Olen helluntailainen ja lapseni ei pääse virpomaan.

Olen minäkin uskovainen herätyskristitty lut. puolelta (mutta luulisin että lukuun ottamatta kastekäsitystä en arvoiltani juuri eroa teistä, tai ainakaan tuntemistani hellareista) ja tää on vähän sama juttu kun monelle tonttupuuhat, että kristityt eroaa, ja musta teidän seurakunnassa ollaan aika hakoteillä, jos siitä tehdään eräs rivien välissä ns. Raamatun ohje, miten näissä asioissa toimitaan. Jos miehesi on pastori niin tuokaa nyt hyvänen aika seurakunnassa esille, että näistä asioista voi ajatella monella tapaa. Ymmärrän kyllä, ettei ole hyvä tuoda noitakulttuuria ja pääsiäisen oikea sanoma tulisi olla esille, mutta jos omatkin lapset pahastuvat asiasta, onko hyvä heidän oppia, että Jumala vei heiltä pääsiäisilon ja muistavat asian vain katkerana.



Minä valitsin ja opetin lapsille virporunon, jossa lopussa sanotaan Jumala sinua siunatkoon (ihan netistä löysin) ja yksi pukeutui pupuksi, toinen batmaniksi ja kolmas vaan naiseksi ilman noitajuttuja. KAveri oli enkeli, joka kävi virpomassa Jumalan siunausta. Ja en olisi pistänyt kauheasti vastaan, vaikka olisi ollut noita, koska eivät sitä ajattele siltä kannalta. On ihan verrattavissa, että jouluna meillä käy pukkikin, ja ihan tasan tarkkaan pidetään huoli, että Jeesus on kuitenkin se ykkönen.



Lisäksi myös evankeliumin kannalta ei ole hyvä, että lapsenne ja perheenne saa tällaisessa asiassa omituisen leiman. Pitäkää se, mikä hyvä on.

Itse olen uskovainen ja taustaltani helluntailainen, muistan omasta lapsuudesta että alkuun vanhempien uskoontultua ei saatu käydä virpomassa mutta onneksi myöhemmin saatiin. Mä en ymmärrä mitä siinä on niin pahaa että lapset voi hullutella ja saada palkkioksi suklaamunia yms. Uskonnollisuus sairastuttaa ihmisen! Omat lapset aion päästää virpomaan ja autan pajuvitsojen teossa kunhan vähän kasvavat, enkä kyllä koe syntiä tekevän.

Hän on uskovainen jo ties kuinka monessa polvessa ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että virpominen ei kuulu pääsiäiseen ja noidat ovat niin kaukana Jeesuksesta kuin itä lännestä. Itse yritin taas lähestyä asiaa sitä kautta, että lapsen usko tuskin yhden päivän noitaleikistä kyseenalaistuu, mutta mieheni oli taas sitä mieltä, että hassutella voi monella tapaa, minä muuna päivänä vuodessa tahansa.



Älkää käsittäkö väärin, mieheni on todella lämmin ja lapsirakas ihminen, ja hyvä mies. Mutta hän on myös Jumalan mies, ja tämä noita-asia on hänelle vaan niin "väärin."



Ehkä minua vain loukkaa, että joudun oppimaan omien rakkaiden lapsuusmuistojeni olevan "väärin" ja vääränlaista hauskanpitoa.



Äh en tiedä mitä yritän sanoa.



Varmaan taas Se aika kuukaudesta.



-ap

Todella hölmöä!



Perustelu on vaan siis, että virpominen on väärin, koska se vaan on väärin? Pikkuisen kyseenalaistamista, hei! Noh, eipä sitä kyseenalaistamista varmaan uskonnollisilta ihmisiltä voi toivoa, kun kaikki tulee "ylhäältäpäin saneltuna". :)

Myös minulla ovat joulu ja pääsiäinen hankalaia aikoja, sillä niihin liittyy niin paljon onnellisia lapsuusmuistoja ja perinteitaa, ja joskus pienen hetken ajan sydämessäni viivähtää harmi siitä, että en saa jakaa noita asioita oman lapseni kanssa, nykyisessä uskossani kun ei vietetä kumpaakaan em. juhlista.



Monta vuotta pidin ajatukset ominani, sillä tiesin, että mieheni tuomitsisi ne, leimaisi heikoksi uskovaksi yms. Lopulta kuitenkin sanoin hänelle suoraan ikävöiväni joulua. Toki mies ensin järkyttyi ja oli aivan että miten se nyt voi olla mahdollista, mutta minusta tuntui hyvältä sanoa se asia ääneen, eikä hautoa itsekseen. Myös minun mieheni on kasvanut tässä uskossa, eikä ole koskaan viettänyt joulua tai pääsiäistä, eikä voi niitä tietenkään kaivatakkaan. On kuitenkin tehnyt hyvää puhua tästä asiasta hänen kanssaan, sillä samalla olen voinut itse miettiä myös sitä, mitä oikeasti kaipaan noista juhlista. Kaipaan tunnelmaa, tiettyjä perinteitä ynnä muuta, ja olenkin sittemmin päättänyt yrittää löytää keinot siirtyy nuo asiat meidän omiin juhliimme. Toimii :)

Olen itse helluntailaisesta perheestä eikä meillä saanut virpoa, koska noidat ovat syntiä. En tosin tajua, miksei vaikka isovanhempia olisi voinut käydä virpomassa noidaksi pukeutumatta - hauska tapahan virpominen on! Ei ole mikään pakko kierrellä kyliä noitana pajunoksia heilutellen.

outoa, että sanot omaavasi väkevän uskon, vai tarkoititko että sulla on väkevä usko muiden silmissä? Mene Herran eteen, niin saat rauhan. Etsi Hänen tahtoaan. ihmisistä ja niiden mielipiteistä ja odotuksista viis.

