Mikä avuksi, kun pian 4v täyttävän lapseni kaveri kiusaa ja haukkuu KOKO AJAN?!
Moi!
Onko miten yleistä, että kiusaaminen alkaa jo nelivuotiaana?! :( Meillä siis tilanne, että kohta 4v täyttävän lapsemme kaveri on alkanut toistuvasti haukkua, naljailla, töniä ym. kiusata lastamme. Kiusaaja on naapuri, ja näin ollen lapsemme ovat paljon tekemisissä keskenään. Lapset ovat keskenään samanikäiset ja samaa sukupuolta.
Kiusaajan äiti yrittää puuttua haukkumiseen aina kun kuulee, eli uhkaa jäähyllä ja toruu. Mutta tästä huolimatta ilkkumista ja haukkumista kuuluu usean kerran joka kerta kun näemme. Samoin nyrkki saattaa heilahtaa tai kiusaaja saattaa napakasti ohi mennessään tyrkätä lastani selkään tms. ja tahallaan siis kaataa.
Mitä ihmettä asialle voi tehdä? Oma lapseni on aika lungi tyyppi, ei heti ärsyynny haukkumisesta. Ja kun näen että alkaa harmittaa, sanon vaan että "älä anna sen haitata" tai "älä välitä siitä, anna sen sanoa mitä sanoo, eihän se ole totta". Ja itsekin aina kiellän lasta haukkumasta kun vaan kuulen, ja jos äitinsä ei silloin ole komentamassa. Samoin kiellän lyömästä ja tönimästä, luonnollisesti myös omaa lastani, kun jossain vaiheessa lopulta suuttuu kaverin muksimiseen ja tönimiseen, ja antaa ns. takaisin.
Olen alkanut miettiä, että onko tämä vain joku vaihe tuolla naapurin lapsella, pitääkö tämä vain kestää? Vai onko ennemmin järkevää suojella omaa
lastani, ja alkaa systemaattisesti vältellä heidän seuraansa?! Sillä se jatkuva naljailu ja haukkuminen alkaa toden teolla käydä jo omillekin hermoilleni!! :( Tuntuu kurjalta lapseni puolesta, että joutuu sietämään moista ärsyttäjää.
Tilanne harmittaa, sillä naapurit on tosi kivoja ihmisiä ja heidän muut lapset on todella mukavia. Tämä yksi vaan aiheuttaa nyt harmaita hiuksia.
Onko vinkkejä miten toimia, ja onko moinen käytös nelivuotiaille jotenkin tyypillistä ja ohimenevää?
Kommentit (23)
että kiusaajan kanssa ei tarvitse leikkiä. Ei saa kiusata takaisin, mutta ei pidä jäädä myöskään kiusattavaksi.
Kun tämä kiusaaja kuitenkin ilmeisesti haluaa meidän lapsen kanssa leikkiä, kun tulee ovelle hakemaan ja soittaa (tai äitinsä toki soittaa, mutta lapsi sitten keskustelee meidän lapsen kanssa puhelimessa :)) ja pyytää ulos tai heille kotiin leikkimään...
Mutta itsestäni on vaan alkanut tuntua lapsen puolesta tosi kurjalta, ja mietin että tarvitseeko hänen oikeasti sietää tuollaista käytöstä. Mutta hankala on tämän lapsen seuraa välttää, ellei sitten vältellä koko perhettä ja siirrytä leikkimään esim. puistoon... :-/
Ap
sanoi ihan suoraan, että tönimiseen vastataan tönimisellä. Ei tietenkään lyödä saa, mutta jos joku töniin niin saa töniä takakisin. Elämä on.
tuollainen "kiusaaja" pienempänä. Itse kyllä kiikutin pentuni aika rivakasti sisälle heti ensimmäisestäkin tönimisestä, lyömisestä jne., jäähypenkkejä meillä ei tunnettu, sillä penkin kanssa pyörimiseen olisi saatu menemään tuntikaupalla.
