Erot ekaan ja viimeiseen vauvaan mm. näissä...?

Lakanatkin silitin mankeloinnin jälkeen.



Neljäs lapsi sai just ja just mankeloidt lakavat, mutta vaatteet tuli suoraan kuivurista pälle, eikä se nyt niin haitannut, jos joku pikku tahra tuli.

Minun lapsuudenkodissani meni noin. Esikoinen sai niin paljon huomiota ettei sitä muille enää riittänytkään.

Onhan se tietysti niin että esikoisen kanssa kun kaikki jutut on uusia, niin niihin helposti panostaa enemmän ja nuoremmat menee sitten siinä sivussa. Esikoinen saa esim. aina uudet luistimet, ja nuoremmat saavat sitten käyttää esikoiselta pieneksi jääneitä jos vaan ovat pysyneet ehjinä.

Eipä siinä kovinkaan tärkeäksi itseään kokenut kun 1. luokalla sai veljensä sukset, joista toinen oli katkennut (se katkennut kyllä oli korjattu naulalla mutta ei se ihan hyvin kulkenut, pitoa kyllä löytyi).

Ei ole kiva olla se lapsi joka 'menee siinä sivussa', ja joka tulee hoidetuksi vähän niin ja näin.



Ehkä tästä syystä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hoidan kaikki lapset yhtä huolella.

Nuorimmaisellekin olen muistanut vaihtovaatteet ja vaipat ja kiinnittänyt huomiota vaatteiden laatuun ja ulkonäköön, ihan jokaisen lapsen kohdalla.

vaikka nuorimpaan kyllästyitkin jo ennen hänen syntymäänsä. Tosi mukavaa varmasti elää sinun lapsenasi.

Mulla on kolme lasta ja ainoa ero on oikeastaan se että nyt mulla on tosi pitkä pinna kuopuksen kanssa. En valita pienistä, en skitsoa sotkuista jne.

Muuten olen kyllä edelleen "tarkka" vaatteiden suhteen ja muutenkin jos lähdetään jonnekin. Aina on vaatteet puhtaat ja ehjät ja aina on vaipat, maidot ja syötävät mukana. Huolikin on lapsista aina sama, oli sitten lapsia kuinka monta tahansa.

Nuorimpien kohdalla, mutta haluan silti aina, kun kodista ulos mennään, että on siistiä päällä. Ostan uusia myös nuorimmalle, koska en tykkää siitä, että lapset on "ls-tapausten" näköisiä, rikkinäiset tai melkein puhki kuluneet ulkovaatteet, homssuinen olemus ja räkä nenän alla 24/7. Siis silleen, että nyt on kyllä mammalla tullut niin paljon lapsia, ettei nuorimpia enää jaksa.



Ymmärrän kyllä, että jos lapset on iältään tyyliin 1,2,3 ja 6, niin eihän sitä jaksa enää vimpan päälle. Yleensä sitä ei jaksa just paljon mitään muutenkaan, mutta ei se lapsille ihan niin ihqua sitten olekaan, vaikka sisaruksista saa iloa.

lapselle ei ole paljon väliä sillä, millaiset vaatteet on, mutta vanhempien kokemuksella ja kypsyydellä on. Esikoinen kohtaa monet ongelmat ihan eri tavalla kuin nuoremmat lapset.

Mulla on kolme lasta, ja mä olen heidät kaikki hoitanut ihan yhtä "laadukkaasti".



Vaatteiden kanssa en tosin ole ikinä ollut noin tarkka. Ruuan kanssa sen sijaan olen ollut nuorempien kanssa jopa tarkempi, koska suositukset ehtivät muuttua ja minä sain äitinä enemmän rohkeutta tehdä omia ratkaisuja. Kahta nuorempaa on täysimetetty puoli vuotta ja kuopusta peräti kaksi vuotta, kun esikoista imetin vain vajaan vuoden.

Eikä sitä nyt saa ottaa noin kirjaimellisesti kuin jotkut täällä ottavat. Ei se vauva kärsi siitä, että ei ole puettu sävy sävyyn, ja isomman kanssa tilanne on eri.