Voi moro taas teidän uskovien kanssa. En vaan voi ymmärtää. Rajoitatte omaa elämäänne jatkuvasti pelkän kuvitellun hahmon sanomisien mukaan. Mua vaan naurattaa.

Lapset on askarrellut oksat, pukeudutaan noidiksi ja toivotellaan ihmisille hyvää pääsiäistä. Ei siinä IHAN OIKEASTI kukana lapsi mieti muutakuin niitä suklaamunia mitä saa palkaksi.

En mä lapsena koskaan tiennyt miks virvotaan ja mikä perinne se nyt on alunperin. Se oli vaan pääsiäisperinne!

Tiesitkö että suuri osa virsistä on vahoihin juomalauluihin sanoitettu- ei kansa niitä muuten olisi alkanut hoilaamaan. Ja monet juhlista perustuu vanhojen pakanallisten riittien ajankohtiin. Minä koen olevani kristitty ja siihen minun kristillisyyteen kuuluu ilon ja kevään, uuden elämän sanoman levittäminen ttuille ja vieraillekin. Mmieti mitä pahaa siitä seuraa jos lapset pitävät yllä tätä perinnettä. Tuskinpa siitä kirous yllemme lankeaa. Juuri tuollainen ahdas kristillisyys estää ihmisten todellisen kohtaamisen ja evankeliumin leviämisen. Muta meillä tosiaan noidat ja trullit on selkeästi osattu ajatella erillään toisistaan. Kaikki todellinen, saatanallinen mätä on jossain aivan muualla kuin näissä trulleissa.

"olen tunnettu väkevästä uskostani" kuulostaa jonkun muun kuin uskovan kirjoittamalta...

Kuulun myös helluntaiseurakuntaan, enkä näe virpomisperinteessä mitään väärää. Se on lapsille roolileikkiä siinä missä mikä tahansa muukin, eikä vie millään tavoin perustaa raamatun sanomalta. Samalla periaatteella voisi jättää kaikki satukirjat lukematta, jos pelkää niiden "johdattavan väärille teille". Lapselle voi hyvin selittää, mistä virpomisessa on kyse, eikä tehdä siitä jotenkin likaista ja okkultistista. Itselleni virpominen oli lapsena lähinnä antamisen ja saamisen harjoittelua, ja toki niitä herkkuja. Omat poikani ovat myös tosi innoissaan lähinnä herkuista ja arjesta poikkeavasta tapahtumasta. Mitä rajoitteisempaa uskosta tekee, sitä vaikeammalta sitä tuntuu elää. Jeesuksen pelastustyö on mahtava asia, eikä uskonelämän tarvitse olla sääntöjä ja rajoituksia (vaikka toki niitäkin raamattu asettaa meidän parhaaksi) vaan kantava voima.

mä olen itse kai kolmannen tai neljännen polven helluntailainen ja olen kyllä käynyt lapsena virpomassa. eikä tullut syntinen olo:D mun vanhemmat ei toki pastoreita ole, mutta kyllä me viikottain kokouksissa käytiin. muistan kyllä, että nykyisen seurakuntani pastori sanoi viime tai edellispääsiäisenä jotain siitä, että hänen lapsensa olivat virpomassa. en sit tiedä olivatko pukeutuneet noidiksi vai kuin. en sitä sillon edes ajatellut enkä ihmetellyt mitenkään.

oli kääntynyt 50-luvun alkupuolella. Hän kyllä halusi, että hänelle mennään aina virpomaan ja toivottamaan siten siunauksia. eihän sitä tarvitse noidiksi pukeutua, jos se on kynnyskysymys.



vahva usko on muuten sillä, joka uskaltaa tarvittaessa kyseenalaistaa ja muuttaa näkökantojansa. Luepa apostolin tekoja ja seuraa Pietarin kummastelua siitä, kenelle kaikille evankeliumi on tarkoitettu. Väkevä on aina uskossaan, mutta silti muuttaa ajatustaan kun on tarvis.

tästä noitaperinteestä, joka edustaa pahuutta ja pahan voimia. meidän lapset käyvät kuitenkin virpomassa. Heille on opetettu, että pajunvitsat symboloivat palmunoksia, joita ihmiset heittivät Jeesuksen eteen, kun Jeesus ratsasti palmusunnuntaina Jerusalemiin. Pajunoksien myötä ihmisille toivotetellaan siunausta!

itse olen uudestisyntynyt kristitty enkä näy huivi päässä kulkevissa "pikkunoidissa"mitään pahaa...kyllä se paha asuu ihan jossain muualla kuin näissä suloisissa pikkulapsissa.voisin veikata että esim.sellaisten "uskovien"sydämissä jotka lapsia tuomitsevat. meidän perheelle ja lapsille Jeesus on tärkein asia elämässä ja he ovat tälläkin hetkellä huivit päässä virpomassa...