Itse olisin toivonut, että ne joiden kanssa lapseni on tekemisissä ja keiden lapsille jotain typerää tekee, niin vanhemmat olisivat myös puuttuneet lapsen tekemisiin. Ja onneksi näin olikin. Usein muiden aikuisten ja lastenkin sanominen, että "tuo ei ole kivaa" herättelee lasta. Jos voit puhua naapurisi kanssa, niin kysy loukkaantuuko, jos komennat hänen lastaan? Ja selität lapselle, että "meidän Matti ei kohta halua enää leikkiä sun kanssa, kun tuollaisesta käytöksestä tulee paha mieli".
Mutta vaikka tuollainen käytös olisikin ohimenevä vaihe, niin kyllä siihen mielestäni kannattaa puuttua. Jotta lapsi tietää, ettei niin saa käyttäytyä... Osahan vaan hymyilee ja naureskelee, kun "meidän eskolissu on vähän tuollainen omapäinen ja kattos nyt, kun osaakin pitää näppärästi puoliaan, hahhah".
Sinun velvollisuus on suojella omaa lastasi. Voi olla ikäsidonnaista (4v on agressiivisessa vaiheessa), mutta jatkakoon leikkejä sitten kun kaverilla on parempi vaihe käynnissä.
Itse tekisin niin, että olisi aina jotain muuta tekemistä ym. kun kaveri kutsuu leikkimään. Sillä lailla on helpompi säilyttää välit perheeseen jatkossakin.
Niin, että puhuttiin vanhempien kanssa tilanne auki. Sovittiin, että leikkitreffejä on vain niin, että vanhempi voi todella olla läsnä ja leikkiaika vaikka vain 45 min. Se leikitään jotain sellaista, että aikuinen ohjaa ja puuttuu heti jos menee kiusaamiseksi. Kierre saatiin katkaistua muutaman ohjatun kerran jälkeen.
Mun mielestä on tosi huono viesti omalle lapsellesi jos välttelet tai et puutu tilanteisiin. Välttelystä lapsi ei opi mitään ja varmaan vaikea jatkaa maailman tappiin. Jos et itse puutu tilanteeseen, niin tavallaan hyväksyt sen. Mä käskisin sen vieraan lapsen pyytämään joka kerta anteeksi ja selvittäisiin myös omalle lapselle miksi toinen kiusaa.
kun aletaan puhua tyhmiä tai käydään väkivaltaisiksi. Näin olen lapsille opettanut. Sellaiset leikit eivät ole kivoja eikä niitä tarvitse kenenkään kanssa leikkiä.
Kiusaaja oppii muuten aika pian. Ei ole kiva kökkiä yksinään hiekkalaatikolla. Mutta pitäisin kyllä tenavaa silmällä. Ei ole ihan normaalia lapsen toimintaa tuollainen.
tuo lapsi on kuspää, ei sellaiset muutu.
miksi annat vieraan lapsen kiusata. Teet lapsestasi uhrin. Sinun velvollisuutesi äitinä on suojella lastasi. Kiusaavia lapsia olisi vähemmän jos muut aikuiset ja lapset eivät mahdollistaisi huonoa käytöstä.Jos perheen muut lapset ovat mukavia niin on ihan mahdollista, että lapsesta kasvaa ihan kiva kaveri. Kuitenkin ennenkuin näin tapahtuu etsikää kaverit muualta.
Sanot tiukasti että tuollainen ei käy, töniä ei saa. Se ei tunnu kivalta.
Voit leikkiä "Leenan" kanssa jos leikit nätisti, mutta jos aiot töniä tai tehdä muuta ikävää, niin voit sitten ei tarvitse tulla ollenkaan tänne muiden kanssa leikkimään.
