Monen oppilaan kohdalla koulun päätarkoitus on VARASTOINTI

Kyllä niitä osaa vaan säilytetään.

Mutta ei se poista heidän ihmisarvoaan. Tänään just pakotin yhtä häirikköluuseria saamaan aikaan jotakin yhdellä välkällä. Tyyppi natisi ettei ole ennenkään mitään tehnyt eikä halua ajatella kouluasioita. Mutta sai tehdyksi ja suorittaa vitosella peruskoulunsa.

Se on hyvä käsistään. Kertoi että kesätyö jo odottaa ja tulevaisuus duunissa. Uskon että se selviää elämästään. Vaikka lähteekin peruskoulusta aika lailla koulujärjestelmän kolhimana.

kiljumat tuet itselleen saaneena on valmis korkeampiin opintoihin!

Minua ihmetyttää nämä palstakeskustelut koulutuksesta ja siitä, miksi kaikki eivät hanki korkeaa (tai edes keskiasteen) koulutusta. Kun luin opettajaksi, monessa kasvatustieteen kirjassa painotettiin sitä, että Suomen koululaitos pohjautuu meritokratiaan eli siihen, että vain parhaat valikoidaan eteenpäin ja loput pudotetaan kelkasta. Kirjoissa myös kerrottiin suoraan se fakta, että on oppilaita joiden kohdalla koulun ainoa tavoite on varastoida he ikävuosien 7-15 ajaksi paikkaan, jossa heidän päätöntä toimintaansa voidaan edes jollain tasolla valvoa. Tällaisten oppilaiden tilanne on lähtökohtaisesti niin onneton, että kaikki pienikin oppi joka saattaa vahingossa heidän mukaansa tarttua nähdään plussana. Ja lähes poikkeuksetta tällaiset oppilaiden vanhemmat ovat köyhiä, työttömiä, kouluttamattomia, alkoholisteja, pitkäaikaissairaita, syrjäytyneitä ja kaikin puolin elämänhallintansa kanssa pahasti hukassa olevia ressukoita.

Suomessa kaikilla ei todellakaan ole yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen! Tämä on voittajien illuusio.

t. ope

ellei satu olemaan syntymästä vammainen tai kroonisesti sairas. Laiskuudesta on turha ladata vastuuta muiden hartioille, samoin vanhempiaan ja lapsuuttaan on turha loputtomiin syyttää kaikesta. Ne pärjäävät koulussa ja muussakin elämässä, jotka itse uskaltavat ottaa vastuun itsenstään ja tekemisistään ja valintojensa seurauksista.

ap olet opiskellut opettajaksi??



Olen työskennellyt tällä kentällä sekä tutkijana, suunnittelijana, kouluttajana että opettajana ja multa on jäänyt noi "perusteokset" näkemättä.

Ehkä työssäsi ammennat kuitenkin muuta teoreettista tietoa kuin tuota opinnoista omaksumaasi?

joka toteutui kohdallani ja viisveisaan mainitsemistasi ääliöistä, jotka pilasivat minun peruskouluaikani totaalisesti. Rypekööt nyt lioissaan ja miettikööt kuka olikaan luuseri ja kuka voittaja. Ei jaksa kiinnostaa.

Voittajana nautin illuusiosta joka toteutui kohdallani ja viisveisaan mainitsemistasi ääliöistä, jotka pilasivat minun peruskouluaikani totaalisesti. Rypekööt nyt lioissaan ja miettikööt kuka olikaan luuseri ja kuka voittaja. Ei jaksa kiinnostaa.

mutta se ei estä minua näkemästä todellisuutta. Edes Suomessa lapsilla ei ole yhtäläisiä lähtökohtia kouluttautua. Mutapohjasta on vaikea ponnistaa. Ymmärrän tämän, vaikka itse kasvoinkin marmorilattia jalkojeni alla. AP

Itse olen sellaisesta kodista lähtöisin, että isä oli alkoholisti, äiti keskittyi isän paapomiseen, eikä kukaan antanut mitään elämänohjeita tai vahtinut mun tekemisiäni. Mutta ei se mun kouluhaluihini vaikuttanut.



