No voi tuota anoppia.

Etsi kauan sopivaa hetkeä ja kysyi sitten varovaisesti, kohteleeko poikansa minua hyvin (10 vuotta olemme olleet naimisissa).



Olin iloinen, kun sain vastata myöntävästi, mutta sit jotenkin liikutuin tuosta kysymyksestä. Harvinaistako? Pitää mahdollisena sitä, että oma poikansa ei olekaan Puhto-täydellinen (vaikka siis onkin). Kenenpä kasvattama tuo ihana ja muut huomioiva mies onkaan, samanlaisen äitinsä tietysti.