Vaatteita siis hommasin myös kuopukselle, kun esikoisen kanssa olin mennyt minimisetin kanssa. Viisi bodya ja viidet housut riittivät hyvin, kun pesin heti, kun vain tuli likaiseksi. Aikaa riitti silittämiseenkin. Kuopuksen kanssa tuplasin vaatemäärän ja ostin vielä ihan omaa elämää helpottaakseni helppoja settejä. Tosi usein kuopuksella oli uusista vaatteista huolimatta body ja sukkahousut...



Esikoinen sai sitten runsaasti vaatteita lahjoina, ja pidin kunnia-asianani aina pukea ne vaatteet ylle kyläreissulle, jotka oli antanut kyläreissun emäntä/isäntä. Lisäksi valokuvasin vauvan jokaisen vaatesetin kanssa. Kuopukselle puki sitä, mitä käteen osui.



Ruoan suhteen olin esikoisen kanssa tarkka. Ei saanut maistaa mitään karkkia, keksiä, jätksiä ennen kuin 2-vuotiaana ja pahoitin mieleni, kun ekan pihlajanmarjakarkin sai päiväkodissa toisena päivänään!



Kuopus nappasi keksin pöydästä jo ennen 1-vuotissynttäreitään, maistoi jäätelöä melko pian sen jälkeen ja sai samaa kuin isoveljensä jo 1,5-vuotiaana.



Esikoista kuvasin edestä ja takaa vähän joka käänteessä, kehitin kuvia ja lähettelin sukulaisille. Kuopustakin on toki kuvattu, mutta kuvia ei ole vieläkään kehitetty...



Molempien vauvakirjaa olen toki täyttänyt yhtä ahkerasti, mutta valokuvia ei kuopuksella ole siellä kuin kourallinen (vain ristiäiskuvat on kehitetty).



Kaikki kiipeilytelineet, pelit, lelut ja leikit on kuopus saanut kokeilla omaan tahtiinsa enkä ole kehitellyt estäviä ikärajoja niin kuin esikoiselle. Ylipäätään rajoitukset ovat kuopuksen kohdalla minimissä paitsi käytöksen suhteen.



Oilsi väärin sanoa, että vain esikoinen hyötyisi tästä antaumuksesta, jota tuore äiti lapselleen antaa. Se on myös monesti hidaste, kun pelätään antaa lapsen kokeilla isoja juttuja. Kuopukseen suhtautuu jo rennommin eikä koko ajan pelkää, että hän menee rikki. Perheen vauvana saa myös aika paljon enemmän periksi kuin isompi, jolla on aina ollut tiukempi kuri.



Kuopus on nyt 2,5-vuotias, ja monia vaatteita olen ostanut ihan uusina, kun esikoisen vaatteita oli ensinnäkin tosi vähän, osa puhkikuluneita ja vielä isompi osa kirppikseltä. Kuopukselle olen ostanut ihan uusia, kun en ehdi koluta kirppiksiä (olen tarkka vaatteiden siisteydestä ja kuluneisuudesta). Juuri ostin uuden talvipuvun alesta, kun esikoinen pärjäsi yhdellä puvulla ja se on ensi syksynä jo nafti, kun taas isompi puku on kaksi kokoa liian iso (ovat syntyneet eri vuodenaikoihin).



Ei sitä kuopusta sorreta, vaikka luistimet periytyvätkin (esikoinen käytti ekoja luistimia viisi kertaa!). Myös esikoinen on käyttänyt runsaasti käytettyjä serkkujen vanhoja tai kirpparilöytöjä.



Se juju on siinä, että olen nyt suuripiirteisempi äiti, joka ei rajoita ja kontrolloi kaikkea. Olen sitä myös esikoisellekin, kun se pahin jännitys on purkautunut.

av-mammat on ylipäätään tosikkoja ja helvetin tyhmiä. Ihmekö tuo, että vastauksetikin on tätä tasoa.

Puhtaat, sopivat ja kuivat, säänmukaiset vaatteet. Jo eskarissa alkaa lapsen kavereille olla merkitystä, miltä kaverit näyttää. Kyse ei ole siitä, että pitäisi olla merkkivaatteita, mutta kynnet leikattu, tukka kammattu, ihottumat yritetään hoitaa jne.



Olen omasta puolestani antanut tosikkomaisen vastauksen, koska onhan sillä nyt merkitystä, kuinka lapsensa hoitaa. Ei se ole mikään elvistelyn asia, että kuopus on paskat housussa mummolassa siksi, että vaippa unohtui, kun Jessican, Jeminan, Janniinan, Jennin, Juuson, Jaakon, Johanneksen ja Pikkuisen Jeminan äiti on vähän väsynyt.