Oikeastaan noi lähtökohdat teki musta aika sitkeän ja itseohjautuvat tapauksen. Olen hyvin koulutettu, hyvin toimeentulevat. Jukka-pojan sanoin: "älä märehdi, ota itseäsi niskasta kiinni". Näinkin voi tehdä :)

joilla on kotona kaikki materiaalinen hyvä tarjolla, mutta joilta ei vaadita yhtään mitään. Vanhemmat eivät jaksa kasvattaa eikä viettää aikaa lasten / nuorten kanssa. Vanhemmille on ihan sama mitä sähköisessä reissuvihkossa lukee jne.



Nämä nuoret, jotka odottavat saavansa kaiken valmiina tekemättä mitään itse, vievät kamalasti huomiota ja resursseja koulussa. He saavat pienryhmäopetusta, heidän tilannettaan pohditaan oppilashuoltoryhmissä jne... Ja ainut heidän ongelmnsa on laiskuus, ei lahjattomuus.



Sitten on tosiaan näitä vaikeista oloista lähteneitä ihmisiä, jotka ovat todella joutuneet kamppailemaan ja heistä on tullut sitkeitä voittajia sen takia. Heistä tulee voittajia.

Toki koulussa olisi hyvä yrittää antaa ns. hyvän elämän malli, mutta jos lapsi on kotona jo primaarisosialisaatiosta lähtien oppinut asenteen, että koulu ja koulunkäynti on p*rseestä, niin hyvin epätodennäköisesti hän kuuntelee koululaitoksen edustajaa edes puolella korvalla.



Paras varmaan olisi yrittää löytää tällaisille perheille tukea sosiaalihuollon puolelta. Lapsille voisi esimerkiksi yrittää löytää jonkun ryhdikkään aikuisen, josta ottaa mallia kun omat vanhemmat on mitä on.



Mutta näiden vaikeiden kysymysten takia mä olenkin aikuiskasvattaja, siellä meritokratiaketjun yläpäässä ;) AP

Ihan kuin siellä koulussa (ainakaan isommassa) tiedettäisiin tarkkaan, mitä kunkin vanhemmat tekevät. Luulis, että kaikki oppilaat ovat suurin piirtein samalla viivalla opettajan näkökulmasta ja opettaja toivoo kaikille hyviä oppimistuloksia.

Sitten on tosiaan näitä vaikeista oloista lähteneitä ihmisiä, jotka ovat todella joutuneet kamppailemaan ja heistä on tullut sitkeitä voittajia sen takia. Heistä tulee voittajia.

suurimmasta osasta tulee kuitenkin syrjäytyneitä, aivan kuten vanhemmistaankin... AP

Voittajana nautin illuusiosta joka toteutui kohdallani ja viisveisaan mainitsemistasi ääliöistä, jotka pilasivat minun peruskouluaikani totaalisesti. Rypekööt nyt lioissaan ja miettikööt kuka olikaan luuseri ja kuka voittaja. Ei jaksa kiinnostaa.

mutta se ei estä minua näkemästä todellisuutta. Edes Suomessa lapsilla ei ole yhtäläisiä lähtökohtia kouluttautua. Mutapohjasta on vaikea ponnistaa. Ymmärrän tämän, vaikka itse kasvoinkin marmorilattia jalkojeni alla. AP

ja näin sen jo kouluaikoina, että jotkut lapset olivat koulussa vain syödäkseen ilmaista kouluruokaa. Koska samat ipanat pitivät huolen siitä, että oppitunneilla vain räyhättiin, en jaksa kauheasti miettiä että onko nyt jotenkin epätasa-arvoista, että heille eivät ole ovet auenneet hyvin kouluihin ja itselleni taas on.

