Pekonivitutus
Eilen sunnuntaiaamuna heräsin ihanaan pekonin tuoksuun ja ajattelin että ooi, mies tekee aamiaista! Juuri pari viikkoa aiemmin olin itse laittanut meille pekonia, munia ja toastia aamiaiseksi ja mies oli ollut ihan haltioissaan. Pekoniakin syödään tosi harvoin, ihan sellaisenaan paistettuna ehkä kerran muutamassa kuukaudessa.
Noh, kun nousin ylös sängystä ja menin keittiöön niin mies oli jo syönyt kaikki pekonit ja jotain muuta aamiaiseksi, ei ollut tehnyt minulle mitään. Pyysi anteeksi kyllä, kuulosti lähinnä siltä että oli ollut niin hyvää että oli syönyt samantien kaikki. Ehkä oli jopa kuvitellut, etten huomaa että edes mitään pekonia on koskaan ollutkaan, vaikka sehän käryää niin voimakkaasti ettei voi olla haistamatta.
Mitä mieltä olisit ollut tällaisesta? Minua kyllä vitutti. Ei siksi että joku pekoni nyt niin tärkeää olisi ollut, mutta teko oli vaan niin itsekäs. Minä laitan koko perheelle ruokaa joka päivä ja yritän tehdä aina sellaista josta mieskin tykkää. Nyt sitten kerrankin kun hän tarttuu paistinpannuun niin ei anna minulle muruakaan. Ehkä pitäisi tänään tehdä ruokaa vain itselleni ja lapsille, ja todeta sitten nälkäiselle miehelle: "ai olisitko sinäkin halunnut, aijaa, no enpäs nyt tehnytkään tällä kertaa sinulle mitään."
Kommentit (13)
ihana vastaus, kyllä ap:n mieltä varmasti lämmitti.
kun äiti syö salaa Fazerin sinistä, kun kaikki muut nukkuvat. Ostat ensi viikonlopuksi ainakin kaksi pakettia pekonia ja syötte yhdessä.
ihana vastaus, kyllä ap:n mieltä varmasti lämmitti.
Eiköhän ap:n pitäisi sopia pekonien kokkauksesta miehensä kanssa eikä itkeä täällä?
kun äiti syö salaa Fazerin sinistä, kun kaikki muut nukkuvat. Ostat ensi viikonlopuksi ainakin kaksi pakettia pekonia ja syötte yhdessä.
Eli ratkaisusi on, että jos haluan pekonia, minun pitää se itse ostaa ja itse paistaa, ja totta kai teen samalla sitten miehellenikin?
Jos minä joskus syön suklaata yksikseni niin sitten kyllä hävitän roskat näkyvistä ettei kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään.
Teksin jotain hyvää mistä se tykkäis ja söisin kaiken yksin. Ehkä mies tajuais tai sitten ei.
Mun mies on vähän vastaava, se syö jääkaapista kaiken mahdollisen eikä pätkääkään mieti haluaisko joku muu jotain vai ei.
Tällainen alkaa jo lapsuudenkodista. Ei tule pieneen mieleenkään että joku on nähnyt vaivaa sen eteen että ruokaa on joka päivä laitettuna.
Miehille on paljon vaikeampaa nähdä asiat muiden vinkkelistä. Eli siksi ei kannata ihan suuttua, mutta puheeksi ottaisin vittuilematta.
mut toi otsikko on legendaarinen! :DD
ja pahoittaisin mieleni. Anna miehesi kuulla kunniansa! Ei yhtään ajatellut sinua, vaikka sinä olet hänelle tehnyt vastaavia huomionosoituksia.
itsekkäästi tehty. Vaikka ei varmaankaan maata kaada tuo juttu, onhan se kuitenkin ärsyttävää että ei ajattele kuin itseänsä
sanoisin, että tuo otsikko on jotakin ihan hulvatonta :D
Noin niinku oikeesti mahtaa ap:kin tietää, että pieniä on nämä tällaiset murheet..
ei varmaan ap:nkään elämän suurin ongelma, mutta kuitenkin...
Kyllä mä vähän ymmärään sua. jos tilanne on se, että sä aina laitat ruoan ja mies tulee valmiiseen poöytään, niin kyllä voisi odottaa, että jos vaivautuu jotain tekemään, laittaisi kaikille. Ihan asiasta pahoitit mielesi.
Laita sä tänään jotain oikein herkkua ja syöt sen yksin. Sanot vaan, että ai, oisitko säkin halunnut, en tullut ajatelleeksi.
Todella epäkypsä, itsekäs ja vittumaine teko mieheltäsi. Meille ruoka on tärkeää ja ruokailu yhteisen ajan viettoa. (Rakastamme myös pekonia.) Ei tulisi kuuloonkaan että joku tekisi aamiaisen itselleen ja jättäisi muut ilman.
En yleensä usko "kostotoimenpiteisiin" mutta tässä tapauksessa ukkosi on näköjään sen verran yksinkertainen, että rautalangasta kannattaa vääntää. Eli teet illalla just sen verran ruokaa kun sinä ja lapset syötte. Mies saa jäädä ilman. Selität samalla selityksellä. Tai sitten syötte ennen kuin mies tulee töistä ja siinähän pärjäilee sitten.
saan kömpiä sängystä valmiiseen pöytään.
Eli vaikeaa kommentoida.