Olen epävakaa persoona ja saan raivokohtauksen noin 3 krt vuorokaudessa. Kysyttävää?
Kommentit (12)
Minkälainen lapsuus, ihmissuhteet?
meidän naapurissa? Joka päivä kuuluu hirveää raivoamista niin että säälittää pieni lapsi joka joutuu tuota kuuntelemaan...
syömään, lukemaan...?
Jos olet niin voit oppia myös parempaa käytöstäkin.
syömään, lukemaan...?
Jos olet niin voit oppia myös parempaa käytöstäkin.
Höpö höpö. Tämä kommentoija yrittää verrata kynsien leikkuuta aivokirurgiaan. Epävakaassa persoonallisuudessa ei ole kyse käytöksen oppimisesta vaan kaiken muun jyräävien impulssien hallinnasta.
Ap:lle suosittelen lääkitystä ja pitkää terapiaa. Tepsii.
En tee kenellekkään mitään, vaan huudan ja räyhään ja sitten rauhoitun..yleensä kohtaus kestää sen yhden tai kahden lauseen verran..mutta ikävä kyllä lapseni (varsinkin esikoinen) ja mieheni saa tuosta kärsiä. Esikoinen ei toisaalta edes enää välitä vaan tyyliin huokaa, mitä sä äiti taas skitsoot.
Se yleensä saa minut jo rauhoittumaan ja kertomaan miksi äiti taas oli ilkeä. Esikoinen on AD/HD.
Minulla on taustalla lapsuudessa alkoholistivanhemmat, varsinkin äitini huusi, haukkui ja karjui kännissä meille lapsille ja meidän isälle. Olen myös todella temperamenttinen, kiihdyn nollasta sataan.
Ajattelin aina, että koskaan en ole sellainen kuin äitini omille lapsilleni, mutta näköjään olen kuitenkin.
Olen koko ajan koittanut parantaa tapojani ja lopettaa räyhäämisen. Mutta uskon, että käytöksellä on paljon vaikutuksia lapsuudestani ja siellä koetusta ahdistuksesta.
Sinäkö täällä teet tästä samasta aiheesta jatkuvasti aloituksia?
Meillä raivokohtaukset, ylivilkkaus ja kärttyisyys, ja tottelemattomuus yms. hullu meno paikasta toiseen oli 3-vuotiaalla maito- ja vehnäallergiaa, miksei voisi olla aikuisellakin.. Ainakin nämä kaksi, myös mahd. muut allergiat, voivat tällaista todella haastavaa käyttäytymistä aiheuttaa. Kokeiltiin kerran muista kuin allergiaepäily syynä maidotonta ja viljatonta ruokavaliota kahden viikon ajan, ja poika muuttui täysin eri ihmiseksi! Sitten tämän oman kokeilun jälkeen mentiinkin sitten allargiatesteihin. Verkokeissa kumpikaan ei näkynyt, mutta tuli selville ns. altistuskokeissa, kun ensin oltiin ilman ko. tuotteita, sitten otettiin käyttöön. Muutaman päivän tai parin viikon sisällä poika muuttui taas ylivilkkaaksi ja tosi haastavaksi, kun maito ja vehnä otetttiin käyttöön.... (eli riehumista, tavaroiden heittämistä, haastamista eli tulee läpsimään, vaikea nukuttaa nousee ylös jopa 20 kertaa vaikka rauhallisesti hiljaa laittaa takaisin sänkyyn, ei kykene leikkimään rauhassa yhden jutun parissa, menee ympäriinsä ja voi juosta päikyssä ja kotona paikasta toiseen monta tuntia.. joka päivä., on myös itkuinen todella helposti, miehen kanssa jo puhuttu, että ns. mahdoton lapsi, puhuisin itse jo itse jopa adhd:stä tai muusta käytöshäiriöisestä) Ei siis ollut oireina perusihottumaa, vain joitakin kertoja oksentanut, ja joskus satunnaisesti löysää/kovaa kakkaa tai pientä vatsan väännettä (joka voi muutoinkin olla ihan normaalia), jotka ovat perusoireita maitoallergiassa. Eli pääoireena tämä käyttäytymisen muutos, joka tulee siis viiveellä ruokavalion aloittamisesta. Tätä