Syysvauvaa odottava Kaisa Liski ei aio

Niin, eihän ne lapsen tarpeet ole lainkaan niin tärkeitä kuin äidin.

Jos naisella on kaksi lasta, niin luulisi tietävän, mistä lapset tulee ja miten.



Hups! Olikos se piimä hapanta, kun massu on lähtenyt nousuun??? :O

Tuskin se vauva kuitenkaan ilman ruokaa jää.

"En ole orja"



Nykyään liiketoimintajohtajana työskentelevä Kaisa uskoo, että pystyy hoitamaan työnsä vauva-arjen keskellä.



- En halua sitoa itseäni vauvaan liikaa, joten aio imettää enkä pitää äitiyslomaa. Kaupasta saa huippulaadukasta äidinmaitokorviketta ja sitä pystyy isäkin antamaan. En ole orja ja imettäjä, olen nainen äitinäkin, Kaisa pohtii MeNaisissa.



- En pitänyt äitiyslomaa kahden edellisenkään lapsen kanssa ja kaikki sujui hyvin. Tämä vauva on minulle hirveän rakas jo nyt, ja aion tehdä kaikkeni, jotta hänellä on hyvä olla.

Hänellä nyt on varmaan sen luontoinen työ että sitä voi pienen vauvan kanssa tehdä ja jos pystyy esim kotona hoitamaan paljon työjuttuja niin mikäs siinä jos on helppo lapsi.



Kyllä mäkin oisin ekan kanssa voinut hyvin tehdä sellasia hommia mitä voi tehdä kotoa käsin mutta toisen kanssa ei olisi tullut kuuloonkaan...



Imetyksestä ollaan niin montaa mieltä että en ota kantaa, meillä molemmat lapset saaneet 3kk rintamaitoa ja molemmat on aina ollut terveitä.

Täh? En tajua. Syöttämällä vauvalle tarkoitettua äidinmaitoa?



http://www.iltalehti.fi/viihde/2012032915383447_vi.shtml

Ja yrittäjänä minäkin palasin töiden pariin molemmilla kerroilla kun lapsen tulosta oli kuukausi.



Simppeliä, kun työ on kotona ja mies vanhempainvapaalla.

aion tehdä kaikkeni, jotta hänellä on hyvä olla.

Mutta ei kyllä ihan kuulosta siltä. Äitinä olemiseen nyt vain yksinkertaisesti kuuluu olla tietyllä tavalla sidoksissa vauvaansa. Miksi edes tehdä lapsi, jos sen kanssa ei halua olla? Ja anteeksi nyt vain edelleen, mutta onko imettäminen Kaisasta jotenkin epänaisellista? Eikös se ole juurikin päinvastoin! "Uraäitinä" kyllä ymmärrän jossain mielessä, että Kaisa varmasti pelkää tipahtavansa ulos työkuvioista, joissa ilmiselvästi viihtyy. Mutta elämässä on pakko tehdä valintoja. Ja jos äidiksi ryhtyy, niin se homma kyllä ajaa kaiken muun ohi. Tai ainakin pitäisi ajaa.

ja av-maman sana on laki...huhhuhh....tehköön kaisa niinkun tekee,jokaisen oma elämä.

ja av-maman sana on laki...huhhuhh....tehköön kaisa niinkun tekee,jokaisen oma elämä.

Jos ei imetä niin ei imetä tai jos ei pidä äitiylomaa niin ei pidä - yksinkertaista.

Tai no Av-mammoille varmaan ihan helvetin monimutkaista.....

Kyllähän jokainen saa valita itse miten lapsensa hoitaa, mutta ihmettelen kommenttia "minä en ole orja". En ymmärrä ajatusta siitä, että äiti ja imettäjä olisi orja. Äiti ja imettäjä on huolenpitäjä. Ja ei, en pakota kaikkia imettämään, korviketta saa antaa. Mutta silti, imetys tai äitinä lapsesta huolehtiminen ei ole orjuuttamista. Se on luonnollista.



