3-vuotias päiväkotiin 11 pv/kk kun äiti vauvan kanssa kotona

joo meillä myös tuttu päiväkoti kyseessä, ollut siellä 1,5 vuotiaasta kun olen ollut työelämässä...eli sen takia jo tutut kaverit tärkeitä...

Mulla nyt erityisesti pistää silmään nää jotkut superäidit, jotka ehdottelevat, että haetaan sitten niiden muiden lapsia omaan kotiin leikkimään, hoidon jälkeen. Oma lapseni on vain osa-aikaisessa hoidossa (itse olen siis osa-aikatöissä), eikä tulisi mieleenkään pitkittää erossa viettämäämme aikaa enää yhtään enempää pistämällä muksua jonnekin muualle vielä illaksi leikkimään. Puhumattakaan sellaisesta tilanteesta, että lapsi joutuisi olemaan ihan joka arkipäivä pitkää päivää poissa kotoa, kuten varmaan viimeistään vuoden sisällä tulee tapahtumaankin. Ihan tarpeeksi se saa leikkiä hoitopäivän aikana niiden muiden muksujen kanssa, illat ja vapaapäivät on meidän aikaa!

Täällä Saksassa (tai ainakin omassa kotikaupungissa) KAIKKI 3-vuotiaat menee päiväkotiin. Vaikka ei olisi sitä vauvaakaan ja äiti olisi vaan kotirouvana. Tosin päiväkodit menee täällä kaikki kiinni 13.30, ja monet syö lounaan kotona, jolloin heidät haetaan 12 maissa. Eli vastaa melkein suomalaista kerhoa! Näin he saavat kaveriseuraa ja järkevää tekemistä, ja saavat silti olla myös tarpeeksi kotona perheensä kanssa. Jos täällä olisi leikkipuistossa kavereita tai jotain avointa leikkitoimintaa yms., käytäisiin niissä, mutta kun kaikki on kinderkartenissa ja puistot on typötyhjät päivisin!

voi hyvänen aika. Eikö kaverit muka ehdi kyläillä päivähoidon jälkeenkin? Ja höpönhöpön, kyllä alle kouluikäiselle riittää oman kodin virikkeet, jos on yhtään normaalisti jaksava perhe. Miksi tehdä lisää lapsia jos on niin uupunut lastenhoitoon? Kyllä minusta päivähoitoa tarvitsevat vain ne lapset joiden vanhemmat ovat TÖISSÄ. Oletko koskaan ollut itse päivää päiväkodissa? Melu ja muu perushoito vievät suurimman osan lapsen päivää. Ne VIRIKKEET ovat vain pieni hetki päivässä. Ja sosiaalisia taitoja lapsi oppii yhtälailla kotonakin, kunhan vain vanhemmat hieman viitsisivät perehtyä asiaan..

Onko kauhea asia jos lapsi joskus kotona turhautuu? Täytyyhän lapsen oppia sekin ettei elämän tarvitse olla koko ajan yhtä menoa ja huitelua. Ja oppia myös se että toinen sisarus vie joskus aikuisen huomiota.

Nämä vahvat mielipiteeni tästä asiasta perustan pitkään uraani päivähoidossa. Oma lapseni menee päiväkotiin, mutta vain sen vuoksi että me vanhemmat olemme töissä eikä muuta vaihtoehtoa ole.

Äidit hyvät, kysehän on teidän OMASTA lapsestanne. Ja rahalla saa.. joo joo, rahalla saaminenhan menee tottakai oman lapsen parhaan edelle, vai? Miksi ette voi palkata satunnaista lastenhoitajaa silläkin rahalla kotiinne silloin tällöin kun tarvitsette lapsivapaata aikaa?

että ap miettii, miten päivisin riittää aikaa ja energiaa sen esikoisen viihdyttämiseen? Iltaisin perhe varmasti on mielellään rauhassa kun isäkin on kotona, tai omissa menoissaan. Kun hoitaa kahta lasta päivisin niin ei siinä välttämättä tee mieli iltaisin kutsua vieraita lapsia kylään... eri asia sitten kun lapset ovat isompia, sanotaan nyt 5-vuotiaita, ettei koko ajan tarvitse olla vahtimassa vieressä, viekö toinen lelun kädestä jne.



