Lue keskustelun säännöt.
Kaverilleni ei kelvannut tuliaiseni... Palautti.
06.04.2012 |
Olin vasta reissussa vähän kauempana, ja päätin tuoda hyvälle kaverilleni tuliaisia, koska hän haki postiamme ja kasteli kukkia matkan aikana.
Kaverini aina kieltää tuomasta tuliaisia yms. kun hän on aika vaatimaton ja ajattelee aina vain toisia.
Ostin hänelle matkalta käsikorun ja käsintehtyä suklaata. Mun mielestä aika pientä, kun vertaa miten paljon hän auttaa, ja tuo myös itse aina kauheasti tuliaisia tms.
Kävin tänään viemässä tuliaiset hänen postilaatikkoonsa (ei ollut kotona).
Äsken kun menin hakemaan postiani, tuliaiset oli OMASSA postilaatikossani! Soitin kaverilleni ja kysyin, miksi palautti ne. Sanoi, että kun kielsi ostamasta mitään eikä tarvi mitään päläpäläpälä.
Mielestäni aika törkeää palauttaa tuliaiset! Hyväähän vain ajattelin, kun halusin kiittää postin hausta ja kun hän itsekkin tuo aina reissuiltaan kaikkea.
Olen minäkin sanonut, etten tarvi tuliaisia, mutta tuo silti enkä kyllä niitä postilaatikkoon palauta.
Harmittaa, koska etsin vaivalla hänen näköistään korua ja suklaatkin olin tarkoittanut koko perheelle.
En kyllä lähde niitä enään hänelle kauppaamaan, jos ei kelpaa, niin ei sitten.
Kommentit (10)
Oltiin kaksi viikkoa reissussa, ja sillä aikaa naapuri haki päivittäin postimme postilaatikosta. Tultuamme vein seuraavana päivänä hänelle reissupaikasta ostettua suklaata ja poika pani mukaan rannalta poimimansa simpukankuoren. Seuraavana päivänä pussi löytyi omasta laatikostamme.
(Ajattelimme sitten, että ehkä hän haluaa mieluummin jonkun konkreettisen vastapalveluksen - on vähän reppana ja tarvitsee usein apua erilaisissa käytännön töissä - ja kohtahan hän olikin pyytämässä apua vessanpönttönsä kanssa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis mielin kyllä kerätä kaikki hänen tuomat tuliaiset, ja käydä nakkaamassa hänen postilaatikkoonsa...
Ap
noh,tiedätpähän ens kerralla olla ostamatta mitään.
saitpahan nätin korun itsellesi!
se aiheuttaa valtavan syyllisyyden ja kiitollisuudenvelassa olemisen tunteen.
Kyllä ihan terve on, korkeasti koulutettu jne. :D
Olin kyllä NIIN yllättynyt, tuijotin sinne postilaatikkoon pitkään, ja kelasin että ei nuo voi olla mun tuomat tuliaiset...
Olin ihan äimänä, en olis koskaan uskonut, että joku viitsii tehdä noin... Mutta joo korun sain itselleni, ja niitä suklaita täällä nyt popsin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kans, että tuleeko hänelle niin iso syyllisyyden tunne kun saa lahjoja, mutta kyseessähän oli vain käsikoru ja suklaata! Eriasia jos olisi kyse isommasta jutusta...
Jospa hän närkästyi, koska tuo itse aina niin paljon kaikkea ja koki, että sinä isosta työstä annat niin onnettoman "palkan". Siis vaikka sanoikin, ettei tarvitse tuoda mitään.
Tämä tuli mieleen, kun minulla on yksi tällainen tuttu. Olen oppinut vuosien myötä, että hänen aivoituksiaan on todella vaikea ymmärtää, tuskin on niistä perillä itsekään. Sanoo juuri kaikille, ei tosiaan tarvitse mitään eikä ollut mitään vaivaa, toki hän mielellään auttaa ja tekee. Sitten kuitenkin takanapäin puhuu jatkuvasti, tulivat kylään seitsemän henkeä ja toivat säälittävän rupusen kukkakimpun. Tai olin koko päivä heillä talkoissa, niin oli talkooväelle hernekeittoa ja pannaria, ei siis mitään vaihtoaehtoa tai leipää edes. Siltihän on aina pakkautumassa apuun joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vaan vähän siltä, jos on kovasti aina auttamassa jne. Saa elämäänsä merkityksen uhrautumisesta, ja uhrautujan rooliin ei sovi vastalahjojen saaminen ollenkaan.
Tosi urpoa käytöstä, mutta etäisesti tuttua. Lähisukulaisessani on aika paljonkin marttyrin vikaa (muttei sentään palauttaisi tuliaisia, ymmärtäisi sen olevan todella tökeröä vaikkei mikään koulutettu älykkö olekaan). Tämä sukulaiseni usein ajautuu "taistelemaan" muiden kanssa siitä että eikun MINÄ maksan etkä sinä, kai ajattelee että se saa sen kirkkaimman kruunun joka uhrautuu.
Wow, mita kaytosta. Olenko ollut liian kauan poissa, mutta missaan tuntemissani yhteyksissa ei osoittaisi edes sita vaatimattomuutta - eihan tuossa huomioida lainkaan sinun tunteitasi, haluaisi muistaa hanta.
Moukkamaista, mutta koeta pysytella tilanteen ylapuolella itse ja jatka kuin mitaan ei olisi tapahtunut. Eihan tuollaiselle mitaan muutakaan voi. Itse unohtaisin tapahtuneen.
Lahjat tulisi ottaa vastaaan syli avoinna, se on kohteliasta lahjanantajaa kohtaan. Sign of a graceful conduct. Ja se antaa viestin, etta elama saa antaa lahjojaan jatkossakin - mita kautta ne lahettaakin. ;)
kerralla, kun hän jotain sinulle ostaa, niin toimit tietysti samalla tavalla. Näin minä ainakin tekisin.