Kun lapsi valehtelee

Kato samat on tarkoitukseni, näyttää ettei toisen ajatuksia tiedä jos ei niitä sanota ääneen: miksi lapsi varastaa? Mitkä on olleet lapset syyt?



En minä mitään päätelmiä tee ja syytä sinua. Mutta teetkö sinä niin lastasi kohtaan?



Sanoin vaan eräitä heittoja. Ja sinä vastaat niihin, sitä sanotaan keskusteluksi.

Tosin kuin niitten pienien kanssa, sinä voit puhua sille teinille joka kohta on vastuussa oikeudessa teoistaan. Pienille ei voi puhua niinkuin isommalle.



Rangaistukset on ihan normaalia mutta noin ison ihmisen kohdalla voisi vähän miettiä enempi parisuhteen muodostamista kiinteämmäksi. Joku vois sanoa sitä mies miehelle keskusteluksi saunassa.

Älkää pitäkö sitä lapsena vaan aikuiseksi kasvavana ja sen voi ottaa lapsen kanssa puheeksi ihan vakavasti.



Onko lapsella harrastuksia ja miten se viettää aikaansa?



Minusta se on ihan hyväkin asia että lapsi uskaltaa kokeilla ja kun jää kiinni niin suhtaudutte häneen asiallisesti.

Se ei ole asiallista että vertaa lapsia toisiinsa. Ota huomioon sekin että tämä isoin joka on ollut pienenä yhtä suloinen ja kiltti kuin muut kasvaa hankalaksi ja ilkeäksi: miten ne muut kasvaa? Ne tulee vasta perässä.



Varastaminen on vakavaa mutta minusta tosi ikävältä kuulostaa että vanhemmalle valehtelee ettei löydä harjaa.

Miksi sitä harjaa ei voida etsiä ja miettiä yhdessä olisiko ollut pienempi asia jos harjan palauttaa omalle paikalleen? Tätä opettamista saa varmasti tehdä eikä kaikki sitä vaan opi..

Teidän välit siinä vaan menee rikki jos hikoat asioista jotka ei muutu sillä että keuhkoat.



Kannattaa ns. valita ne sodat.



2

Siis saako viikkorahaa ja tekee jotain sen eteen?

Lasta kehutaan ja kiitetään?



Lapsi tietää että hänellä on vastuuta ja hänelle luotetaan jotain?



Miten lapselle osoitetaan että on jo isompi.



Miten itse vanhemmat toimii esimerkkinä? Jätättekö itse astioita tai teette jotain puoliväliin saakka, esim. harja kirjahyllyllä. Onko se harjan paikka? Mistä harja löytyi ja kuka sen laittoi väärään paikkaan?



Lapselle voi opettaa kysymään apua jos jotain tarvitsee mutta mikä on lapsen kokemus? Saako apua vai alkaako vanhemmat räyhätä missä se harja on?

Ihan en ymmärrä, miten nuo kaikki kysymyksesi liittyvät tähän valehteluun ja pettämiseen (eikä esim. normaaleihin käytöstapoihin).

Vastuuta on annettu aikaisemmin, nyt on ryssinyt hommansa niin moneen kertaan, että luottamusta sellaiseen ei enää ole.

Tekee töitä viikkorahansa eteen, kaikesta joutuu vain vahtimaan ja naputtamaan, ennen kuin alkaa tapahtua. Sittenkin usein tekee tahallisen huonosti.

Ei voi mitenkään osoittaa, että on isompi, kun ei käyttäydy sen mukaisesti. Päinvastoin kaikkia jo saatuja vapauksia on pakko rajoittaa ja tätä isoa pitää vahtia tarkemmin kuin alle kouluikäistä pikkusisarusta. Koska jos ei vahdi, tekee heti jotain, kuten jo sanoinkin.

Mitä sen harjan paikkaan tulee, niin sillä on selkeä paikka. Kyseinen lapsi vain ei säilytä tavaroita niiden oikeilla paikoilla, joten kaikki on koko ajan kateissa. Osa valehtelusta on sitä, että salailee kadottamisiaan ja unohtamisiaan. Osittain taas valehtelee unohtaneensa tai kadottaneensa silloin, kun on esim. rikkonut.

ap

Siis saako viikkorahaa ja tekee jotain sen eteen?

Lasta kehutaan ja kiitetään?

Lapsi tietää että hänellä on vastuuta ja hänelle luotetaan jotain?

Miten lapselle osoitetaan että on jo isompi.

Miten itse vanhemmat toimii esimerkkinä? Jätättekö itse astioita tai teette jotain puoliväliin saakka, esim. harja kirjahyllyllä. Onko se harjan paikka? Mistä harja löytyi ja kuka sen laittoi väärään paikkaan?

