Keittiöpsykologit: miten lapsesta kasvaa tällainen aikuinen:
Ei kykene käsittelemään negatiivisia asioita, hillittömät defenssimekanismit. Ts. asiat, jotka tuottavat ahdistusta, häpeää tmv. torjutaan ja jos niitä yrittää väkisin saada selvitettyä hänen kanssaan, alkaa solvausten ryöppy.
Millaiset lapsuudenkokemukset saavat tällaista aikaan?
Kommentit (10)
Vanhemmat eivät ole opettaneet lasta käsittelemään ikäviä tunteita. Lapsi ei ole saanut kiukutella eikä itkeä, häntä ei ole lohdutettu vaan on suututtu, jos hän on hankala. Perheessä on kielletty riiteleminen, koskaan ei ole pyydetty anteeksi vaan on vaiettu ikävistä asioista. Vanhemmat eivät myöskään ehkä ole tarpeeksi antaneet positiivista palautetta, jolloin itsetunto on jäänyt heikoksi. Näin henkilö ei kestä sitä ettei ole itse täydellinen. Ja kun yrität saada hänet käsittelemään näitä neg. asioita, hän kokee sen loukkauksena ja siitä seuraa nämä solvaukset.
Puhutaan myös häpeäpersoonallisuudesta. Se on sellaisen kasvatuksen tulosta, missä lapsi ei ole saanut tuoda vapaasti omia tunteitaan esiin, yleensä siis pelkoa, suuttumusta jne. ja lasta on kasvatettu häpeällä ja syyllistämällä. Lapsi on saanut positiivista huomiota vain suoritusten kautta ja mitätöintiä tunteilleen, peloilleen jne. Lapsi on joutunut säilömään kaikki tunteet sisälleen tullakseen hyväksytyksi.
Tunteet eivät tietenkään katoa, vaan muuttuvat helposti yleiseksi ahdistuneisuudeksi sisälle. Lapsi - eikä aikuinen myöhemmin - tunnista näitä tunteita koska ei ole koskaan oppinut edes nimeämään niitä, niitähän ei ole ollut vanhemmille. Tunteet jotka eivät saa nimeä ja joita aikuinen ei lapsen kanssa jaa muuttuvat ahdistukseksi.
LApsi tarvitsee aikuista tunteidensa säätelyyn. Jos aikuisesta ei tähän ole, ei lapsi opi itse näitä tunteita käsittelemään.
EIköhän jotain tällaista ole taustalla.
Vanhemmat eivät ole opettaneet lasta käsittelemään ikäviä tunteita. Lapsi ei ole saanut kiukutella eikä itkeä, häntä ei ole lohdutettu vaan on suututtu, jos hän on hankala. [b]Perheessä on kielletty riiteleminen[/b], koskaan ei ole pyydetty anteeksi vaan on vaiettu ikävistä asioista. Vanhemmat eivät myöskään ehkä ole tarpeeksi antaneet positiivista palautetta, jolloin itsetunto on jäänyt heikoksi. Näin henkilö ei kestä sitä ettei ole itse täydellinen. Ja kun yrität saada hänet käsittelemään näitä neg. asioita, hän kokee sen loukkauksena ja siitä seuraa nämä solvaukset.
vanhempien keskinäiset välit ovat voineet olla myös erittäin riitaisat, samoin lapselle on voitu raivota runsaasti.
mielestäni tuo saattaa myös kertoa siitä, että lasta on nöyryytetty ja alistettu (joko kotona tai koulussa) joten hän on kasvattanut itselleen suojakuoren ja suojaa itseään tuolla ettei uskalla näyttää heikkouksiaan.
Vanhemmat eivät ole opettaneet lasta käsittelemään ikäviä tunteita. Lapsi ei ole saanut kiukutella eikä itkeä, häntä ei ole lohdutettu vaan on suututtu, jos hän on hankala. [b]Perheessä on kielletty riiteleminen[/b], koskaan ei ole pyydetty anteeksi vaan on vaiettu ikävistä asioista. Vanhemmat eivät myöskään ehkä ole tarpeeksi antaneet positiivista palautetta, jolloin itsetunto on jäänyt heikoksi. Näin henkilö ei kestä sitä ettei ole itse täydellinen. Ja kun yrität saada hänet käsittelemään näitä neg. asioita, hän kokee sen loukkauksena ja siitä seuraa nämä solvaukset.
vanhempien keskinäiset välit ovat voineet olla myös erittäin riitaisat, samoin lapselle on voitu raivota runsaasti.
mielestäni tuo saattaa myös kertoa siitä, että lasta on nöyryytetty ja alistettu (joko kotona tai koulussa) joten hän on kasvattanut itselleen suojakuoren ja suojaa itseään tuolla ettei uskalla näyttää heikkouksiaan.
