Olen luonteeltani hyvin kateellinen ja myös aika pahansuopa ihminen.

Eittämättä olet tätä miettinyt kun aloituksenkin osasit laittaa.

Kysymys saattaisi olla mieluumminkin siitä, mikset USKALLA myöntää olevasi siskollesi kateellinen.

Vastaus: Koska tunnet alemmuutta ja elät onnistumisen hetkiä siskosi onnistumisista.

olet kälyni kunnes mainitsit että sinulla on pikkusisko. Noh, et ole maailmassa yksin :)

Miksi toisten onni on jotenkin sinulta pois? Ihan näin neutraalisti ja ihmettelevästi kyselen (itse olen taas sellainen ihminen, että ihailen menestyjiä esim. sellaisia jotka ovat kouluttaneet itsensä kovalla työllä esim. juristiksi, lääkäriksi, ekonomiksi jne ja tehneet paljon töitä uransa eteen ja siksi tulleet hyvinvoiviksi, joista samalla hyötyy koko Suomi (verotuloilla)).



Ihailen menestyviä, kauniita, kouluttautuneita ihmisiä. Ei heidän onnensa ole minulta pois. Onnellisten ihmisten kanssa on kiva olla, onnettomien, katkerien kanssa taas ei.



EN ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin muutkaan, kenestäkään ei tee parempaa ihmistä se, että on älykäs, rikas, koulutettu, kaunis, hoikka jne. Koetko AP alemmuutta toisiin ihmisiin ja siksi olet pahansuopa?

Itse en ole pahansuopa tai kateellinen perusluonteeltani.



Tiedostan, että jos tekisin paljon enemmän duunia, minä voisin olla rikas myös. Olisin voinut mennä lääkikseen jos olisin hakenut useammasti kuin kerran. Mieheni haki haluamaansa kouluun niin monta kertaa että pääsi.



En vain ole kiinnostunut niin paljon rahasta, en ole tarpeeksi kunnianhimoinen. En jaksa vetää itseäni piippuun.



En ole kateellinen myöskään kenekään ulkonäöstä. Siitä osaan ehkä vähiten olla kateellinen. Pidän siitä, että näen kauneutta, ja jos katson, katson koska nautin kauneudesta. Lisäksi olen huomannut, että ihmiset ovat sairaan ilkeitä kauniille ihmisille, joten yleensä yritän vielä lisäksi katsoa kauniita ihmisiä hyväksyvästi, hymyillen, jos katson.



En osaa olla kenenkään älystäkään kateellinen. Ei äly tuo kenellekään onnea tai rahaa. Äly , tieto, herkkyys lisää tuskaa. Älykäs ihminen ei edes tienaa paljon. Rahan ansaitsemiseen tarvitaan loppupeleissä tiettyä röyhkeyttä ja ahneutta, halua siepata parhaat työt jonkun toisen nenän edestä.



Olen kai aika tylsä ihminen, koska en osaa kadehtia enkä olla ilkeä , tyydyn liian vähään. Monen muun mielestä tyydyn liian vähään.



En osaa kadehtia muotiblogistien merkkilaukkuja, hienoja sisustuksia, tai vaatteita. Olen ollut aina tällainen. Lapsena jo tunsin suurinta onnea luonnossa. Tai kirjaa lukiessa, suklaata mutustellen. Tai liikkuen, uiden, hiihtäen, juosten. Nuo eivät vaadi rahaa. Tai suurta älyä tai kauneutta, jotta voi nauttia kirjasta, liikunnasta, tuoreesta pullasta tai sen leipomisesta, metsäretkestä.



Olen melkein täysin tyytyväinen puolisooni. Hän on uskomattoman älykäs, hieno vaatimaton ihminen. Ulkonäkö ok. Ainoa heikkous on itsetunto, ei ymmärrä tai näe itse mikä hän on. En tunne ketään muuta joka olisi samoista lähtökohdista lukenut saman ammatin kuin hän. Joka olisi yhtä ahkera, yhtä valmis oppimaan uutta, yhtä älykäs, aina halukas oppimaan.



Olen täysin tyytyväinen lapsiini. Ovat mielestäni lahjakkaita ja upeita ja hienoja ihmisiä.joskus pelkkään, että liian herkkiä tähän maailmaan.