Ja älä ihmeessä sano lapsellesi että "älä anna sen haitata" tai "älä välitä". On kohtuutonta vaatia nelivuotiaalta ettei pahoittaisi mieltään kun toinen ilkeilee. Sano mieluummin kuuluvaan ääneen että "Sinussa ei ole mitään vikaa Leena, nyt tuo Pirkko vain haluaa tehdä ilkeitä ja tuottaa toisille pahaa mieltä."
Tämä pistää kiusaajan miettimään kun aikuinen osaa tulkita asian oikein - ja toivottavasti häpeämään käytöstään.
Kun tämä kiusaaja kuitenkin ilmeisesti haluaa meidän lapsen kanssa leikkiä, kun tulee ovelle hakemaan ja soittaa ....... mietin että tarvitseeko hänen oikeasti sietää tuollaista käytöstä. Mutta hankala on tämän lapsen seuraa välttää, ellei sitten vältellä koko perhettä ja siirrytä leikkimään esim. puistoon... :-/
Ap
Sanot suoraan että sinä et salli tönimistä tai mitään muutakaan kiusantekoa. Äläkä sano lapsellesi että älä välitä. Kyllä siitä pitää välittää jos toinen kiusaa - ja siihen pitää PUUTTUA.
Lapsille voi sanoa että sinä tulet mukaan pihalle, et vahtimaan omaa lastasi vaan vahtimaan tätä kiusaajalasta koska kiusaajalapsi ei osaa olla nätisti vaan tarvitsee valvontaa. Ja että sitten kun kiusaajalapselta sujuu leikit ilman toisten kiusaamista, niin sitten voivat leikkiä keskenään.
Voisi toimia ratkaisuna kyllä.
Mielestäni en toki välttele tai ole puuttumatta tilanteisiin. Jos lapsen äiti ei huomauta ikävästä käytöksestä, minä huomautan. Mutta en toki viitsi olla joka kerta natkuttamassa vieressä, jos äiti jo lastaan komentaa. Enkä siis todellakaan hyväksy kiusaamista! Siksihän tässä juuri pohdin onko ainut vaihtoehto vältellä koko perhettä...
-ap
Mun mielestä on tosi huono viesti omalle lapsellesi jos välttelet tai et puutu tilanteisiin. Välttelystä lapsi ei opi mitään ja varmaan vaikea jatkaa maailman tappiin. Jos et itse puutu tilanteeseen, niin tavallaan hyväksyt sen. Mä käskisin sen vieraan lapsen pyytämään joka kerta anteeksi ja selvittäisiin myös omalle lapselle miksi toinen kiusaa.
kun lapsi on kielloista huolimatta jatkanut lällätystään ja oma lapseni on jo muiden kanssa leikkimässä. Kun tälle kiusaajalle on jo useaan kertaan asiasta sanottu, eikä se ole tehonnut. Joskus olen ajatellut, että ehkä jos lapseni vaan jatkaa leikkiään muiden kanssa eikä reagoi toisen sanomisiin mitenkään, tämä toinen ei jaksaisi enää vaivautua moisia lurittelemaan.
Ja ihanko oikeasti te sanoisitte tutulle lapselle noin pahasti, äidin kuullen? Jotenkin tuntuu kovalle moinen. Toisaalta alan nyt pohtia, suhtaudunko kuitenkin liian pehmeästi asiaan, mietinkö liikaa kiusaajan ja tämän äidin tunteita ja mielipiteitä kuin oman lapseni...?
Ja en siis todella usko että tämä lapsi on "k*sipää" eikä siitä muuksi muutu, kiva muksu on tähän saakka ollut ja nyt sitten joku vaan on hankalasti. En millään haluaisi polttaa välejä heihin, mutta jotenkin hankala tätä asiaa on lähteä selvittämään kun tuntuu että äitiäkin tilanne harmittaa - ei tietenkään toivoisi että lapsensa käyttäytyy niin ikävästi toista kohtaan...
