Oletteko katunut lapsenne nimeä?

En varsinaisesti. Pari kertaa on harmittanut kun nimessä oleva G-kirjain on ajoittain vähän hankala lausua, mutta olen sanonut kaikille että ei se haittaa vaikka sen sitten lausuisi K:na. Ei se nimi siitä mitenkään olennaisesti muutu.

erittäin tyytyväinen olen valintaamme vielä näin 15 vuoden kuluttuakin :) Ihmeen hyvin osasin nimen valkata siihen nähden, että olin silloin kovin nuori, melkein teiniosastoa.



Oliveristakin pidin jo silloin ja pidän vielä nytkin :) Oman lapseni nimi se ei kuitenkaan ole.

Nyt olen varmaan sopeutunut enkä osaa ajatella poikaa enää muun nimisenä. Nimi on kompromissi, sillä meidän nimimaku erosi aika lailla pojan nimen suhteen. Tytöille oli helpompi keksiä nimet.

Nimi on harvinainen. Ennen ristiäisiä aloin epäröimään että pitäisikö antaa joku ihan yleinen nimi. Onneksi ei muutettu, nimi sopii lapselle täydellisesti ja ei ole montaa kaimaa tullut vastaa.

heti ristiäisten jälkeen aloin miettiin, tuliko valittua oikea nimi. Ja ajatuksiin oli syynä se, että nimi taipuu niin, että siinä käytetään ä-kirjainta (tyliin Jenniä, Jennillä) :D Aivan outoja hormooniajatuksia väittäisin.



Lapsen toinen nimi ei olisi ollut minun ykkösvalintani, mutta pitäähän molempien vanhempien tykätä nimestä.



Toisen lapsen nimen kohdalla mietin jälkikäteen, että tuli valittua liian samankaltaiset nimet lapsille. Tyyliin Aatu ja Veetu (onkohan Veetu edes nimi ;). Mutta tämä ajatus pian ohi.

Mutta mielikuva "oli veri" sai vaihtamaan nimen toiseksi. Oliver on hieno nimi, mutta yleensä puhutaan "Oliveri" ja siinä hämää tuo "verisyys".

Mutta mielikuva "oli veri" sai vaihtamaan nimen toiseksi. Oliver on hieno nimi, mutta yleensä puhutaan "Oliveri" ja siinä hämää tuo "verisyys".

ja mulla tulee siitä mieleen o-liver eli maksa. Muuten ihan kiva. Itse pidän kyllä eniten sellaisista pojan nimistä, jotka loppuu i:hin, siis esim. Nestori, Alvari jne. eikä Nestor, Alvar, jne.

Tuli tosi hyvä nimi, Taisto. Oon tyytyväinen, että osasimme valita just sen!

Annoimme pojalle nimen, joka sopii hyvin vauvalle, mutta ei oikeastaan aikuiselle miehelle..:/ Raskaushormonit taisivat vaikuttaa niin, että tuo nimi kuulosti vain muka todella hyvälle.

parempaa nimeä ei olis voinut tyttö saada. Tytön nimi on Eeva. Nimen yleisyydestä huolimatta ei ole kaimoja juuri tullut vastaan.

kuusi lasta on tullut nimettyä, jokaisella kaksi etunimeä ja ihan suomalainen sukunimi.

Eivät ole ainakaan minulle sanoneet, että voi kun minulla on kamala nimi ;-D

Oliver on vastaava kuin 70-luvulla Mika. Yhtä yleinen, kaimoja sitten useampi luokassa. On "Olli A", "Olli B", ainakin lasten päiväkodissa.

Meidän kolmen nimistä tykkään edelleen kovasti, tyyliin maailman kauneimmat nimet, mutta kolmosen toinen nimi oli miehen suosikki, joten sitä välillä pähkäilen mielessäni, mutta eihän sillä ole mitään väliä, kun häntä ei sillä nimellä kutsuta! Varsinkin kun nimi on objektiivisesti kaunis äänneasultaan ja selkeä & reipas. Mietin vaan itselleni jotenkin merkityksellisempiä nimiä. Kun en enää saa nimetä ketään..

toista nimeä. Ruma tusinanimi. Onneksi sen voi vaihtaa, mutta mikään ei tunnu kelpaavan...

Omaan korvaan kuulostaa lähinnä oksennukselta, mutta mähän olenkin J-nimisten äiti ja lapset tehty ysärillä.

Mies voitti ja se harmittaa, koska nimi on todella yleinen. Luokalla on samanniminen sekä joka ikisessä harrastuksessa. Sanoin miehelle tuolloin, että aivan varmasti lapsella on kaimoja.



Miehen mukaan nykyään annetaan niin paljon eri nimiä, ettei sellaisia Sari-massanimiä tule enää. Ja toisin kävi. Lapsemme on nyt sitten aina tyyliin Mikko S.



Esikoisella ja kuopuksella on harvinaiset nimet, vaikkakin niillä on kaimoja - ei tosin ole koskaan tullut vastaan.

Lapsella on raamatullinen nimi. Ihan hyvä nimi on ollut ja on edelleen.