Onko täällä muita joiden useammalla lapsella lukeminen takkuaa?

Eka ja tokaluokkalaisella voi hyvinkin usein takuta tuo lukeminen, kolmannella pitäisi kyllä jo alkaa sujua sujuvasti. Jos ei niin voisi olettaa että on oppimisvaikeuksia



Toisaalta jos olet itse opettanut paljon, oletko varma että koulussa opetetaan samalla tavalla? Ettei käy niin että sinä opetat niin kuin sinua on opetuttu ja nyt on uusi systeemi koulussa?

täällä linkistä saadusta...ota yhteyttä oman alueesi toimintaan, on ns. alajärjestöjäkin" jotka auttavat ja kokoontuvat jne.



Itse pyysin Luki-neuvonnan henkilöitä koulun vanhempainiltaan kertomaan toiminnasta. Monelle ei lukivaikeus ole tuttu ja oman lapsen kohdalla ei edes uskoisi että voi ollakaan mitään.



Lapsen kannalta olisi hyvä jos tehdään lukitesti, lapsi voi kokea vääryyttä jos ei saa oikeata apua jolloin asiat kuitenkin alkavat sitten sujumaan.



Lukitestiä voi ehdottaa koulun tetäväksi. Koulu hoitaa sen.



http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=23

Kolme lasta joista kaksi koulussa. Oppiminen ollut vaikeaa (lähinnä oikeinkirjoitus ja matikka, muistaminen ja osin lukeminenkin). Vanhemmalla on todettu lukihäiriö ja muutakin pientä hahmotusongelmaa. Nuoremmalla samankaltaisia ongelmia mutten ole lähtenyt viemään testeihin kun niistä ei seuraa mitään (ei ole resursseja saada kunnolla tukipalveluita vain hiukan tukiopetusta koulussa). Nuorimmainen on ylivilkas jo nyt, tutkittavana hänkin. Että kyllä ne neurologiset ongelmat olivat ne mitä hyvänsä, ovat vahvasti perinnöllisiä, näin ovat lääkärit/terapeutit minulle kertoneet. Usen samassa perheessä monta lasta joilla oppimisvaikeuksia. Tsemppiä teille :-)

joista yhdellä on lukemisen kapeaalainen ongelma, ei tarkkaa nimitystä olemassakaan. mutta haittaa merkittävästi mm opiskelua. Toisella ja kolmannella on lukihäiriö, neljännellä tarkkaavaisuushäiriö (+ muuta) ja viides on ihan pieni vielä... kylklä hänelläkin jotain varmasti on.



Meillä vanhemmilla on molemmilla lukihäiriö ja miehellä lisäksi adhd- tyyppistä ongelmaa. Mikä siis selittää lasten ongelmat, lukihäiriö ja moni muu neurologinen oireiliu on vahvasti perinnöllistä.



Hienoa että jaksat lastasi auttaa ja kuntouttaa, mutta on asioita, joita kannamme geeneissämme,emmekä voi niitä poistaa.

eli kyse ei todellakaan ole siitä, että "geeneissä vain on jotain eikä sille voi mitään". Lukivaikeuksiset lapset voivat opppia AIVAN KAIKKI ASIAT VÄHINTÄÄN YHTÄ HYVIN KUIN MUUTKIN, heidän vain pitää opetella ne jollain muulla tavalla kuin lukemisella, tai jos on joskus pakko käyttää pelkkää lukemista, siihen tarvitaan aikaa.



Opiskelutekniikoiden opetteleminen on iso avainsana, ja sen tunnistaminen, mikä se oma itselle sopiva oppimistyyli on. Oma lukilapseni oppi alakoululaisena parhaiten niin, että keskustelimme asioista. Ei vain niin, että minä kerroin, vaan niin, että juteltiin ja kyseltiin molemmin puolin. Kokeisiin luettiin usein niin, että minä luin ääneen - hän itse sitten kertasi otsikoita, määritelmiä ja kuvatekstejä. Siinä samalla käytiin läpi myös tekstien rakennetta: missä ne tärkeät jutu yleensä tekstissä sijaitsevat?



Myöhemmin on ollut tärkeää opetella erilaisia muistiinpanotekniikoita. Ranskalaisia viivoja, mindmappejä jne.



Kyllä ongelmia tietysti koulussa vieläkin on, eniten ehkä tietysti kielissä ja sitten siksi, että lukivaikeus saa ihmisen typistämään kirjallisen ilmaisunsa mahdollisimman lyhyeksi ja silloin koevastauksista ja aika kasa yksityiskohtia puuttumaan, kun niitä ei saa kirjoitettua, vaikka tietäisikin ne, kun se kirjoittaminen on niin hankalaa ja vastenmielistä ja lauseiden luominen vaikeaa. Mutta OPPIA voi silti kaiken.