Voittajana nautin illuusiosta Ihan kuin siellä koulussa (ainakaan isommassa) tiedettäisiin tarkkaan, mitä kunkin vanhemmat tekevät. Luulis, että kaikki oppilaat ovat suurin piirtein samalla viivalla opettajan näkökulmasta ja opettaja toivoo kaikille hyviä oppimistuloksia.

Ongelma nyt vain on se, että tästä tietystä ryhmästä harvoin tulee niitä, jotka saisivat hyviä oppimistuloksia vaikka opettaja tekisin mitä. Heille ei ole kotona annettu sitä kulttuurista pääomaa, joka tarvitaan koulussa menestymiseen. Ja aivan varmasti kokenut opettaja osaa päätellä lapsen habituksesta jopa hämmästyttävän paljon tämän taustoistaan. AP

Perheissä joissa koulutusta ei arvosteta eikä koulua tueta lapsen oppimisessa niin nämä lapset lähes poikkeuksetta ovat näitä tulevia syrjäytyneitä, alakoulusta alkaen. On myös vähemmistöjä, joissa suorastaan koulutusta halveksitaan ja heistä suhteellisen merkittävä osa on rikollisia. Aina puhutaan kuinka suomessa holhotaan, silti lasten koulutuksen osalta pitäisi huostaanottokriteerit olla tiukemmalla mikäli vanhemmat eivät ryhdistäydy yhteistyöhön koulun kanssa ja panosta lapsensa koulunkäyntiin.

huono-osaisia, niinkuin se olisi pääoppiainesta. Ja olet väärässä ap, ei koulu ole huonoille varasto. Ehkä heidän vanhemmilleen se toimii päivähoitopaikkana, mutta ei opettajille.

Huono oppilas jos jää luokalle ja meinaa jäädä uudestaan päästetään armosta eteenpäin, ettei jää opettajien ristiksi.



En muuten usko että olisit ap pätevä opettaja...koska ihmettelet asiaa siihen malliin...

niihin pudonneisiin nuoriin sen sijaan että panostaisi lahjakkaisiin.



Ap:n kirjoitus henkii suunnilleen 70-lukuista maailmaa, aikaa ennen peruskoulua. Opiskelit DDR:ssä? Suomen koululaitos ei valitettavasti perustu meritokratiaan vaan siihen, että kaikille annetaan tismalleen samat mahdollisuudet kouluttautua taustasta huolimatta - paitsi että niille putoamisuhanalaisille annetaan vielä enemmän mahdollisuuksia kuin lahjakkaille.



Suomessa tosin ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia koulutukseen, mutta kyse ei ole taustasta vaan etäisyyksistä. Helsinkiläiset nuoret eivät kykene peruskoulun jälkeen opiskelemaan viereisessä keskiasteen oppilaitoksessa, joten sinne menevät ne, joilla matkaa kotiseudulle on 300 km eikä lähempänä kotia vastaavaa opiskelumahdollisuutta. Suomessa ongelmana ovat etäisyydet sekä tietty se, että pääkaupunkiin on vuosikymmenien aikana syntynyt aivotyhjiö niistä, jotka kokevat perineensä köyhyyden.

huono-osaisia, niinkuin se olisi pääoppiainesta. Ja olet väärässä ap, ei koulu ole huonoille varasto. Ehkä heidän vanhemmilleen se toimii päivähoitopaikkana, mutta ei opettajille.

Huono oppilas jos jää luokalle ja meinaa jäädä uudestaan päästetään armosta eteenpäin, ettei jää opettajien ristiksi.

En muuten usko että olisit ap pätevä opettaja...koska ihmettelet asiaa siihen malliin...

lukemiensa kasvatustieteiden kirjojen sisältö kuulostaa. Mikäli ap olisi kasvatustieteilijä, hän pitäisi kyllä tietää, että ympäristön (lähinnä kodin) vaikutus vähenee koko ajan mitä vanhemmaksi nuori tulee. Lahjakkaat ja fiksut puskee läpi vaikka millaisen onnettoman taustan, jos heillä vain kytee sisällä oppimisen halu ja sattuvat vielä olemaan hyvässä kaveriporukassa. Parikymppisenä tuo geenien vaikutus juuri oppimisen suhteen on suurimmillaan, mikä voisi selittää poikien "myöhäisherännäisyyden". Nämä kun yleensä pärjäävät hyvin sitten vasta parikymppisenä ja sen päälle.

