"ongelma"

Minua ahdistaa ja haluan purkaa sydäntäni jollekin. Valitsin teidät, arvoisat av-mammat, koska täältä saan tarvitsemani haukut ja neuvot. ;)



Olen lapseton parisuhteessa elävä nainen, jonka ystävä on saanut ensimmäisen lapsensa. (ampukaa minut jo nyt) Ystävälläni on myös talonrakennus-projekti käynnissä.



Minun ongelmani ja ahdistukseni aiheuttaja on se, että en tiedä mitä voisin tehdä ystäväni kanssa nyt kun hänellä on lapsi tai koska hänelle voisi soittaa, koska hänellä olisi aikaa/energiaa ottaa minut kylään katsomaan vauvaa. Enkä tarkoita, että hänen pitäisi kiinnittää huomionsa minuun vaan tarkoitan sitä miten minä voisin sujahtaa heidän arkeensa silloin kun se heille sopii. Tuntuu, että soitan aina väärään aikaan tai jos menen kylään, olen vain tiellä ja kaikki odottavat minun lähtevän kotiin. Toisaalta taas olen täältä(kin) lukenut kuinka ei saa hylätä ystäviään lasten syntymän takia. Olen aivan hukassa tämän asian kanssa. Suurin syy tähän avuttomuuteeni on se, että en todellakaan osaa olla lasten kanssa, enkä varsinkaan vauvojen. Minulla ei ole sukulaislapsia, joiden kanssa olisin viettänyt aikaa, en siis tiedä miten vauvat/lapset käyttäytyvät. Toisin sanoen pelkään? sitä lasta. Lisänsä tähän tuo se, että ystäväni rakentaa taloa ja tämä uusi perhe asuu miehen vanhemmilla. Eli minä menen kylään täysin vieraaseen taloon, vaikka menen ystävälleni kylään. Ajattelen, että jos saisin tutustua tähän vauvaan rauhassa ilman "tuntematonta" mummoa läsnä, saisin olla enemmän oma itseni ja en jännittäisi niin paljoa. Minusta tuntuu, että tämä "tuntematon" mummo kyttää minua ja jokaista liikettäni ja elettäni, jonka teen hänen lapsenlastaan kohtaan.



Helpottipa, kun sain hieman purkaa sydäntäni tästä hölmöstä asiasta.