mua säälittää mun mies, ei se mikään mies itseasiassa olekaan!

kosi mua vuosi sitten, suostuin ja odotin puolisen vuotta ennen kuin otin asian tapetille, haluaisin jo hieman sopia päivää ja suunnitella häitä jne.



sovittiin päivä mutta sitten kun sanoin että pitää aloittaa suunnittelut, taas myöhemmin, mies alkoikin ettei hän halua mitään juhlia.



nyt on tilanne se, että minä tivaan mieheltä mitä hän haluaa, hän sanookin ettei ollut ajatellut näin pitkälle. ei hän haluakaan ehkä naimisiin ollenkaan, halusi vain osoittaa miten tosissaan on minun kanssani.



ei mene perille eikä jakeluun mulle tää homma, meille on tulossa lapsikin. lisäksi mies on täysin mun elätettävänä, keksii tekosyitä ettei voi hakea sitä tai tätä työtä, minä kyllä käyn töissä.



kotona siivoaa koska ei kestä olla sotkuisessa asunnossa, mutta siihenkin meni aikansa että alkoi itse siivota eikä vain nalkuta mulle että täällä on sotkuista.



pelkkä akka koko "mies", haukuin sen tänään ihan pystyyn ja olen todella sitä mieltä että mulla on enemmän munaa kuin tossa hiirulaisessa vois ikinä olla, halveksin suorastaan sitä!



silti vaan kun päätän erota, se saa mut perumaan aikeet ja jään, kun kuitenkin rakastan. vituttaa ihan suoraan sanottuna, ja nyt oon tosiaan raskaanakin jo. vitun ämmä.