Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte hillittyä itsenne, ettette vihaisena lyö?
16.04.2012 |
Mulle on alkanut tulla ongelma, että melkein aina kun miehen kanssa on isompi riita ehkä pari kertaa vuodessa mä lyön tai tekisi mieli lyödä tai heitän millä vain mikä lähellä on. En uskalla pitkään paria lyöntiä enempää, koska pari kertaa mies on tarttunut pitämään kiinni tai aika lujasti tönäissyt mut pois, ja pelkään siinä tilanteessa sitten omaa kipua, joten lopetan.
Miten voisin hillitä itseni niin, että lähden tilanteesta ennen kuin heitän tai lyön...
Kommentit (15)
ja se on pelottavaa.
Tai lähinnä heittelen sillä mikä käteen sattuu. Joskus myös käyn nyrkein kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä puoli kuitenkin, kun tiedostat tuon eli hae ammattiapua pikimmiten.
Oireesi tulevat hankaloitumaan, ellet saa apua. Käsittämätöntä, jos aikuinen ihminen ei kykene hillitsemään itseään ja selvittämään asioita puhuen.
Menkää nyt ihmeessä juttelemaan jollekin että opitte ymmärtämään itseänne ja miten aggressioita käsitellään.
Jonka pään raivo joskus pimentää, mutta jopa minä opein olemaan lyömättä kun nuorena meinasi poikakaveri kuolla kun huitaisin häntä avokämmenellä ja mies kaatui kallo pöydänkulmaa vasten :( mies toipui onneksi mutta minä aloin syystäkin pelätä väkivaltaa, sillä vahingon kuten kaatuminen takia jopa avokämmenläppäys voi todella tappaa.
Oletteko lapsuudessa kokeneet väkivaltaa?
Jonka pään raivo joskus pimentää, mutta jopa minä opein olemaan lyömättä kun nuorena meinasi poikakaveri kuolla kun huitaisin häntä avokämmenellä ja mies kaatui kallo pöydänkulmaa vasten :( mies toipui onneksi mutta minä aloin syystäkin pelätä väkivaltaa, sillä vahingon kuten kaatuminen takia jopa avokämmenläppäys voi todella tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin överiksi? Mun on vaikeaa ymmärtää niitä jotka ei kykene aikuismaiseen itsekontrolliin. Ex-poikaystäväni hajotti asuntoaan esimerkiksi saadessaan karhukirjeen jostain laskusta tai sakot ylinopeudesta. Hänellä meni parhaaseen ystäväänsä välit koska hän löi tätä jonkun naurettavan kiistan päätteeksi. Oli todella lähellä etten joutunut itse hänen hallitsemattomien tunteenpurkauksien uhriksi. Ihmettelen todella ihmisiä jotka eivät kykene hallitsemaan tunteitaan vaan purkavat ne väkivaltana.
En sano että tuo asia sillä helpottuu, mutta se avaa aika hienosti tunteiden dynamiikkaa.
Suosittelisin hakeutumaan tuonne http://www.maria-akatemia.fi/
Tuo ei todellakaan ole normaalia eikä hyväksyttyä, joten suosittelen hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me ihmiset osaamme olla aggressiivisia, mutta oman aggression hallinta on ihmiseksi kasvamisen perustehtävä. Heikoimmilla aggressionsa kanssa ovat he, joilla on vähäisimmät itsehallinnan voimat.
Vielä parikymppisenä saatoin humauttaakin kännistä poikaystävää, nyt minulla on lapsia. En voi läppäistä joka kerta kun ärsyttää. Mies ei koskaan ole väkivaltainen, ainoastaan rasittava ja turhauttava. En jaksa sitä, mutta en käy käsiksikään, koska olen oppinut hillitsemään itseäni.
En ole niin alhainen mato, että pitäisi lyödä tai huutaa tai nimitellä. Olen hävinnyt jo siinä vaiheessa, jos en osaa puhua asiallisesti tai vain poistua paikalta.
Reuhaaminen ei ole temperamenttia tai tulista italialaista luonnetta, se on kypsymättömyyttä ja keskenkasvuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatettu läppäisyin, tukkapöllyin ja luunapein. Sisarusten kanssa tappelimme usein hampaat irvessä ja niin että jollakulla oli aina iso tukku hiuksia nyrkin sisällä. Sainpa kerran kunnolla turpaani veljeltäni, joka oli murrosiässä. Isä ja äiti käsirysysi vähän väliä.
No nuorena kuvittelin, että on ihan ookoo lyödä kun on riita ja hermot menee niin ettei keksi enää mitään sanottavaa.
Nykyään tiedostan, että se ei ole oikein, mutta on todella vaikeaa hallita kiukkua, tai sitä purkausta ilman väkivaltaa. Siksi olen ruvennut välttämään kaikkia konflikti tilanteita.
Pinna on myös todella lyhyt ja huudan helposti, paukautan oven täysillä kiinni tai mäjäytän nyrkin pöydän kanteen. Keneenkään en ole fyysisesti kajonnut nyt pariin vuoteen, mutta nuo purkaukset ovat kyllä karua ajateltavaa aina tyynnyttyäni.
En ole löytänyt vielä keinoa kanavoida ja käsitellä agressiivisuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hakkaaminen oli ainoa keino jolla pahan olon sai pois. Hän oli oppinut sen isältään. Hän yritti hakea pari kertaa apua lähisuhdeväkivaltaan mutta ei onnistunut. Luulen että jotkut lääkkeet olisivat olleet ainoa apu hänen kohdallaan.
EN ole noita aiempia mitään kommentoinut tai lisännyt, mutta halusin siis lisätä, etten missään nimessä hyväksy väkivaltaa,ja olen ulkoisesti varsinkin oikein tasapainoinen ja älykäs ja aikaansaava ihminen, kaikkien pitämä jne. 6 ällän ylioppilas, 36-vuotias. Olen joskus ain amiettinyt, että hulluus ja äärimmäinen fiksuus ovat tosi lähellä toisiaan ja siksi joskus pelkään itseäni.
Rakastan miestäni ja perhettäni yli kaiken, mutta olen joskus miettinyt, että jos meillä olisi riidassa aseita kotona, minä voisin vaikka tarttua. Sekunneista kiinni kun kuohahtaan ja sitten taas laantuu. Jännä on, että lapsiin en suutu ikinä, äärimmäisen pitkä pinna heidän kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista itse kokeneeni väkivaltaa kuin pari kertaa:
n- 10v isä löi sylissään paljaalle takapuolelle kun leikittiin veljen kanssa tulitikkileikkejä
. n. 18-vuotiaana poikaystävä löi pari kertaa pahassa riidassa ja piti kiinni autossa etten päässyt karkuun ja uhkasi ajaa auton alle
AP
...tunnistamaan sen tilanteen ajoissa ja sovin miehen kanssa merkin, että jos äkkiä karkaan johonkin huoneeseen tai ovesta ulos se on suojellakseni miestä lyönniltä, mutta tulen takaisin.