Miksi lapsettomat...

Plaah, ei tämä nyt rakettitiedettä ole.. IHminen on aina kateellinen sille mikä häneltä itseltä puuttuu. Ruma on kade kauniille, tyhmä fiksulle jne... 99% menee varmaan tähän kategoriaan lapsettomista.

Varsinkin silloin kateus ja kiukku nostaa päätään kun lapsen saa joku joka ei lasta ansaitse. Jos olet aina halunnut lapsen ja siihen on jo mennyt yhdeksän vuotta vielä niin, että välillä tärppää mutta sitten menee kesken niin ei varmaan ole ihme jos joskus tunteet nousee pintaan. En vihaa enkä inhoa olen todella onnellinen esim silloin kun joku minulle rakas henkilö saa lapsen. Mutta miettippä jotain mitä olet aina halunnut ja et sitä saa mutta sen saa joku joka ei sitä ansaitse ja saa sen vielä helposti.

ja se asia on vieläpä sellainen, jota ihminen on jo ihan lajinjatkamisen kannalta viritetty haluamaan, niin siitäkö ei tule kateelliseksi?



En ymmärrä, että mitä tekemistä tuolla lauseella taas on minkään kanssa. Eihän kateus tarkoita sitä että syyttäisi muita. Tai sitä, että haluaisi ottaa heiltä jotain pois.

Mitä tarkoittaa, että joku ei ansaitse saada lasta?

Mitä tarkoittaa, että joku ei ansaitse saada lasta?

Tai mikä olisi sellainen erityinen syy, että lapsen olisi "ansainnut"? Se, että on yhdeksän vuotta yrittänyt? Mutta ei kahdeksan? Tai kaksi?

ihmisiä, jotka saavat lapsia. Kateelinen saatan kyllä joskus olla, mutta se on eri asia. Tunteeni nousevat palstalla asiasta vain, jos kirjoitetaan loukkavia ja tyhmiä kommentteja. Esimerkkejä: "Tiedättekös, miten niitä lapsia tehdään, ettei vain joku asia menisi väärin." "Ette taida niitä lapsia oikeasti halutakaan." "Sinua ei ole tarkoitettu äidiksi." Jne. Esimerkkejä olisi loputtomasti. Mielestäni olisi ihme, jos näin satuttavassa asiassa lausutut typerät kommentit eivät loukkaisi ja nostaisi ikäviä tunteita esiin. Ja myös sen näkee kaikesta, että lapsettomuutta kokeneet eivät ymmärrä, miten vaikeasta ja monitahoisesta ongelmasta on kyse. Sen kuormittavuus on todettu samaksi kuin lähiomaisen kuolema, mutta pitkäaikaisemmaksi suruksi.

siis tietysti "lapsettomuutta kokemattomat"

mieleen aika montakin syytä... mm. lapsiaan huonosti kohtelevat vanhemmat, toistuvasti abortteja tekevät tai muut narkki ym. äidit. Tälläiset ihmiset eivät todellakaan ansaitse viatonta lasta!!

mutta paha mieli tulee siitä, että lapseton kaveri hyljeksii minua 5-lapsellista :(



kuuntelen häntä ja hänen elämäänsä, en puhua palpata omasta lapsellisesta elämästä, mutta hän on alkanut minua vieroksua. Paha mieli :(

tulee hyvin helposti raskaaksi. 4 lasta, 3 eri isää, kaikki lapset vähemmän tai enemmän hunningolla, äiti ei ole tehnyt päivääkään töitä.

Itse käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa. Vähemmästäkin on kateellinen.

Ole ainakaan ikinä vihannut ketään, jolla on lapsia vaikka itselläni ei ole. Kateellinen olen kyllä tottakai, niin kuin moni muu täällä jo laittoi. Todistetuksi tuli jo tässä viime kuussa kun ystävä on viimeisillä kuukausilla raskaana, ja mielestäni ei ansaitse lasta. Tämä päättely siitä, että oli ollut poikaystävänsä kanssa kaksi kuukautta ennen raskaaksi tulemista ja raskausajalla on vetänyt viinaa ja polttanut tupakkaa.