Minä olen saanut käsityksen, että usein ne, jotka vaahdtoavat osa-aikahoitoa tai "virikehoitoa" vastaan, ovat niitä ,joilla esim lasten isovanhemmat auttavat jonkin verran tai paljonkin lasten hoidossa, tai sitten heillä on jotain muuta apua. Helppo siinä sitten on jeesustella, kuinka minäkin hoidin koliikkivauvan ja kolmet kaksoset kotona, eikä edes ollut vaikeaa. Jos lapsi viihtyy päivähoidossa, käyttävätköön vanhemmat oikeuttaan pitää lasta siellä muutamana päivänä viikossa. Ei ehkä kokonaisia hoitopäiviä, mutta vaikka kuusi tuntia päivässä. Ihan pientä en sitten veisi kuin pakon edessä, mutta 3-vuotias varmasti jo sopeutuu ja nauttiikin päivähoidossa olemisesta.

Riippuu tilanteesta. Minä ainakin veisin, koska meillä ei juurikan ystäviä kellä lapsia, ja naapureita ei tunnu kyläilyä kiinnostavan, vaikka lapset samanikäisiä ja olen useamman kerran kutsunut kylään. Eli kotona istuisi väsynyt äiti, vauva ja lapsi joka kaipaa leikkikavereita - näistä äkkiä muodostuu joukko yksinäisiä mökkihöperöitä. Joten kyllä veisin lasta päivähoitoon osaaikaan, jos hän itse tykkää siinä olemisesta. Minusta on vaan positiivista jos lapsi saa sitä kautta kontakteja ja pääsee kehittämään omat sosiaaliset taidot.



Mietin josko toi käsitys että lapsilla parempi kotona on siitä, kun perheet olivat isoja ja läheltä löytyi kavereita, isovanhempia jne.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1602514/miksi_3_paiv…





Aika paljon vihamielisiä kommentteja aihe keräsi silloin. Teillä ei tietysti ole kerhoakaan.

Minusta olisi aika ikävä temppu lasta kohtaan ottaa 3-vuotias kokonaan tarhasta pois - siellä sitten nököttäisi kotona ilman leikkiseuraa, kun äiti hoitaa vauvaa. Joku sanoi, että voihan tarhakavereita nähdän illallakin, mutta eivät ne tuon ikäiset tarhakaverit yleensä paljoa hoitopäivän jälkeen kyläile, vaan silloin vietetään perheen omaa aikaa.



Jos itse saisin vielä kolmannen, niin varmaankin pitäisin nykyisen kuopuksen tarhassa ainakin parina päivänä viikossa suht normaaleja päiviä (eli tyässäkäyvä vanhempi sitten joko ainakin veisi tai hakisi tarhalaisen). Silloin ne päivät, jolloin lapsi on tarhassa, olisivat mahdollisimman samanlaisia kuin ennenkin. Sitä on lapsen hankalampi päästä leikkeihin mukaan, jos tulee paljon muita myöhemmin ja iltapäivällä taas leikit jäävät aina kesken, jos haetaan kovin aikaisin. Helpottaa myös kotona olevan vahemman rumbaa, kun ei tarvitse joka päivä lähteä kesken päivän kahteen kertaan viemään ja noutamaan.

Ei lasta saa viedä hoitoon, missä hän viettäisi reilun 10% valveillaoloajastaan. Kodin ulkopuolinen maailma on kamala paikka ja se pitää iskostaa lapsen mieleen pienestä pitäen. Muihin aikuisiin ei voi luottaa kuin omaan äitiin ja äidin epävarmuus ja epäluottamus muita aikuisia kohtaan pitää siirtää myös lapseen. Se on valetta, kun lapset leikkivät iloisina hoitopaikassa. Pelkkää haittaa siitä oikeasti on, ei mitään hyvää. Parempi lapsen on myrryttää kotona 24/7 ja seurata kun äiti imettää ja välillä itkee baby bluesia ja väsymystään. Äidin ja lapsen välinen side Katkeaa, jos he ovat 10% ajastaan erossa toisistaan. Myös sisaruksista tulee toistensa vihamiehet, koska toinen joutuu keskitysleirille päiväkotiin ja toinen saa olla kotona maailman ainoan ihanan ja luotettavan aikuisen, äidin, kanssa. Voi kyynel, olen syvästi järkyttynyt :,(

palstaurani ajan olen ihmetellyt tota 26:n laittamaa kysymystä.