Itse en ole pahansuopa tai kateellinen perusluonteeltani. Tiedostan, että jos tekisin paljon enemmän duunia, minä voisin olla rikas myös. Olisin voinut mennä lääkikseen jos olisin hakenut useammasti kuin kerran. Mieheni haki haluamaansa kouluun niin monta kertaa että pääsi. En vain ole kiinnostunut niin paljon rahasta, en ole tarpeeksi kunnianhimoinen. En jaksa vetää itseäni piippuun. En ole kateellinen myöskään kenekään ulkonäöstä. Siitä osaan ehkä vähiten olla kateellinen. Pidän siitä, että näen kauneutta, ja jos katson, katson koska nautin kauneudesta. Lisäksi olen huomannut, että ihmiset ovat sairaan ilkeitä kauniille ihmisille, joten yleensä yritän vielä lisäksi katsoa kauniita ihmisiä hyväksyvästi, hymyillen, jos katson. En osaa olla kenenkään älystäkään kateellinen. Ei äly tuo kenellekään onnea tai rahaa. Äly , tieto, herkkyys lisää tuskaa. Älykäs ihminen ei edes tienaa paljon. Rahan ansaitsemiseen tarvitaan loppupeleissä tiettyä röyhkeyttä ja ahneutta, halua siepata parhaat työt jonkun toisen nenän edestä. Olen kai aika tylsä ihminen, koska en osaa kadehtia enkä olla ilkeä , tyydyn liian vähään. Monen muun mielestä tyydyn liian vähään. En osaa kadehtia muotiblogistien merkkilaukkuja, hienoja sisustuksia, tai vaatteita. Olen ollut aina tällainen. Lapsena jo tunsin suurinta onnea luonnossa. Tai kirjaa lukiessa, suklaata mutustellen. Tai liikkuen, uiden, hiihtäen, juosten. Nuo eivät vaadi rahaa. Tai suurta älyä tai kauneutta, jotta voi nauttia kirjasta, liikunnasta, tuoreesta pullasta tai sen leipomisesta, metsäretkestä. Olen melkein täysin tyytyväinen puolisooni. Hän on uskomattoman älykäs, hieno vaatimaton ihminen. Ulkonäkö ok. Ainoa heikkous on itsetunto, ei ymmärrä tai näe itse mikä hän on. En tunne ketään muuta joka olisi samoista lähtökohdista lukenut saman ammatin kuin hän. Joka olisi yhtä ahkera, yhtä valmis oppimaan uutta, yhtä älykäs, aina halukas oppimaan. Olen täysin tyytyväinen lapsiini. Ovat mielestäni lahjakkaita ja upeita ja hienoja ihmisiä.joskus pelkkään, että liian herkkiä tähän maailmaan.

Maailma saisi olla pullollaan sinunlaisiasi..

Tuohon pyrin, tosin ihan alkutaipaleella olen tällä matkalla..

t. ap

Silloin ei tarvitse kadehtia tai olla pahansuopa, kun on itseensä ja omiin juttuihinsa tyytyväinen.

Minä olen, olen omiin lähtökohtiini nähden saavuttanut paljon ja olen siitä hyvin kiitollinen, koska myös onnea on ollut paljon matkassa. Eikä tarvitse kadehtia, olen kolmen lapsen amiksen käynyt yh vuokraslummissa. Se vain on minulle paljon sekin. Tottakai joskus miettii, millaista olisi jos olisi paljon rahaa tms. En silti voi kuvitella, että se tekisi minusta onnellisempaa, koska minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen.

Toisen onni ei ole minulta pois, ja toisen epäonni ei tuota minulle mitään hyvää lisää.



Miksi olet ap itseesi tyytymätön? Mikset ole itsellesi armollinen? Iloitse siitä mitä olet itse saanut, elämä on paljon hauskempaa :)

Niin hyvä kirjoitus, luin oikein ajatuksella ja "mutustellen" :).



Minäkään en ole oikeastaan kateellinen ihminen, ja joitain noista piirteistä tunnistin itsessäni, mutta en olisi koskaan saanut puettua niin kauniisti noita ajatuksia sanoiksi.



Kiitos!

eli en kaikkia ja kaikkea kun itselläkin asiat hyvällä mallilla eikä sellaisilla asioilla ole enää väliä mitä ennen piti kadehtimisen arvoisena, joku merkkifarkut tms. tyhmää, Nuorempana olin aika kateellinen tuollaisista pikkujutuista.



En silti kyllä osaa erityisesti iloita toisten puolesta, ja täytyy tunnustaa että kun kuulee jonkun lottovoitosta niin kyllä sisimmässä harmin pisto edelleenkin käy - ja varmaan kävisi jos jollekin tutulle osuisi. Muutamia poikkeuksia toki joiden lottovoitosta iloitsisin ihan puhtaasti.



Tunnustan että oon edelleen sen verran pahansuopa että oikeen turkasesti harmittaa jos jollain sellaisella käy tuuri, joka odottaa jo valmiiksi että maailma on heille velkaa ties mitä, jolla mielestään joku synnyinoikeus enempään kuin maailman kaikilla muilla ihmisillä.



Sellaiset jotka vähättelee muita ihmisiä joilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin heillä, tyyliin asuvat vuokralla, käyttävät anttilan vaatteita, ovat lihavia/rumia jne yhtä idioottimaista - heille on voi olla toivomatta jotain kohtalon näpäytystä...

joilla on hyvä äiti-tytär suhde. Niille joilla on mies joka tukee heitä vaikeissa paikoissa. Ja niille joilla on sielunkumppani, oli se sitten ystävä tai puoliso, olen ihan kateudesta vihreä.

Osaan olla aika ilkeä kun huonolle päälle satun. Saatan panetella omalle miehelleni tai siskolleni ihmisiä, jopa ystäviänikin jos jokin ärsyttää heissä minua.

Siis lapsilleni, miehelleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni ja heidän lapsilleen.



Muiden ilosta en osaa iloita, mutta tiedostan tämän ja osaan hyvin teeskennellä. En tiedä, miten saisin itseni iloitsemaan muiden onnesta. Itselläni asiat ihan hyvin, joten ei pitäisi olla syytä olla kateellinen.