Lapselle voi opettaa kysymään apua jos jotain tarvitsee mutta mikä on lapsen kokemus? Saako apua vai alkaako vanhemmat räyhätä missä se harja on?

tuonikäiseen ei välttämättä auta kauheasti se mitä vanhemmat tekee tai mitä jättää tekemättä, mutta kyllä silti minusta kannattaa jatkaa sen esillä pitämistä että teot on väärin. Eli vaan "jäkättää" niistä asioista vaikkei se tehoakaan. Useimmat nuoret onneksi itsestään pääsevät tuommoisista pahoista tavoista ohi kun teini-iän kapinavaihe menee ohi. Itse pääsin kun pääsin muuttamaan omaan kotiin 16-vuotiaana, eipä tarvinnut enää kellekään mitään selitellä tai kapinoida ketään vastaan.

Itse ei tulis mieleenkään puhua ja haukkua lasta tavallasi. Mitä sen tukan harjaaminen sulle kuuluu? Kyllä ihmisistä tulee oikein hyviä ilman että niiden jokaista tekoa kympillä vahditaan. Älä nypi lasta kaikesta! Tunnut todella ikävältä ihmiseltä, eikä sun omat asiat varmaankaan ole kunnossa, kun toisia pitää noin vahtia ja mollata. Eri ikäisiä lapsia ei voi verrata keskenään.

omat siteensä, vai joutuuko tekemään kotitöitä että saa rahaa niihin? Kaikestako vaadit selityksiä? Kumpi näistä säännöistä sopii, tai lupauksista, laitatko sanat lapsen suuhun, en usko että se on vapaaehtoisesti luvannut mitään? Oletko fyysiseti uhkaava?

Jos ei kerran harjaa tukkaansa niin kulkekoon takussa, mutta älä osta myöskään uutta harjaa. Anna muiden naureskella takkutukalle, kyllä se sitä kautta oppii.



Jokaisesta valheesta viikko arestia kotona ilman nettiä ja kännyä. Sitten yksi tehokeino, tarkkaan harkitusti ettei mee aikuisilla yli on pienimuotoinen nolaaminen ei kuitenkään nöyryyttäminen. Teinin kuullen tokaiset vieraille kahvipöydässä että "katos meiän takkutukka tuli, kun se hukkaa aina harjansa niin muuttunut sitte lookki jöröjukaksi".



Ja voit ottaa muutenkin kannan ettet usko mitään mitä lapsi sanoo ja ilmoitat, että luottamus on mennyttä, että hällä on nyt se todistustaakka uskottavuudesta ja se luottamus pitää ansaita takaisin. Siihen asti pysyy esim netti kiinni ja kaverit saa tulla teille mutta teini ei mennä niille tai muuallekaan.

Itse ei tulis mieleenkään puhua ja haukkua lasta tavallasi. Mitä sen tukan harjaaminen sulle kuuluu? Kyllä ihmisistä tulee oikein hyviä ilman että niiden jokaista tekoa kympillä vahditaan. Älä nypi lasta kaikesta! Tunnut todella ikävältä ihmiseltä, eikä sun omat asiat varmaankaan ole kunnossa, kun toisia pitää noin vahtia ja mollata. Eri ikäisiä lapsia ei voi verrata keskenään.

että tuo tiukkuus ja kaiken vahtiminen voivat pahentaa asiaa. Itselläni myös oli hyvin kontrolloiva äiti, ja uskon että siksi osin murrosikäni oli hyvin vaikea, täynnä kapinaa ja oli pakko muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana kun ei enää vaan kestänyt. Vaikka siis periaatteessa oli oikein hyvä koti, mutta en kestänyt sitä että minua ja jokaista tekoani "kyylättiin" koko ajan ja oltiin nokkimassa ja kritisoimassa. Puolustauduin heittäytymällä täysin hulttioksi, alkamalla juoda, valehdella, laiminlyödä koulua - osoittaakseni äidille että et sinä ämmä voi minulle mitään vaikka kuinka paasaat ja rankaiset. Onneksi helpotti kun pääsin sieltä kotoa pois.

Miksi lapsi varastaa?

Tahtooko lapsi jotain ostaa? Vai hakeeko vaan jännitystä? Varastaako muualtakin?



Mitä lapsi sanoo kun jää kiinni varastamisesta, syyksi?

Jos käy lompakolla varkaissa niin silloin käy lompakolla varkaissa; mitä rahalla siis tekisi?



Et kertonut miten te osoitatte lapselle että hän on muita isompi: eli oletanko oikein että te ette tätä tee? Samat säännöt kaikilla?

