Vaihtaisitko/ vaihdoitko sukunimesi jos ero?

Menin naimisiin 25 vuotiaana ja erosin 50 vuotiaana. Säilytin miehen sukunimen koska olin kasvanut aikuiseksi sen nimisenä ja juuri sen nimisenä olen se mikä olen. Ja kun lapsetkin vielä aika pieniä niin ajattelin että on mukavampi kun ollaan kaikki saman nimisiä.

niin luultavasti minäkin. Ehkä sitten kun olisivat kasvaneet ja muuttaneet omilleen, ottaisin tyttönimeni. En tiedä, avioero on kuitenkin sellaista myllerrystä ettei sitä varmaan osaa sanoa ennen kuin sen on kokenut.

Olen tämän nimen kanssa ollut jo melkein 20 vuotta, joten tämän nimen kanssa olen vastakin.

Tämä on nyt minun nimeni, ei miehen. Tai on tietysti senkin, mutta ei sen omaisuutta. Mä en pidä sukunimiä mitenkään erityisessä asemassa, kukin ottakoon sen mikä miellyttää. Mulle olisi ihan sama vaikka lapset ois miehen exän nimellä jos se niistä olisi kiva. Samantekevää minkä nimisiä ihmiset on. Itse otin miehen nimen koska se on kaunis.

niin titenkin vaihtaisin omani takaisin tyttönimekseni. En haluaisin missään nimessä nimeni muistuttavan epäonnistuneesta avioliitosta enkä todellakaan haluaisi olla samanniminen kuin mahdollinen uusi vaimo, melkein kun yht suurta perhettä. En käsitä lapsetomia naisia jotka eron jälkeen, erityisesti jos mies on jättänyt tai pettänyt, pitävät ukon sukunimen. Musta se on lähinnä säälittävää vanhassa roikkumista ja kyvyttömyyttä nousta tapahtuneiden yläpuolelle ja aloittaa uusi elämä ilman ex-äijää.

koska

-olin kuitenkin ollut koko aikuisen ikäni sen niminen,

-suhteemme kesti yli 16 vuotta,

-lapset jäivät asumaan kanssani ja heidän kanssaan halusin olla samnanniminen



Eikä minulla ole mitään intohimoja nimien suhteen puoleen eikä toiseen...

Olen sinut itseni kanssa, silti olen voimakastahtoinen ja kaunis nainen; oli nimeni mikä oli!

niin titenkin vaihtaisin omani takaisin tyttönimekseni. En haluaisin missään nimessä nimeni muistuttavan epäonnistuneesta avioliitosta enkä todellakaan haluaisi olla samanniminen kuin mahdollinen uusi vaimo, melkein kun yht suurta perhettä. En käsitä lapsetomia naisia jotka eron jälkeen, erityisesti jos mies on jättänyt tai pettänyt, pitävät ukon sukunimen. Musta se on lähinnä säälittävää vanhassa roikkumista ja kyvyttömyyttä nousta tapahtuneiden yläpuolelle ja aloittaa uusi elämä ilman ex-äijää.

Miksi naisen pitäisi TAAS vaihtaa nimensä jos ukon kanssa ei homma onnistunutkaan?

Vaihtakoon ukko nyt nimensä jos ei tahdo enää exänsä kanssa olla samanniminen. Joku tolkku ja kohtuus kuitenkin.

Naimisissa on oltu nyt 27 vuotta, mutta jos ero tulisi, niin vaihtaisin nimen. Pitkin hampain aikoinaan otin miehen sukunimen, mutta silloin ei ollut vaihtoehtoja.

tykkään tästä nimestä enkä näe mitään syytä miksi siitä pitäisi luopua.

niin titenkin vaihtaisin omani takaisin tyttönimekseni. En haluaisin missään nimessä nimeni muistuttavan epäonnistuneesta avioliitosta enkä todellakaan haluaisi olla samanniminen kuin mahdollinen uusi vaimo, melkein kun yht suurta perhettä. En käsitä lapsetomia naisia jotka eron jälkeen, erityisesti jos mies on jättänyt tai pettänyt, pitävät ukon sukunimen. Musta se on lähinnä säälittävää vanhassa roikkumista ja kyvyttömyyttä nousta tapahtuneiden yläpuolelle ja aloittaa uusi elämä ilman ex-äijää.

Kyllä mä "nousen tapahtuneiden yläpuolelle" ihan muilla keinoin kuin nimeä vaihtamalla. Nimi on mulle pelkkä sanayhdistelmä, mikä kaikilla on oltava. Jos mä olen halunnut ottaa mieheni kauniin nimen, miksi ihmeessä mä haluaisin luopua siitä vaikka ero tulisikin? Ei se nimi mulle sitä miestä edusta, se on vain yksi minun ominaisuuksistani. Minun nimeni.

eikai se ex-ukko nyt OMAA sukunimeeän vaihda, mikä on siis alunperin hänen? Olisit pitänyt omasi, niin ei tarvis vaihdella. Ainoastaan yhteisten lasten takia ymmärrän sukunimen pitämisen, muuten se vaan on tosiaan säälittävää.

eikai se ex-ukko nyt OMAA sukunimeeän vaihda, mikä on siis alunperin hänen? Olisit pitänyt omasi, niin ei tarvis vaihdella. Ainoastaan yhteisten lasten takia ymmärrän sukunimen pitämisen, muuten se vaan on tosiaan säälittävää.

jos sua muiden nimijärjestelyt haittaa noin paljon. Sori nyt vaan.

Epäilemättä olet jonkun nyxä jota suunnattomasti risoo kun exä ei vaihtanutkaan nimeään vaan nyt on 2 rouva Niemistä yhdellä Matilla = D

ja lapseton kolmekymppinen mies. Mutta en vaan ymmärrä miksi muijat roikkuu ex-miehissä kynsin hampain, vaikkei niitä mukuloitakaan ole edes yhdistämässä. Vituttaa kun ex-akka pitää mun nimeni vaikka lemppasin sen, kun ei vaan homma toiminu. Nyt se koittaa roikkua keinolla millä hyvänsä ja selittää yhteisille kavereille yhteenpaluusta sun muusta. Kyllä se teitäkin vituttaisi.

oman sekä lapseni (yksinhuolto) sukunimeksi oman tyttönimeni - miksi en ois ? enhän oo mitään "velkaa" ko nimelle ...enkä halunnut enää uudessa elämän vaiheessa tulla yhdistetyksi missän ko perheeseen/sukuun. helpompi olla oma itseni, aloittaa omalla nimellä uusi vaihe elämässä. kuin ois tullut kotiin ....