Minua ihmetyttää nämä palstakeskustelut koulutuksesta ja siitä, miksi kaikki eivät hanki korkeaa (tai edes keskiasteen) koulutusta. Kun luin opettajaksi, monessa kasvatustieteen kirjassa painotettiin sitä, että Suomen koululaitos pohjautuu meritokratiaan eli siihen, että vain parhaat valikoidaan eteenpäin ja loput pudotetaan kelkasta. Kirjoissa myös kerrottiin suoraan se fakta, että on oppilaita joiden kohdalla koulun ainoa tavoite on varastoida he ikävuosien 7-15 ajaksi paikkaan, jossa heidän päätöntä toimintaansa voidaan edes jollain tasolla valvoa. Tällaisten oppilaiden tilanne on lähtökohtaisesti niin onneton, että kaikki pienikin oppi joka saattaa vahingossa heidän mukaansa tarttua nähdään plussana. Ja lähes poikkeuksetta tällaiset oppilaiden vanhemmat ovat köyhiä, työttömiä, kouluttamattomia, alkoholisteja, pitkäaikaissairaita, syrjäytyneitä ja kaikin puolin elämänhallintansa kanssa pahasti hukassa olevia ressukoita.

Suomessa kaikilla ei todellakaan ole yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen! Tämä on voittajien illuusio.

t. ope

ajatuskulku on nyt outo: jos ihmisen oppimiskyky on hyvin heikko, miksi hänen kuuluisikaan päästä opiskelemaan eteenpäin? Ei se tasa-arvo-kysymys. On vain normaalia että opiskelupaikat jaetaan lahjakkaille. Köyhäkin voi olla lahjakas ja huolehtia siitä, että käy peruskoulun, lukion jne. hyvin ja pääsee eteenpäin. Mutta jos ei viitsi/pysty opettelemaan edes kirjoittamaan kunnolla ja vain mellastaa päättömästi kooulussa, onko mikään ihme jos putoaa kelkasta.

tarkoitin siis "Ei se ole tasa-arvo-kysymys."

huono-osaisia, niinkuin se olisi pääoppiainesta. Ja olet väärässä ap, ei koulu ole huonoille varasto. Ehkä heidän vanhemmilleen se toimii päivähoitopaikkana, mutta ei opettajille.

Huono oppilas jos jää luokalle ja meinaa jäädä uudestaan päästetään armosta eteenpäin, ettei jää opettajien ristiksi.

En muuten usko että olisit ap pätevä opettaja...koska ihmettelet asiaa siihen malliin...

Satumaassako?

Minä opiskelin sekä kasvatustiedettä että opettajan pedagogiset vuosituhannen vaihteessa Suomessa.

En muista yhtään sellaista teosta, jossa olisi korostettu aloittajan mainitsemia asioita.

Pikemminkin päin vastoin. Suomessa tuetaan kovasti niitä heikoimpia, mutta ylöspäin eriyttäminen on vaikeaa.

Totta on, että heikkoja on aina ollut, mutta ei heillä todellisuudessa ole niin yhtenäinen sosiaalinen tausta. Suomessa nimittäin on yleistä se, että esimerkiksi vähänkoulutetut ovat pyrkineet tarjoamaan lapsilleen parempaa eli koulutusta on yleensä arvostettu.

Säilytyspaikkoja ovat varsinkin aikuiskoulutukset (lähinnä työvoimakoulutukset) sekä sellaiset toisen asteen koulutukset, joihin menevät ne, jotka eivät muualle pääse ja pakko on olla jotain opiskelevinaan. Peruskoulussa tämä säilytysperiaate ei pidä paikkaansa.