Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun pian 4v täyttävän lapseni kaveri kiusaa ja haukkuu KOKO AJAN?!
08.04.2012 |
Moi!
Onko miten yleistä, että kiusaaminen alkaa jo nelivuotiaana?! :( Meillä siis tilanne, että kohta 4v täyttävän lapsemme kaveri on alkanut toistuvasti haukkua, naljailla, töniä ym. kiusata lastamme. Kiusaaja on naapuri, ja näin ollen lapsemme ovat paljon tekemisissä keskenään. Lapset ovat keskenään samanikäiset ja samaa sukupuolta.
Kiusaajan äiti yrittää puuttua haukkumiseen aina kun kuulee, eli uhkaa jäähyllä ja toruu. Mutta tästä huolimatta ilkkumista ja haukkumista kuuluu usean kerran joka kerta kun näemme. Samoin nyrkki saattaa heilahtaa tai kiusaaja saattaa napakasti ohi mennessään tyrkätä lastani selkään tms. ja tahallaan siis kaataa.
Mitä ihmettä asialle voi tehdä? Oma lapseni on aika lungi tyyppi, ei heti ärsyynny haukkumisesta. Ja kun näen että alkaa harmittaa, sanon vaan että "älä anna sen haitata" tai "älä välitä siitä, anna sen sanoa mitä sanoo, eihän se ole totta". Ja itsekin aina kiellän lasta haukkumasta kun vaan kuulen, ja jos äitinsä ei silloin ole komentamassa. Samoin kiellän lyömästä ja tönimästä, luonnollisesti myös omaa lastani, kun jossain vaiheessa lopulta suuttuu kaverin muksimiseen ja tönimiseen, ja antaa ns. takaisin.
Olen alkanut miettiä, että onko tämä vain joku vaihe tuolla naapurin lapsella, pitääkö tämä vain kestää? Vai onko ennemmin järkevää suojella omaa
lastani, ja alkaa systemaattisesti vältellä heidän seuraansa?! Sillä se jatkuva naljailu ja haukkuminen alkaa toden teolla käydä jo omillekin hermoilleni!! :( Tuntuu kurjalta lapseni puolesta, että joutuu sietämään moista ärsyttäjää.
Tilanne harmittaa, sillä naapurit on tosi kivoja ihmisiä ja heidän muut lapset on todella mukavia. Tämä yksi vaan aiheuttaa nyt harmaita hiuksia.
Onko vinkkejä miten toimia, ja onko moinen käytös nelivuotiaille jotenkin tyypillistä ja ohimenevää?
Kommentit (23)
pelkoon perustuvaa kunnioittavaa "kaveruutta". Enkä usko että meidän 4v ymmärtää olla mitään muuta kuin mitä on, eli sen enempää tai vähempää cool kuin mitä tähänkään saakka.
En tiedä mitä coolius lapsille on, mutta kodit meillä on siis samanlaiset (ei niin että toinen asuisi vuokralla yksiössä ja toinen hienossa kartanossa), lelut hyvin pitkälle samanlaisia, vaatteet meidän lapsella pääosin uusia (jotain siistejä uuden veroisia toki kirpparilta) ja naapurilla sisaruksilta perittyjä. Lapsi on liikunnallisesti ketterä, ei ole puhevikaa tai vaikka silmälaseja - en oikeasti keksi mitä muita asioita lapset voi pitää coolina tai epäcoolina. Meidän lapsella ei ole mitään "vakuuttavuus ongelmia" kenenkään muun, kuin tämän yhden lapsen kanssa. Kaikkien muiden kanssa leikit sujuu tosi kivasti.
Ja tuosta voimalla nurin laittamisesta... Kyllä meidänkin lapsi välillä lopulta suuttuu siihen tönimiseen ja haukkumiseen, ja tirvaisee takaisin. Mutta siitä tämä toinen vaan alkaa hervottomana itkeä ja juoksee kotiin. Vaikkei siis oikeasti varmasti ole kovasti sattunut, kun ihan samalla lailla tuuppaa nurin kuin mitä kaverikin on tehnyt. Ja eihän siinä tilanteessa auta muu kuin torua kovasti omaa lasta, ja kaikkia tietty harmittaa kun tilanne menee siihen että pitää käytännössä lähteä kotiin sitten. Eikä seuraavalla kerralla mikään kuitenkaan ole muuttunut. Ja eipä sillä, en usko että ratkaisuna voi olla vastata kiusaamisella / väkivallalla kiusaamiseen. On PAKKO olla joku muu keino.
Ap
Valitettava tosiasia ihmiskäytöksestä on se, että vain itselle arvokasta kunnioitetaan ja itseä vahvempaa pelätään. Käytännössä siis voi aika turvallisin mielin sanoa, että ellei penskallesi tule jotain vipuvartta jonka takia hän alkaa olemaan sen toisen mielestä "super cool" tai lapsesi polta päreitään ja pistä "kaveriaan" voimalla nurin, on ihan turha odottaa että mikään muuttuisi.
Lapsien ja aikuisten ero tässä on vain se, että aikuiset kiusaavat toisiaan pääsääntöisesti yhteiskunnan hyväksymillä keinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettava tosiasia ihmiskäytöksestä on se, että vain itselle arvokasta kunnioitetaan ja itseä vahvempaa pelätään. Käytännössä siis voi aika turvallisin mielin sanoa, että ellei penskallesi tule jotain vipuvartta jonka takia hän alkaa olemaan sen toisen mielestä "super cool" tai lapsesi polta päreitään ja pistä "kaveriaan" voimalla nurin, on ihan turha odottaa että mikään muuttuisi.
Lapsien ja aikuisten ero tässä on vain se, että aikuiset kiusaavat toisiaan pääsääntöisesti yhteiskunnan hyväksymillä keinoilla.
Meillä täysin sama tilanne kuin ap:llä. Naapurin muksu rallatteli juuri viimeksi eilen että meidän muksu on aina tyhmä ym. ja oma lapseni tietysti loukkaantuu siitä todella paljon. Naapurin muksu myös esim. rikkoo hiekkakakut ja katsoo omaa lastani silmiin kuin kysyäkseen "miltäs nyt tuntuu". Olen kertonut ettei tuollainen käytös tunnu lapsestani hyvältä ja olen myös yrittänyt sanoa omalle herkästi loukkaantuvalle lapselleni ettei hänen kannata välittää tuollaisesta tyhmästä käytöksestä. Naapurin äiti on sitä mieltä että oma lapsi ei tarkoita pahaa ja ei kenenkään muun kanssa käyttäydy noin että varmaan käyttäytyy lapseni kanssa noin kun lapseni reagoi niin voimakkaasti edellämainittuihin asioihin... Tänään viimeksi kun oltiin kylässä kävi naapurin muksu lapseeni käsiksi ja nipisti todella kovaa kädestä ja ilme on sellainen että hän vihaa lastani. Oma lapseni on todella rauhallinen ja kiltti. Ei tee kenellekään pahaa ja leikkii mielellään omassa rauhassaan. Naapurin äiti kieltää hiukan mutta ei mielestäni pidä tarpeeksi tiukkaa linjaa. Tänään sitten suutuin kunnolla ja sanoin suoraan että minusta tuntuu pahalta kun lapseni joutuu jatkuvasti hänen lapsensa kaltoinkohtelemaksi. Kysyin myös lapselta miksi hän kiusaa lastani. Lapsi vastasi että koska hän on lapseni kaveri... Kerroin että kukaan ei halua olla sellaisen kaveri joka käyttäytyy noin. On alkanut ärsyttämään niin paljon tuo muksu ja koko tilanne että en halua enää olla tekemisissä.