Miksi 3 päivää kerhossa on jotenkin täysin eri asia kuin 3 päivää tarhassa? Etenkin, jos (samaan) tarhaan palataan taas pikkusisaruksen aloittaessa päivähoidon.



Jos joku pystyisi selittämään tän mulle. ehkä vastaus on siinä ketjussa.



ap, pidä lapsi vaan tarhassa. Hauskaahan siellä on kun saa touhuta, askarrella, leikkiä, jumpata, ulkoilla ja käydä retkillä.

Vauva syntyy kesällä ja 3-vuotias luultavasti jatkaa hoidossa 2pv/vk. Kaipaa kavereita ja touhua päivän aikana niin paljon, että on kaikille parempi että hän saa olla pari päivää viikosta hoidossa. Löytyy toki ihmisiä, jotka tuomitsevat tällaisen menettelyn, mutta so what. Jokaiselle perheellä on oma tilanteensa eikä kukaan voi toisen elämällä ruveta mestaroimaan. Eli tee vain niinkuin olit ajatellutkin, ap :)

Minusta tuo on ihan hyvä juttu. Mä olen kotona taaperon kanssa, kun esikoinen menee hoitoon aamupäiviksi.

Täällä Saksassa (tai ainakin omassa kotikaupungissa) KAIKKI 3-vuotiaat menee päiväkotiin. Vaikka ei olisi sitä vauvaakaan ja äiti olisi vaan kotirouvana. Tosin päiväkodit menee täällä kaikki kiinni 13.30, ja monet syö lounaan kotona, jolloin heidät haetaan 12 maissa. Eli vastaa melkein suomalaista kerhoa! Näin he saavat kaveriseuraa ja järkevää tekemistä, ja saavat silti olla myös tarpeeksi kotona perheensä kanssa. Jos täällä olisi leikkipuistossa kavereita tai jotain avointa leikkitoimintaa yms., käytäisiin niissä, mutta kun kaikki on kinderkartenissa ja puistot on typötyhjät päivisin!

Nyt ei kuitankaan ole kyse siitä että lapsi hylättäisiin tuntemattomaan isoon lapsijoukkoon uuden vauvan tieltä vaan kyseessä on tuttu paikka jossa tutut lapset ja rutiinit. Miksi ihmeessä esikoisen pitäisi luopua kaikesta tutusta? kaksi päivää viikossa kuulostaa hyvältä määrältä :)

Lapsen kaverisuhteet saattavat kärsiä, kun hän on niin vähän paikalla. Kyllä jo kolmevuotiailla muodostuu porukoita, joissa leikkivät, ja ulkopuolisen ei ole helppo niihin päästä mukaan - ja lapsi on ulkopuolinen, jos suurin osa muista on tarhassa viisi päivää viikossa.



Meillä pidettiin 3,5-vuotiaasta asti kolme päivää viikossa ja hyvin toimi. Kaksi kotipäivää on ihan riittävästi, ja silloin tällöin hain esikoisen jolounaan jälkeen kotiin, yleensä oli hoidossa n. 9-15/16.

Oli, että 4 v ei oikein päässyt rytmiin mukaan päiväkodissa, vaikka oli siellä 1 v ollut ja kaikki siis tuttua. Isommilla on viikon yli kestävät leikit, teemat ja askartelut, oli hankalaa olla mukana kun aina oli muita hiukan jäljessä. Meillä oli mahdollisuus siirtää kerhoon ja säilyttää päiväkotipaikka. Toinen vaihtoehto olis pitää tarhassa vaan aamupäivät, jolloin ohjelmat on.



Ero oli siis siinä, että muut tekivät täyttä viikkoa, meidän lapsi oli 2-3 päivää.



Kerhossa on se riemu, että siellä on kaikki lapset saman ajan.

palstaurani ajan olen ihmetellyt tota 26:n laittamaa kysymystä.

Miksi 3 päivää kerhossa on jotenkin täysin eri asia kuin 3 päivää tarhassa? Etenkin, jos (samaan) tarhaan palataan taas pikkusisaruksen aloittaessa päivähoidon.

Jos joku pystyisi selittämään tän mulle. ehkä vastaus on siinä ketjussa.

ap, pidä lapsi vaan tarhassa. Hauskaahan siellä on kun saa touhuta, askarrella, leikkiä, jumpata, ulkoilla ja käydä retkillä.