Onko isä orja, kun hän joutuu juottamaan korviketta lapselleen silloin kun hän sitä tarvitsee. Orjuuttaa isän kaatamaan korvikkeen pulloon, lämmittämään sen ja vielä juottamaankin? Ei saa olla mies, kun on on tuollainen orja?

Että äiiti voi määrätä, milloin vauvan nälkää tyydytetään, tyydytetäänkö se äidin

mukavuuden vai vauvan nälän mukaan, imettämällä vai tuttipullolla. Äitihän on se elämänantaja, hänellä on diktatuurimainen rajaton valta päättä, miten hän lapsestaan huolehtii.

että minäkin voisin tokaista tuttavallisesti, että en halunnut olla mikään kotiorja vaan menin töihih kun lapsi oli vuoden vanha.



Mutta se otetaan sitten kirjaimellisesti ja aletaan ihmettelemään? Ja toinen asia on se, että mitä on sanottu ja mitä kirjoitettu ei aina mene yksyhteen.



Kaisa varmasti pitää lapsestaan hyvää huolta ja homma hoituu, eihän hänestä ensimmäistä kertaa äiti tule.



Tsemppiä Kaisalle!

Entäs sitten vuorovaikutus puoli tässä asiassa? Mitenköhän tämä toteutuu:



http://www.terveyskirjasto.fi/tervey...kkeli=lok00035



Tutkimusten mukaan aikuisilla, joilla on ollut lapsena häriöitä varhaisessa vuorovaikutuksessa, todetaan huomattavasti enemmän masennusta, taipumusta erillaisiin addiktioihin (päihteet, peliriippuvuus jne.) ja skitsofreniaa.

siitä ettei vauvaa hoivaa äiti vaan esimerkiksi isä, johon vauva voi kiintyä ja jolta sitä vuorovaikutusta saa?

Ottakaas sosionomit se tenttikirja ihan uudelleen käteen.

Vauva pärjää jos sillä on yksi tai useampi tuttu hoitaja, eikä missään sanota, että sen pitäisi olla äiti.

Mitä äitiyslomaan tulee, niin luulisi, että tuossa iässä pystyisi edes lyhyen äitiysloman pitämään, vaikkei silloin nuorempana pystynytkään.

jos "aikoo rehdä kaikkensa, että vauvalla on hyvä olla", mutta ei ole valmis olemaan läsnä ja antamaan aikaa ja läheisyyttä vauvalle.



Imetyksasiaan en sinänsä tarkoita, sillä kyllä pulloruokittu vauvakin saa varmasti läheisyyttä, mutta jos ei aio pitää äitiyslomaa, niin vähiin jää vauvan kanssa vietetty aika...



Mun mielestä puhdasta itsekkyyttä. Jos kerran lapsen haluaa, niin olisi ehkä syytä sitoutua vauvaan edes hetkeksi ja jättää omat asiat taka-alalle. Eihän se äitiysloma montaa kuukautta kestä.

En itsekkään imettänyt lapsia kuin muutaman viikon. Olivat itkuisia, eivät nukkuneet hyvin ja laihduin muutamassa viikossa alle lähtöpainon. Eli en nauttinut imettämisestä. Läheisyyttä ja rakkautta lapseni ovat saaneet, pulloruokinta ei ole läheisyydestä pois. Niin kauan kuin lapsi ei ole heitteillä, saa tarvitsemansa rakkauden, läheisyyden ja perushoidon kenenkään ei pitäisi tuomita kenenkään tapaa olla äiti. Kuitenkin ympärillä on paljon heitteille jätettyjä lapsia, miksi niistä ei kukaan jaksa lehtien palstoilla kirjoitella. Ehkäpä kyseinen lehtijuttu oli tarkoituksella annettu, että saataisiin keskustelua. Ei imettämättä jättämäninen tarkoita heti vuorovaikutuksen puutetta. Lasta voi ja täytyy pitää muutenkin sylissä ja lapselle voi puhua muutekin.

Ois pitänny maksaa verot duunista niin ois voinnu kasvattaa lapsen rauhassa,,,,,,,,,

mutta pitäisi edes sen kolmen kuukauden äitiysloman. Ehtisi itsekin toipua synnytyksestä. Mieshän voi sitten jäädä vanhempainvapaalle.