Miten elämä käytännössä...

Jos tapaamiset ovat viikonlopulla (ei siis asuviikkoa kokonaan isällään) on minusta turha ostaa erikseen vaatteet ja muut toiseen kotiin.

Siihen pakkaamiseen menee kuitenkin vain hetki ja isokassi on hyvä olla niin mahtuu mukaan iso kasa vaihtovaatteita.

Samoin ulkovaatteet. Kotona (siis minun luonani) on tosin 2kpl ulkovaatteita, joten ei ole vakavaa jos unohtuu isälleen.



Leluja on muutamia isänsä luona, suurinosa kotona, ja sitten poika saa pakata pikkurepun mukaan leluja kun lähtee isukin luokse. (tästä poitsu tykkää kovasti :)



Asiahan on sitten eri jos on joka toinen viikko sinulla ja joka toinen viikko isällään. Ja toki muutenkin miten vain on helpointa kullekkin ja tietysti rahatilanne vaikuttaa asiaan.



Riippuu ihan ajanjaksoista mitä tulee viettämään isänsä luona :)

meille tuli 2 kotia kun poika oli vähän yli 3 vuotta.



Aluksi oli isällään joka toisen viikonlopun ja hyvin nopeasti vknloppu ja siihen maanantai lisäksi, ja sitten aika nopeasti vielä tiistai lisäksi. eli on nyt puolet ja puolet ajasta, mutta 5-2 pvää mallilla, ei viikko ja viikko, se tuntuu niin pitkältä ajalta olla erossa toisesta vanhemmasta. Asumme myös lähekkäin ja tarha on lähellä, eli arki sujuu molemmissa taloissa samaan malliin.



Meillä on 2 tasavertaista kotia, eli on kahdet huonekalut, lelut ja vaatteet. ulkovaatteet toki kulkevat osittain lapsen mukana, ja saappaita ja saderomppeita on yhdet, jotka ovat useimmiten tarhassa, sieltä ne sitten voi ottaa viikonlopuksi, kumman vuoro se sitten onkaan. välillä tehdään inventaariota että onko kalsarit taikka t-paidat kulkeutuneet ajan myötä toiselle ja sovitaan että kumpi ostaa uudet farkut ja toinen uudet lenkkarit.



Lelutkin on vähän jaettu niin ettei nyt jo 5 vee pojalla tartte olla kahta kauko-ohjattavaa autoa, se on isin kotona, ja niin pois päin.



Parturissa käynti on esim isän ja pojan välinen juttu, maksan sen joka toinen kerta. fillarit ym isomaat hankinnat ostetaan puoliksi ja se kulkee mukana.



Jos teillä on hyvät välit ja luottamus, suosittelen että annatte toisillenne avaimet, että jos tulee hätä että jokin lempilelu tai pyörä on jäänyt kyydistä, niin sen voi esim hakea jos toinen on viikonlopun poissa.



Mä en halunnut sitä pakkausrumbaa ja laukkujen raahaamista, vaan mahdollisiman luontevaa siirtymistä kodista toiseen, ettei tule mitään muuttofiiliksiä lapselle joka viikko.

vastauksista.



Lontoonmami, mainitsit tuosta avaimesta toisen luo jos jotain jää. Olen itse ajatellut ihan samaa, se kun saattaa olla " vakava" paikka jos äiti on reissussa eikä sitä tärkeintä kaveria olekaan matkassa. Ja kun todellakin asumme n. 1km säteellä niin hakeminen on helppoa. Samoin jos jää/puuttuu vaatetta yms.



Tarkoitus olisi, että poika olisi isän luona ainakin viikonloppuisin sekä aina kun isillä on arkena vapaata. Kesällä ainakin myös töitten jälkeen ja yön ja äiti hakee aamulla taas toiseen kotiin tai iskä tuo töihin mennessä. Talvellakin voi toimia riippuen sitten millä kukakin kulkee töissä. Molemmille poika on kuitenkin tärkeä ja haluan ehdottomasti,e ttä lapsi säilyttää tiiviit väliit isäänkin. Tuntuu kovin kaukauselta, jos poika saisi olla esim. joka toinen viikonloppu vaan isällä. Ei taitais meillä toimia.

Meillä oli aluksi sitä että pakkasin tavaraa ja vaatetta mukaan, kassi pieneni sitä mukaa kun isä sai hankittua lapsille vaate- ja leluvarastoa myös omaan kotiinsa. Isompia tavaroita kuten pyöriä, luistimia yms oli alun perin tarkoitus ostella yhdessä, mutta käytännössä meidän molempien luona on nyt lapsille omat. Toimii hyvin tavaroiden siirtely siihen asti kun on hyvät välit, meillä lasten isä alkoi riitelemään lasten asuinpaikasta heti kun löysin uuden miehen ja muutimme yhteen. Hän on mustasukkainen lapsista isäpuolelle. Pari vuotta eron jälkeen siis toimi hyvin kassisysteemi, mutta suosittelen että hankitte pikkuhiljaa omia tavaroita ettei tule yllätyksiä.