Ap
ps. kiva kun olette jakaneet ajatuksianne, pohtikaahan lisää niin tulen aamulla katsomaan mitä mietteitä teillä on antaa :)
Sanot tiukasti että tuollainen ei käy, töniä ei saa. Se ei tunnu kivalta.
Voit leikkiä "Leenan" kanssa jos leikit nätisti, mutta jos aiot töniä tai tehdä muuta ikävää, niin voit sitten ei tarvitse tulla ollenkaan tänne muiden kanssa leikkimään.Ja älä ihmeessä sano lapsellesi että "älä anna sen haitata" tai "älä välitä". On kohtuutonta vaatia nelivuotiaalta ettei pahoittaisi mieltään kun toinen ilkeilee. Sano mieluummin kuuluvaan ääneen että "Sinussa ei ole mitään vikaa Leena, nyt tuo Pirkko vain haluaa tehdä ilkeitä ja tuottaa toisille pahaa mieltä."
Tämä pistää kiusaajan miettimään kun aikuinen osaa tulkita asian oikein - ja toivottavasti häpeämään käytöstään.
Seuraavalla kerralla kun kiusaa sanot jos kiusaaminen ei lopu heti et enää saa leikkiä lapseni kanssa. Kenenkään ei tarvitse leikkiä kiusaajansa kanssa. Pakota pyytämään anteeksi ja jos ei pyydä lähtekää kotiin tai jos on teillä vie poika kotiin. Muutaman viikon kun on leikkikielto päällä voi kiusaaminen loppua. Ystävän lapsella tosin loppui vasta kun löi takaisin samalla mitalla. Niin kauan kilttiä härnätään kun suinkin voidaan, härnätään kiusataan ja koitetaan milloin pinna pamahtaa. Jos naapurin poika on kykenemätön normaaleihin leikkeihin, antakaa olla. Et itsekään kävisi kahvittelemassa kiusaajan ja paskanpuhujan luona.
Onnea matkaan.
viestit nopeasti. Siis leikkivätkö lapset kaksin aikuisen valvomatta? Etenkin jos on kiusaamista, aikuisen täytyy valvoa! Sinänsä on aika vaikea sanoa, milloin on kypsä leikkimään itsekseen tai kaverin kanssa pihalla, mutta niin kauan kuin valvontaa tarvitsee, sitä tarvitsee! Kiusaamiseen on vaan puututtava joka kerta. Jossain vaiheessa kiusaajalla soi kello, ettei näistä leikeistä mitään tule, jos on joka toinen minuutti puhuttelussa. Toisaalta sellainen on lapsellesi turhauttavaa, joten ihan oikeasti suosittelen, että siirrytte suureksi osaksi puistoon leikkimään tai jonnekin muualle. Joistakin lapsista tulee kiusaajia, jos huomaavat, että toinen on aina valmis leikkimään mun kanssa, teen mitä vain. Jos kiusaaja on tähän asti ollut kiva kaveri, voi olla joku vaihe vaan menossa, kotona jotain häikkää tms. eli mitään radikaalia välien katkaisemista en suosittele.
Jos äitinsä on mukava ihminen, ja yrittää pitää kuria, niin voitko kokeilla antaa positiivista huomiota lapsen kaverille? ehkä saa kotona liian vähän ja joku ikävä vaihe mennyt päälle. Kadehtii sinun lasta vaikka siitä että olet paljon oman lapsen kanssa ja hänellä paljon sisaruksia.
Leikit kieltäisin jos vanhempien asennne olisi se että vika on jonkun muun ja eivät edes kieltäisi tai välittäisi.