Ekan lapsen kanssa otin rennosti, kuten neljännenkin. Ja muiden siinä välissä.



Suurin piirtein samoihin aikoihin ovat kaikkea saaneet syösä. Meillä esikoinenkin sai karkkia jo 1 vuotiaana, kuten muitakin herkkuja. Silloin tällöin pieniä määriä.



Kaikille vaatteet silitetty, esikoisellakin oli jo vaaleansinistä (tyttö ja jos olis ollut poika niin vaaleanpunaista olis käytetty jos olis saatu)

Siisteissä mukavissa ja kivoissa vaatteissa kulkee myös neljäskin.



Lakanat silitetään kaikille, ikää tai sukupuolta katsomatta.



Esikoiselle pakattiin yksi vaihtovaatekerta parin tunnin reissua varten, kuten kuopuksellekkin. Muutenkaan koskaan turhaa rojua raahannut mukanani. Menty ja tultu sen kummosempia listoja ja pähkäilyjä.

Kyllä naurattaa kun esikoisen tutti suunnilleen putosi syliin niin huuhtelin ja jos vaikka sohvalle niin keitin. Arvaatte varmaan että kuopuksen tutit kiehui kerran päivässä eikä nyt joka putoamisesta tullut edes huuhdeltua.



Joku kertoi että pinna on kasvanut kuopuksen myötä, minulla se on lyhentynyt.



Jäin oikein tosissani pohtimaan tuota yhtä vastausta että lapsi menee siinä sivussa. Ei, niin ei saa olla eikä olekaan. Kyllä meillä jokaista ihaillaan ja ihmetellään, halataan ja pussataan.



Tosin miettikääpä nyt kuka olisi niin hullu, että ostaisi kaikille lapsille kaikki urheiluvälineet uutena! Meillä ei edes esikoinen ole saanut uutena kuin ensimmäisen polkypyöränsä, ostamme paljon kirppiksiltä. Tietenkään kukaan ei hiihdä katkenneilla suksilla mutta aika hullu ajatus että lapselle kelpaisi vain uusi.

kyllä oli esikoisen kanssa tarkempaa ja myös paljon tiukkapipoisempaa, ehdottomampaa ja stressaavampaa! En osannut oikein nauttiakaan vauva-ajasta, kun koko ajan piti miettiä, että meneekö tämä nyt "oikein".



Kuopuksen kanssa oli aivan erilaista. Osasin olla rento, nauttia ja rakastaa ilman ylimääräistä "laadunvalvontaa" (joku aiemmista vastaajista sanoi, että kaikki lapsensa ovat saaneet osakseen yhtä laadukasta hoitoa: mitataanko laadukkuus juuri vaihtovaatteiden määrässä tai siinä, että ovatko ne sävy sävyyn..?).



Minun lapseni ovat yksilöitä, ja väittäisin, että ovat saaneet osakseen myöskin yksilöllistä hoitoa ja kohtelua.

Että esikoinen on saanut olla vauva ja saanut tehdä mitä vaan, koska yhden lapsen tietty rajattomuus ei ole niin vaivaksi. Hän on myös motorisesti taitavana saanut kiipeillä minne vaan, kun on ollut tilaisuus vaikka seistä vieressä koko ajan ja auttaa.



Sitten nuorimpien tultua kuvaan on ollut ihan mahdotonta kasvattaa lapsilaumaa ilman kuria ja rajoja. Kuopukset näen myös lähempänä omaa ikäänsä, eli heitä tulee kiellettyä ja heitä tulee suojeltua enemmän.

Tunnistan itsestäni hyvin ap:n ajatukset, vaikka en ehkä noin kärjistetysti.

Esikoisen kanssa sitä tavallaan "suoritti" äitiyttä, ja tosiaan halusi kaiken olevan viimeisen päälle. Vauva aina siististi puettu, kaikki dokumentoituna ja kuviin ikuistettuna - ensimmäiset puklutkin suurinpiirtein...



Toisen kanssa sitä on itselleen armollisempi, koska on tajunnut, että lasten kasvatus on melkoisen pitkä projekti aina vain uusine hankaline vaiheineen, ja jos jossain voi vähän löysätä, niin vaikka sitten siinä, etteivät vaatteet ole aina sävy sävyyn!