaisi lapsiani vielä kenenkään itselleni tuntemattoman hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä tutut tietävät, että oikeastaan vain etsitte lapsille hoitajaa eli ei kannata edes katsoa lapsiinne päin tai ne jätetään muille ja karkaatte pois kotoa.
Vanhemmuus on sitä, että kantaa vastuunsa. Isovanhemmuus on sitä, että antaa lasten kantaa vastuunsa.
ja auttaa vanhempia toki. Mutta eikö se myös tuota iloa isovanhemmille, että saa siten olla lapsenlapsen kanssa? Win-win tilanne teoriassa. Käytännössä monet nykymummot ja -vaarit ovat niin täynnä omia menoja eläkkeelläkin ettei aikaa riitä pienten lastenlasten hoitoon. Itse kyllä aikanaan hoidattivat lapsensa omilla vanhemmillaan. Kesäisin jopa kuukausikaupalla.
Teillä tutut tietävät, että oikeastaan vain etsitte lapsille hoitajaa eli ei kannata edes katsoa lapsiinne päin tai ne jätetään muille ja karkaatte pois kotoa.
Vanhemmuus on sitä, että kantaa vastuunsa. Isovanhemmuus on sitä, että antaa lasten kantaa vastuunsa.
no toki olet oikeassa siinä että on eri asia toivoa lapselleen hoitoapua kun sitä että isovanhemmat olisivat läsnä/kiinnostuneita lapsenlapsistaan.
Mulle kyllä henk.koht riittäisi sekin, että olisivat kiinnostuneita eli haluaisivat viettää aikaa meidän perheen kanssa niin, että me kannamme kyllä sen hoitovastuun lapsista mutta lapset saisivat nauttia isovanhempien läsnäolosta ja seurasta. Valitettavasti vaan isovanhempia kiinnostaa omat jutut enemmän kuin tällainen eli periaatteessa ovat kiinnostuneet kuulemaan puhelimen kautta, että lapset kasvaa ja voi hyvin, mutta eivät varsinaisesti ota aikaa sen suhteen, että oppisivat itse tuntemaan lapsenlapsensa ja tapaisivat heitä useammin kuin joulun ja syntymäpäivän tienoilla lahjojen tuojina pikaisesti.
en silti kiellä etteikö olisi erittäin mukava vaikka kerran vuodessa saada se parin tunnin hoitoapu niin, että me vanhemmat emme olisikaan silloin paikalla...
Meillä koko suvun kadehtima mummo tykkää kyllä lapsenlapsistaan, muttei ole koskaan ollut todella läsnä lapsen kanssa. Eli jos kysyy lapselta kuulumisia niin ei todella kuuntele. Kaikki perustuu mummon tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevista lapsenlapsista. Samanikäisiä kuin teillä. Nyt on kaksi lasta, ja isovanhemmat ovat edelleen _teoriassa_ kiinnostuneita, mutta ei se paljon arjessa näy. Joskus kun käyvät, niin ovat tohkeissaan, mutta ei heistä mitään konkreettista apua ole.
Eniten harmittaa se, etteivät tosiaan ole erityisemmin lapsistamme kiinnostuneita, eivätkä juuri koskaan käy meillä kylässä. Älkää nyt sanoko, että meissä tai lapsissaon jotain vikaa, en usko. Elävät vaan itsekästä vaihetta, näin ajattelen. Harmittaa tosiaan, mutta toisaalta ajattelen, että turha tulla sitten itkemään, kun teini ei tule kylään.
niin no oma kokemukseni on kyllä kans hieman tuota kakkosen kertomaa mallia. Sanoissa lapsenlapset on olleet oikein odotettuja ja ovat rakkaita, mutta käytännössä sitten ei... Esim lapsen syntymäpäiville ei voitu tulla kun piti mennä ostosreissulle ja se välittäminen näkyy sitten siinä että tuodaan kaksi kertaa vuodessa kasa lahjoja lapsille.
Toiset isovanhemmat ovat kyllä säännöllisesti puhelimitse yhteydessä...mutta vähemmän sitten livenä tekemisissä lasten kanssa, eivät vaan jaksa töidensä ja omien menojensa lisäksi mahduttaa vielä pieniä taaperoita aikatauluihinsa.