Tähän piti tulla kommentoimaan, että lapset eivät leiki ilman valvontaa pihalla. Ihan vieressä ja kuuloetäisyydellä toki ei aina tosin voi olla, lasten leikit on niin vauhdikkaita ettei niissä pysy perässä. Eikä siis aina heti kuule jos toinen lällättää ja natkuttaa jossain kiipeilytelineen päällä tai toisessa nurkassa pihaa. Taloyhtiön piha ei ole suuri, mutta jos lapset ensin leikkii yhdessä lumipenkassa, niin kohta juoksevat jo keinuun ja sitten telineille... Pienempien lasten kanssa pyritään aina pikku hiljaa siirtymään perässä, mutta kyllähän siinä aina minuutti tai pari jää aikaa jolloin voi sanan säilää heittää ikävästi.
Ap
viestit nopeasti. Siis leikkivätkö lapset kaksin aikuisen valvomatta? Etenkin jos on kiusaamista, aikuisen täytyy valvoa! Sinänsä on aika vaikea sanoa, milloin on kypsä leikkimään itsekseen tai kaverin kanssa pihalla, mutta niin kauan kuin valvontaa tarvitsee, sitä tarvitsee! Kiusaamiseen on vaan puututtava joka kerta. Jossain vaiheessa kiusaajalla soi kello, ettei näistä leikeistä mitään tule, jos on joka toinen minuutti puhuttelussa. Toisaalta sellainen on lapsellesi turhauttavaa, joten ihan oikeasti suosittelen, että siirrytte suureksi osaksi puistoon leikkimään tai jonnekin muualle. Joistakin lapsista tulee kiusaajia, jos huomaavat, että toinen on aina valmis leikkimään mun kanssa, teen mitä vain. Jos kiusaaja on tähän asti ollut kiva kaveri, voi olla joku vaihe vaan menossa, kotona jotain häikkää tms. eli mitään radikaalia välien katkaisemista en suosittele.
Ja asenne heillä on minusta kohdallaan, yrittävät kyllä puuttua lapsen käytökseen.
Pitääpä yrittää tuota positiivisen huomion antamista lapselle! Ei siitä takuulla haittaakaa voi olla, eihän lapsia voi kehua liikaa :) Sinällään en jotenkin voi uskoa, etteivät vanhemmat lapselleen antaisi huomiota kyllin, kun äiti on lasten kanssa kotona samoin kuin minä, ja enemmän hänessä on sellaista herttaisen superäidin vikaa kuin minussa :) Eli uskon että lapsia hellitään ja huomioidaan perheessä kyllin.
Mutta yritän tosissaan nyt minäkin huomioida lasta, kehua ja kiittää. Inhoan itsessäni heränneitä ärsyyntymisen tunteita tuota lasta kohtaan, herranen aika, hänhän on 4v! :-/ Eihän pieni ihminen oikeasti saisi ärsyttää aikuista ihmistä. Lapset on kivoja ja ihania :)
Ap
Jos äitinsä on mukava ihminen, ja yrittää pitää kuria, niin voitko kokeilla antaa positiivista huomiota lapsen kaverille? ehkä saa kotona liian vähän ja joku ikävä vaihe mennyt päälle. Kadehtii sinun lasta vaikka siitä että olet paljon oman lapsen kanssa ja hänellä paljon sisaruksia.
Leikit kieltäisin jos vanhempien asennne olisi se että vika on jonkun muun ja eivät edes kieltäisi tai välittäisi.
meidän päiväkodin johtjaa sanoi ihan suoraan, että tönimiseen vastataan tönimisellä. Ei tietenkään lyödä saa, mutta jos joku töniin niin saa töniä takakisin. Elämä on.
Ja täysin pätevöitynyt työhönsä?
asiasta tuon kiusaajan vanhempien kanssa... Ja lapsen tietysti myös. Teette hänelle selväksi säännöt ja sen ettei tuollainen enää vetele. Ja sovitte myös seurauksista sekä kerrotte ne tietysti myös lapselle. Ja reilusti sitten vaikka taukoa yhteisiin leikkeihin, jos vielä kiusaaminen vielä jatkuu. Tietysti voi myös olla mahdollista, että tuolla kiusaajalla ei olekaan kaikki hyvin...