maidotonta ainakin, ehkä myös viljatonta(meillä vehnätön ja muitakin viljoja joskus korvataan muilla kuten hirssillä tattarilla kauralla ja riisillä tms., eli kannattaa kyllä kokeilla ainakin viimeisimpänä keinona, jos voisi johtua allergiasta, jos muut jutut ei auta. Tai ehkä jo ensimmäisenä? Ja tietysti voi olla muutakin allergiaa? Meillä poika muuttui heti tuhoajasta ja riehujasta ja ylivilkkaasta sovinnonhaluiseksi ja ihanaksi reippaaksi pikkumieheksi, kun maito ja vehnä jää pois. Tämän jälkeen on tietysti perusuhmaa, mutta ei mitään tällaista "mahdotonta". Ja tämä käyttäytymisen muutos on aivan uskomaton. Lääkärille tätä selitettäessä saatiin olla tosi tiukkana, että uskoi oireiden johtuvan ruoka-allergiasta. Oikein vaadittiin maitoaltistukseen pääsyä (jossa ei oireet heti näkyneet) vaan vasta alkoivan noin viikon päästä. Ja tietysti kannattaa jos jättää maitoa ja viljaa pois, käydä ravintoterapeutilla, ettei ruokavaliosta tule liian yksipuolinen..! Sitten voi tulla kaikkea muuta..
Sinäkö täällä teet tästä samasta aiheesta jatkuvasti aloituksia?
Minä en ole tämän ketjun aloittaja, mutta tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Omasta elämästäni olen kirjoitellut tänne:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1558778/olen_persoon…
Kuulostaa siltä että syö pillereitä, siis ehkäisy-hormoni-myrkkyjä
Itselläni on/oli myös todella pahoja mielialanheittelyitä ja yllättäviä raivokohtauksia useiden vuosien ajan, ja ihan luomuna ilman minkäänlaista lääkitystä tai ylimääräisiä hormooneita olin. Yllättäen e-pillereiden aloituksen jälkeen helpotti. En pitkään aikaan ole edes hermostunut kunnolla.
Selkeästi kiukustumista edesauttaa myös huono yönuni, liikunnanpuute ja aliravitsemus/ liian vähäinen energiansaanti.
En tee kenellekkään mitään, vaan huudan ja räyhään ja sitten rauhoitun..yleensä kohtaus kestää sen yhden tai kahden lauseen verran..mutta ikävä kyllä lapseni (varsinkin esikoinen) ja mieheni saa tuosta kärsiä. Esikoinen ei toisaalta edes enää välitä vaan tyyliin huokaa, mitä sä äiti taas skitsoot.
Se yleensä saa minut jo rauhoittumaan ja kertomaan miksi äiti taas oli ilkeä. Esikoinen on AD/HD.Minulla on taustalla lapsuudessa alkoholistivanhemmat, varsinkin äitini huusi, haukkui ja karjui kännissä meille lapsille ja meidän isälle. Olen myös todella temperamenttinen, kiihdyn nollasta sataan.
Ajattelin aina, että koskaan en ole sellainen kuin äitini omille lapsilleni, mutta näköjään olen kuitenkin.
Olen koko ajan koittanut parantaa tapojani ja lopettaa räyhäämisen. Mutta uskon, että käytöksellä on paljon vaikutuksia lapsuudestani ja siellä koetusta ahdistuksesta.
Jos haluaisit olla rakastava ja rauhallinen niin olisit. Nyt haluat leikkiä uhmaikäistä prinsessaa jotta saat huomiota ja saat olla erityinen ja erikoinen. perheesi on sinulle vain yleisöä.
Lääkityksellä ja terapialla ollu iso merkitys. Molempien vaivojen oireet helpottaa kun syö oikein, jättää päihteet pois, muistaa säännöllisen vuorokausirytmin ja hyväksyy lääkityksen.
Kerro jotakin raivokohtauksistasi: mikä ne laukaisee, mitä raivotessasi teet?
Miten & milloin olet saanut diagnoosin?
Onko sulla perhettä: puolisoa ja/tai lapsia? Miten he suhtautuvat?