Unohdin kokonaan joutuneeni raiskauksen uhriksi ollessani 13 vuotias

Häpesin niin etten uskaltanut kertoa kenellekkään. Valehtelin itselleni kuinka kaikki tapahtui vain siksi että minun olisi helpompi hyväksyä tapahtunut. Sepitin iselleni tarinan jonka myös myöhemmin kerroin äidilleni. Äiti järkyttyi, mutta minun oli helpompi olla siitä huolimatta että äiti ehkä pitäisi minua huorana. Tuntui vapauttavalta kerrankin puhua asiasta joka minua ahdisti, vaikka se olikin valetta. Ainoa mikä piti paikkaansa oli se että minua oltiin hyväksikäytetty.



Ehken tuolloin edes itsekään enää muistanut totuutta, mutta nyt valitettavasti muistan ja tuntuu taas niin sietämättömältä....