Kunnallinen perhepäivähoito verovaroin on kallista ja turhaan hoidattavat kulutttavat suotta yhteisiä resursseja. Turhasta hoidosta pitäisi maksaa sen todellinen hinta ja vielä vaikkapa 20% kate päälle tai hoitopaikat pitäisi jättää niitä oikeasti tarvitseville.

Mulla nyt erityisesti pistää silmään nää jotkut superäidit, jotka ehdottelevat, että haetaan sitten niiden muiden lapsia omaan kotiin leikkimään, hoidon jälkeen. Oma lapseni on vain osa-aikaisessa hoidossa (itse olen siis osa-aikatöissä), eikä tulisi mieleenkään pitkittää erossa viettämäämme aikaa enää yhtään enempää pistämällä muksua jonnekin muualle vielä illaksi leikkimään. Puhumattakaan sellaisesta tilanteesta, että lapsi joutuisi olemaan ihan joka arkipäivä pitkää päivää poissa kotoa, kuten varmaan viimeistään vuoden sisällä tulee tapahtumaankin. Ihan tarpeeksi se saa leikkiä hoitopäivän aikana niiden muiden muksujen kanssa, illat ja vapaapäivät on meidän aikaa!

Eihän kysymys ole siitä, että päiväkoti kokoontuu jokaisena arki-iltana teille koko loppuillaksi! Vaan siitä, että silloin tällöin alkuiltapäivästä teille tulee/haette päiväkodista pari kaveria teille ja heidän vanhempansa hakevat heidät sitten esim. klo 17-18 kotiin. Siis näiden kaverien perheiden ja päiväkodin kanssa yhdessä sovitusti.

lähteä hakemaan päiväkotikavereita kylään leikkimään: ensin ehkä herättää vauva kesken unien, syöttää, pukea vauva ja esikoinen, mennä bussilla tai autolla (kaikilla kun se päiväkoti ei ole kodin vieressä) ja sitten tulla sieltä vauvan, esikoisen ja esim kahden muun 3-vuotiaan kanssa kotiin leikkimään. Riisua ym. Ei kiitos minulle, silloin tällöin iltaisin käy kyllä, mutta en jaksaisi tuollaista rumbaa. Eri asia esim kesällä ja jos päiväkoti on oman kodin vieressä.

miksei joidenkin ihmisten mielestä voi myöntää, että äitikin saattaa tarvita joskus ihan vaan lepoa? Jos vauva nukkuu erittäin huonosti, ei äiti välttämättä ole päivisin kovin leikkisällä tuulella ja jaksa koko ajan seurustella vauvan ja esikoisen kanssa. Kyllä voi ihan rehellisesti vaikka nukkua päiväunet kun vauva nukkuu tai vaikka juoda kahvikupin rauhassa. Miksi pitää koko ajan todistella täydellisyyttään ja hakea jotain päiväkodikavereita kylään leikkimään? Mitä tarkoitusta se palvelee, jos kerran esikoisella on siellä päiväkodissa niitä kavereita ja vanhemmilla on varaa häntä siellä osa-aikaisesti pitää?

hoitaa kun niitä on tehnyt.

Espanjassa lapset menevät kouluun kolmevuotiaina. Koulupäivä on n. 9:00-16:00. Tasan ei jää yksikään kotiin äidin ja uuden vauvan kanssa, ei edes ne päiväkoti-ikäiset. Lapset eivät edes kyseenalaista kouluun menoa kun kaikki ikätoverit (99,99% lapsista) sinne kuitenkin menee.

Mulla esikoinen oli 3v8kk kun pikkuveli syntyi just joululoman aikaan. Kovasti oli jo loman päätyttyä kouluun menossa kavereiden luo. Sanoi että kotona oli tappavan tylsää eikä jaksa vauva-arkea enää yhtään.

Ihan normaaleja lapsia täälläkin on. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa tasapainoisempia kuin Suomessa.

Luulen että suomalaisia kaivertaa tässä se että kyseessä on verorahoilla rahoitettu juttu. Espanjassa päiväkodit ja koulut ovat aina maksullisia. Mammat maksaa lapsensa "virikehoidon" omasta pussista. Eipähän tarvi muiden tulla vinoilemaan subjektiivisen päivähoidon hyväksikäytöstä.

Mentaliteetti on elä ja anna toisten elää.