Kotiäidit! Miten tsemppaatte itsenne taas jaksamaan yhden viikon?

lapset ovat välillä poiskin koulussa. Olen kai kotirouva. Se helpottaa, että keskellä päivää voi olla silloin tällöin yksin, nukkua, tehdä kotihommat ja ruuat ihan rauhassa.



Miehen työvuoroista riippuen olen välillä pitempiäkin aikoja yksin lasten kanssa, mutta rutiini helpottaa. Teen asiat kellon mukaan autopilotilla koska ne vain on tehtävä ja palkitsen itseni jollakin kivalla joka päivä. Harrastuksilla, jalkojenhoidolla, lukemisella...



Viikonloppuisin torkahdan sohvalla vähän aikaa, kun lounas on syöty. Lepohetki edes 10min silloin kun voi.

Älä mieti koko viikkoa vaan päivä kerrallaan vain. Löytyiskö ruokaa sen verran että kauppaan vois mennä vasta huomenna? Ja jos meet sinne niin ota jotain hyvää koko porukalle - tai ainaki itelles herkuteltavaa kun saat lapset nukkumaan. Naistenlehti ja suklaalevy vaikka. Ja kimppu kukkia kotiin. Välillä voi mennä helpoimman mukaan kun itsellä ei oo huippuolo.



Ulkoilu ja riittävä uni auttaa jaksamaan.



Mieti joka päivälle joku kiva juttu, joka tuottaa sulle iloa.

Kun ajattelenkin palkkatöihin paluuta niin ahdistaa niin paljon, että kotonaolo maistuu mansikalta. Minun mieheni tulee kotiin vasta ens su, että silleen. Ei vaiskaa, nautin tästä vapaudesta. Olen hyvä keksimään puuhaa minulle ja lapsille. Esim. tänään lähdemme kahden äidin ja lasten kanssa Jumboon. Huomenna on uimahallipäivä. Ke Lapsilla muskari, minä menen salille, to meille tulee kavereita, pe lapset menee puistoparkkiin ja minä käyn ostamassa viikonlopuksi ruuat. Mieheni ei tule illoiksikaan kotiin, silloin naapurin 15v tyttö tulee meille 45min, että pääsen lenkille. Maksan tytölle taskurahaa. Että tällätavalla.

Kun ajattelenkin palkkatöihin paluuta niin ahdistaa niin paljon, että kotonaolo maistuu mansikalta. Minun mieheni tulee kotiin vasta ens su, että silleen. Ei vaiskaa, nautin tästä vapaudesta. Olen hyvä keksimään puuhaa minulle ja lapsille. Esim. tänään lähdemme kahden äidin ja lasten kanssa Jumboon. Huomenna on uimahallipäivä. Ke Lapsilla muskari, minä menen salille, to meille tulee kavereita, pe lapset menee puistoparkkiin ja minä käyn ostamassa viikonlopuksi ruuat. Mieheni ei tule illoiksikaan kotiin, silloin naapurin 15v tyttö tulee meille 45min, että pääsen lenkille. Maksan tytölle taskurahaa. Että tällätavalla.

Usein päätän aamulla, että tänään olen iloinen ja pirteä, mutta sitten jossain vaiheessa vain väsähdän. En ole luonteeltani mikään menijä muutenkaan ja kun puen kolme lasta, joista yksi saa takuuvarmasti jossain vaiheessa hirveän uhmakohtauksen, lähteminen ärsyttää jo ennakkoon. Mutta siis lapset käy kyllä kerhossa, nähdään toisia lapsiperheitä, ulkoillaan jne. T. Ap

Onhan se joskus vähän työlästä, varsinkin jos lapset on jossain haastavassa vaiheessa tai sairaina.



Mulle henkireikä on se, että lähden muutaman viikon välein vanhempieni luo viikoksi. He ovat eläkkeellä ja vaikka elämä sielläkin on sitä lastenhoitoa ja rikkonaisia öitä, niin ainakaan kotitöitä ei tarvitse tehdä + pääsen kaupungille ja ulkoilemaan yksin. Olen aina ton viikon jälkeen ihan uudestisyntynyt ja täynnä virtaa.



Aina kun kuulen ja näen rasittuneita äitejä, mulle tulee mieleen, ettei ole mikään ihme jos pinna on lyhyt, kun äiti on jatkuvasti valmiustilassa ja ylivirittynyt eikä hän saa koskaan olla ihan hiljaa ja rauhassa. Ihminen vaan tarvitsee joskus sitäkin, että saa olla yksin ja tehdä mitä haluaa.



Kovasti jaksamista! Sulla on sentään kolme lasta, siinä on paljon puettavaa ja hoidettavaa.