Pienet saa kukkua siinä missä isoin ja isolla ei ole erityisiä etuuksia muihin nähden. Näitä ei siis lapselle kerrotakaan ja pönkitetä hänen itsetuntoaan?



Pieniin vertaaminen on säälittävää. Toivottavasti lapsien aikana asiasta ei puhuta, erikseen on sitten miten suhtaudutte lapsiinne ja annatteko lapsille kehonkielellä palautetta. Tunnut suhtautuvan pienempiin lapsiisi positiivisemmin, joten isompaan suhtaudut varauksella.



Mitä jos löysäisit nalkutusta ja hikoilua miten lapsi tekee ja missä ajassa? Jos kotityö tehdään se tehdään ja sillä selvä. Sen mukaan annatte viikkorahaa.

Se että "Teille Vanhemmille Ei Kelpaa" on sitten asia joka tulee sinun ja lapsesi välille ja se on sinun tekosia.

Kasvaako hänestä aikuinen joka ajattelee ettei äidille mikään hänen tekemä kelpaa?



Sinulla saattaa olla hyvin jyrkkiä mielipiteitä ja esim. se harjan -selkeä paikka- voi olla osoitus siitä. Sinä et salli erehdyksiä ja olet liian tarkka joten lapsi joka tekee virheitä ei uskalla sanoa enää sinulle vaan alkaa valehdella. Hänhän joutuu myöntämään sinulle virheensä.



2

Että jos ne pienemmät lapset siivoaa ja toimii paremmin niin annat heille varmasti palautetta.

Olet huomannut että se isoin on hankala ja sitä mainostat ja korostat. Varmaan huokailet siitä huonosta jäljestäkin?



Kun se sinun isoin sitten kuuntelee positiivista palautetta pienemmille jota annat ja kuulee sitä kun nuriset hänelle niin ei se tilanne parane itsestään. Vielä vähemmän motivaatiota lapselle annat ja huonommiksi teidän välit tulee.



Pari vuotta lisää tuota ihanuutta kun tarjoat niin lapsi lähtee mielellään kotoaan -miten innoissaan tulee sinua moikkaamaan?



2

Vaikeaahan tuo on... Ja osittain ristiriitaisiakin neuvoja olet saanut, tässä ehkä yksi lisää:

Johdonmukaisuus! Liian usein näen vanhempia, jotka uhkaavat jotain ("jos vielä teet noin, niin et saa tavata kavereita ainakaan kuukauteen") ja sitten kun lapsi jatkaa, niin uhkailua vain jatketaan ja todellinen seuraus on jotain paljon lievempää (loppuillan aresti). Eli päätä etukäteen mitä jostain teosta seuraa, kerro se myös lapselle ja sitten pidä siitä kiinni. Valehtelusta ja varastelusta seurausten mielestäni kuuluu olla tuntuvia: puhelimen/netin/pelikoneen tms. ottaminen pois määräajaksi, aresti, työrangaistus (ikkunan pesu - jonka tulosta myös vahditaan) tms.



Ja toisaalta: Jos teillä on sääntö, että tiettyjä kotitöitä edellytetään viikkorahan eteen, niin älä nalkuta. Muistuta asiasta kerran, ilmoita deadline (huoneen pitää olla perjantai-iltana klo 20 siisti tai et saa lauantaina viikkorahaa) ja sitten anna olla. Jos huone jää siivoamatta niin viikkorahaa ei tipu - seuraavalla viikolla voi sitten yrittää uudelleen.

Minusta se on aika luonnollista, että jossain kohdassa menee se raja, että alkaa suhtautua varauksella - jos kerran mihinkään ei voi luottaa! Olen tosi tosi pettynyt häneen ja hänen käytökseensä.



Yhdestä lauseesta ei nyt kuitenkaan voi tehdä päätelmiä siitä, miten paljon kylmempää tai lämpimämpää on suhtautuminen pienempään. Totesin vain, että pienemmän kanssa tällaisia ongelmia ei ole.



Aina tämmöistä ei ole ollut ja aikaisemmin lapseen on silloin suhtauduttukin eri tavalla. Minun nähdäkseni hän on ihan itse aloittanut tämän tien kulkemisen ja monta kertaa on kyllä puhuttu, varoitettu, annettu anteeksi, osoitettu uudelleen luottamusta. Monta kertaa on jouduttu pettymään, tietysti sillon on kiitetty, kun ei olekaan. Mutta koko ajan on tilanne mennyt vain pahemmaksi.



Mitä tuolla joku kysyi, niin ei lapsen tietenkään tarvitse ostaa itse siteitä tai muuta sellaista. Rahat, jotka saa, käyttää kyllä ihan tavalliseen - karkkiin ja haluamiinsa tavaroihin.



ap