Mitä tarkoittaa, että joku ei ansaitse saada lasta?

Mutta kyllä minusta paremmin lapsen ansaitsee sellainen, joka on sitoutunut pitämään lapsesta huolta henkisesti ja taloudellisesti. Eikä tee lapsia vain tukien vuoksi tai sen vuoksi, että kuvittelee saavansa ankkuroitua itsensä kiinni johonkin mieheen, koska pyöräyttää tälle lapsen.

Mitä tarkoittaa, että joku ei ansaitse saada lasta?

Että kyseisessä henkilössä ei ole ainesta hyväksi vanhemmaksi tai jaksamista oikeasti välittää lapsen parhaasta.

Esim. itse ajattelen että alkoholisti, joka juo lapselleen fasin tai narkkari, joka ei pysty lopettamaan käyttöä raskauden ajaksi, ei ole ansainnut lasta. Tai ehkä ennemminkin, kukaan lapsi ei ole ansainnut syntyä tämmöiselle ihmiselle, jo sikiöaikana päihteillä pahoinpidellyksi.

Mulla on yksi vaikeasti mielenterveysongelmainen, ajoittain todella epävakaa ja itsetuhoinenkin ystävä, joka yrittää parhaillaan saada vauvaa. Täytyy tunnustaa, että salaa toivon ettei hän onnistuisi, ei ainakaan ennenkuin on vähän tasapainoisemmassa kunnossa. Ihana ihminen, mutta vaatisi suuria ihmeitä, että heidän perheestä saisi vakaata kasvuympäristöä lapselle.

Sit mulla on yksi tuttu yksinhuoltaja, joka itse kotona ja 2 edellistäkin lasta päiväkodissa koska hän ei jaksa hoitaa heitä itse. Mitä arjestaan tiedän, se ei vaikuta kauhean hallitulta, välillä äiti käy osastolla lepuuttelemassa hermojaan. Ja nyt taas raskaana, jollekin ongelmamiehelle jonka kanssa tuli ero ennenkuin vauva ehti syntyäkään. Muistan kun sain tietää että hän on raskaana, niin eka ajatus oli kyllä, että tuohon soppaan ei ansaitsisi kukaan lapsi syntyä.

Musta ennemmin kuin hän, tuon lapsen olisi ansainnut vaikka joku niistä monta vuotta yrittäneistä tuttavapariskunnista, jotka pystyisivät tarjoamaan lapselle oikeasti hyvän ja tasapainoisen kasvuympäristön.

Ei nää ihmiset pahoja ole ja varmaan jokainen toivoo lapselleen parasta, joillain vaan on niin pahoja ongelmia omassa elämässään, et niiden kanssa on äärimmäisen vaikeaa pystyä olemaan hyvä tai edes kelvollinen vanhempi.

En todellakaan ole kateellinen kellekään jolla on lapsia, vaikka mulla niitä ei olekaan. En myöskään vihaa teitä :) Miksi haluat näin ajatella yhden typerän kommentin takia?

Sen verran on tullut vierailtua lapsiperheiden arjessa, että olen joka päivä kiitollinen omasta ajasta ja mahdollisuudesta tehdä mitä haluan ja milloin haluan.

Miksi IHMISET (narkkarit, sossumammat, työntekijät, yrittäjät, sairaat, terveet, lapsettomat, perheelliset, jne jne.) eivät ansaitse lasta?



Harmillista, että osa teistä lapsettomista

( toivottavasti tulevista äideistä )

ajattelee noin.