Joo, olen samaa mieltä mäistä lisäyksistä. Koska vanhemmilla itselläänkin on nämä huonot tunnetaidot, niin taatusti on riidelty tai sitten vaiettu ja mökötelty. Ja tuo nöyryyttäminen myös osu jaupposi.
Varmasti ollut todella riitaisa parisuhde vanhemmilla ja ennen kaikkea täysin "käsiä" kasvattajia molemmat. En vain osaa sanoa millaista se lapsen kohtelu konkreettisesti on ollut ja missä ne suurimmat ongelmat on olleet.
Tämän henkilön äiti on itsekin täysin hukassa yhä edelleen itsensä kanssa, joten ihmekös tuo että lapsikin on.
alkaa kuulostaa mun avomieheltä, kun nyt ei siirrettäis tätä meen lapsille riitoinemme... sanokaas keittiöpsykologit mitä tälle asialle vois tehdä?
Tuota pelkojen ja tunteiden vähättelyä tuli äidiltä aika usein. Hän ei tuntunut ottavan mitään sanomisiani ja tekemisiäni vakavasti. Muutenkin hänen suhtautuminen tekemisiini tuntui lähinnä lempeältä ivalta ja hänen asenteensa oli alentuva. Hänellä ei ollut paljoakaan ongelmia puhua puhelimessa minusta silloin kun olin kotona kuuloetäisyydellä. Vitun typerää tuo, ja raivostuttaa vieläkin.
Olin myös jonkin verran koulukiusattu. Siiliksihän siinä tavallaan muuttui vuosien varrella, ja piikit nousi herkästi pystyyn vähästäkin.
Totta helvetissä saat solvausten ryöpyn jos väkisin yrität toisen (aikuisen) saada käsittelemään tämän negatiivisia puolia silmiesi edessä. Tunnetko yhtään sellaista ihmistä joka tuohon reagoisi jotenkin hyvin tai ystävällisesti? Saatat olla ko. ihmisen silmissä siinä asemassa että sinulla ei ole mitään oikeutta alkaa ronkkimaan hänen tunteitaan. Jokainen käsittelee omat huonot puolensa yksin ja vapaasta tahdosta sitten kun aika on kypsä. Itse kokisin tuollaisen pakottamisen epäkunnioittavaksi käytökseksi tai manipuloinnin yritykseksi. Jos minä jotain vihaan niin se on manipulointi, ainakin silloin kun se kohdistuu itseeni. Mutta älä helvetissä mene sanomaan ääneen että "En minä sinua yritä manipuloida". Silloin epäilys nousee heti ja uusi sanallinen tappelu on hyvin lähellä. Havaittu manipuloinnin yrityskin on minulle tarpeeksi hyvä syy käskeä toista suksimaan helvettiin. Älä yritä kertoa ihmisille heidän huonoja puoliaan, jos he eivät kunnioita sinua, oli kyseessä oma lapsi tai ei.
Totta helvetissä saat solvausten ryöpyn jos väkisin yrität toisen (aikuisen) saada käsittelemään tämän negatiivisia puolia silmiesi edessä. Tunnetko yhtään sellaista ihmistä joka tuohon reagoisi jotenkin hyvin tai ystävällisesti? Saatat olla ko. ihmisen silmissä siinä asemassa että sinulla ei ole mitään oikeutta alkaa ronkkimaan hänen tunteitaan. Jokainen käsittelee omat huonot puolensa yksin ja vapaasta tahdosta sitten kun aika on kypsä. Itse kokisin tuollaisen pakottamisen epäkunnioittavaksi käytökseksi tai manipuloinnin yritykseksi. Jos minä jotain vihaan niin se on manipulointi, ainakin silloin kun se kohdistuu itseeni. Mutta älä helvetissä mene sanomaan ääneen että "En minä sinua yritä manipuloida". Silloin epäilys nousee heti ja uusi sanallinen tappelu on hyvin lähellä. Havaittu manipuloinnin yrityskin on minulle tarpeeksi hyvä syy käskeä toista suksimaan helvettiin. Älä yritä kertoa ihmisille heidän huonoja puoliaan, jos he eivät kunnioita sinua, oli kyseessä oma lapsi tai ei.
täytyy pystyä keskustelemaan myös toisen mielestä kurjista asioista. Kurjia asioita voivat olla siivous, raha-asiat, parisuhdeongelmat jne. Totta helvetissä elämä on aika vaikeaa, jos kotona saa puhua vain tietyistä, tyhjänpäiväisistä asioista, ettei toinen vain suuttuisi.
Terve aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan ja selvittelemään myös ongelmakohtia ja ennenkaikkea niitä tavallisia, ei-aina-niin-ihania-asioita menettämättä malttiaan välittömästi.
ap
huonolta itsetunnolta tuo kuulostaa...ja senhän voi saada aikaan aika monikin erilainen asia lapsuudessa tai myöhemmässäkin elämässä