Kuinkahan teidän (tulevien) mukuloiden käy?

ap:n kysymys on aika keskenkasvuinen. Jokainen, joka katselee itseään rehellisesti voi varmasti myöntää, että olisi kateellinen tilanteessa, jos kovasti haluaisi lapsia, muttei niitä saisi. Voitko ap käsi sydämellä väittää, ettet itse olisi? Mielestäni tunne-elämä ei olisi täysin kunnossa, jos tässä tilanteessa ei voisi myöntää kateutta itselleen. Vihaaminen on eri asia, mutta sekin saattaa liittyä normaaliin surutyön vaiheeseen. Ajattelisit hiukan enemmän myös muusta näkövinkkelistä kuin omastasi. Ehkä alitajuisesti haluat nähdä itsesi kadehdittuna ja siksi kyselet tälläisiä. Anteeksi vain, jos loukkasin.

Miksi IHMISET (narkkarit, sossumammat, työntekijät, yrittäjät, sairaat, terveet, lapsettomat, perheelliset, jne jne.) eivät ansaitse lasta?

Harmillista, että osa teistä lapsettomista

( toivottavasti tulevista äideistä )

ajattelee noin.

Kuinkahan teidän (tulevien) mukuloiden käy?

Tähän äsken jo vastasinkin, et ei ehkä voi sanoa, ettei joku ansaitsisi lasta. Koska eiväthän ne lapset mikään palkinto ole. Lasten saanti ei myöskään ole mitenkään sidottua ihmisen kykyihin olla vanhempi: lapsia syntyy jatkuvasti aivan kelvottomille vanhemmille, jotka eivät omilta ongelmiltaan pysty ilman ulkopuolista apua vastaamaan edes lasten perustarpeisiin. Lapsia syntyy vanhemmille, jotka eivät edes haluaisi lapsia. Samaan aikaan ihmiset, joissa olisi loistavasti ainesta hyviksi vanhemmiksi, kärsivät lapsettomuudesta. Joten eipä lapsia ansaita, niitä vaan tulee jos on tullakseen tai sitten ei.

Sensijaan on semmoisia vanhemmaksi syystä tai toisesta sopimattomia ihmisiä, joita kukaan viaton pieni lapsi ei ansaitsisi saada vanhemmikseen, jos maailmassa olisi mitään oikeudenmukaisuutta.

Miksi IHMISET (narkkarit, sossumammat, työntekijät, yrittäjät, sairaat, terveet, lapsettomat, perheelliset, jne jne.) eivät ansaitse lasta?

Harmillista, että osa teistä lapsettomista

( toivottavasti tulevista äideistä )

ajattelee noin.

Kuinkahan teidän (tulevien) mukuloiden käy?

turvallisesta ja porvarillisesta elämänpiiristä on hyvä ajatella noin. Tai sitten näkökulmasta, jossa vähätellään mielekkyyttä kyetä pitämään itsestään huolta aikuisiällä eli ei haittaa, vaikka vanhempi ei kykenisi tarjoamaan lapselle eväitä mielekkääseen ja itsenäiseen elämään.

Jos ajattelen omaa taustaani tai henkilöitä, joista olen nähnyt, että heillä on huonot edellytykset huolehtia lapsestaan (lapsi ei esimerkiksi koskaan opi itsenäiseen elämään vaan toistaa vain huono-osaista sossuvanhemman elämää), minusta voi ajatella, että tulevalle lapselle pitää jopa voida tarjota jotain. Ihan pelkkä olemassaolo ei riitä.:/

Mutta sinulla on myös varmasti hyvät perustelut omalle näkökannallesi.

Miksi IHMISET (narkkarit, sossumammat, työntekijät, yrittäjät, sairaat, terveet, lapsettomat, perheelliset, jne jne.) eivät ansaitse lasta?

Harmillista, että osa teistä lapsettomista

( toivottavasti tulevista äideistä )

ajattelee noin.

Kuinkahan teidän (tulevien) mukuloiden käy?

ihmisoikeus. Kysymys ei ole niinkään siitä, kuka ansaitsee lapsen, vaan siitä mitä jokainen lapsi ansaitsee.

Jokainen lapsi ansaitsee rakkautta, turvaa ja henkistä ja fyysistä huolenpitoa. Kaikista aikuisista ei ole sitä lapselle antamaan, ja sellaisen aikuisen ei pitäisi todellakaan lasta saada.