Mies ei tunnu kestävän vauva-arkea.

Ap:n miehellä lienee sopeutumisvaikeuksia. Niin oli minunkin miehelläni esikoisen synnyttyä, vaikka lapsi oli odotettu. Töitä paiski ihan liikaa, välillä tuntui, että ole yh. No meillä esikoinen oli helppo, eikä valvottanut juuri öisinkään, joten minä päätin sitten liikkua vauvan kanssa päivisin, niin etten tule mökkihöperöksi, eli reissasin tapaamaan sukulaisia ja ystäviä, käytiin perhekerhoissa ja naapuriäitien kanssa puistoiltiin ja shoppailtiin. En ollut mitenkään riippuvainen miehestäni, joten pian hän huomasi, että jos ei osallistu mitenkään minun ja lapseni kanssa yhteiseen elämään, niin menettää vaimon ja lapsen (lapsi oli kuitenkin alusta saakka tärkeä hänelle ja hyvä kiintymyssuhde toimi alusta saakka).

Kuopuksen jälkeen onkin sitten osallistunut lastenhoitoon ja kasvatukseen paljon aktiivisemmin, ja ihan oma-aloitteisesti.

Vaikka edelleen tuo miehinen itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen nostaa päätään. Esim. on käynyt kavereiden kanssa ulkomaanmatkoilla (vkonloppumatkoja lähinnä). Ja eniten siinä pännii se, että valittaa aina rahanmenoa, mutta ei näe, että itse taitaa meidän perheessä kuluttaa eniten. Kyllä minä lasten kanssa pärjään vaikka mies olisi vuoden reissussa, mutta jos minä joustan ja vaikka siirrän hankintoja yhteisen hyvän vuoksi, niin ottaa pattiin, kun toinen menee humpustelemaan ja kuluttamaan niukat varat itseensä. Mieluummin törsättäisiin ne rahat koko perheen voimin.

Kyllä se niin taitaa olla, että naiset on luotu joustamaan, ilman naisia ei miehet selviäisi hengissä.

joko ottaisin eron ja vapauttaisin miehen harrastamaan tai alkaisin elää omaa elämääni miehestä huolimatta. Ja kertoisin tämän hänelle. Taitaa olla liian vanha ja itsekäs isäksi. En suostuisi kuuntelemaan moista kiukuttelua, kun kyse on väliaikaisesta tilanteesta.



Mitä tuollaisella miehellä yleensä tekee? Jos elämä on mukavampaa ja helpompaa ilman häntä. Ota vauva mukaan, ja lähde reissuun päiväksi tai pidemmäksikin ajaksi, jos on sukulaispaikka tms minne mennä. Unohda kertoa miehelle koska palaatte tai jätä paluu auki. Kannattaa vain tunnustaa tosiasiat, ikävää vaikka onkin.

Mitähän se ukkosi kuvitteli lapsiperheen arjen olevan? Jotain sen tyylistäkö, että siinähän se lapsi menee, sinä hoidat ja hän voi huidella vapaasti harrastuksissaan? Aijai.



Näitä kun miettii, niin ihan hyvä oikeastaan, että tein lapsen miehen kanssa jolla on jo 2 lasta ennestään. Eipähän tule mitään "vapauteni on riistetty!!!"-kriisejä.



Sano sille äijällesi, että tämä lapsi on myös sinun, ja vanhemmilla on 50-50-vastuu lapsestaan. Kirjoita vaikka johonkin ylös kaikki omat menot, mitä sinä olet saanut tehdä, ja näytä se lista sille miehelle :D ehkä siinä realisoituu, että ei ne toisetkaan huitele koko ajan menossa. Ottaa kyllä niin aivoon tuollaiset miehet, miksi ne sitten edes haluavat lapsia jos on niin hemmetin vaikeaa ottaa sitä vastuuta ja hoitaa lasta? Argh!

ekaks tulee ne itte, sitten työ ja kaverit, sit sinä ja vikaks se lapsi, ja josteillä on koira ni sekin tulee ennen lasta, tärkeysjärjestyksessä, sorry.

Ihan samanlaisia no miehet on aina olleet, ekaks tulee ne itte, sitten työ ja kaverit, sit sinä ja vikaks se lapsi, ja josteillä on koira ni sekin tulee ennen lasta, tärkeysjärjestyksessä, sorry.

Meillä mies läks ensimmäisen lapsen ollessa kaks kuukautta puolekstoista kuukaudeks hermolomalle psyk.osastolle pakkohoitoon. Juur syystä, et ei oo elämä niinku ennen. Tekis mieli itekki lähtee, vaan ei oo ketään, joka hoitais lapset.

Mulla ihan samanlainen mies. Varmaan aika selvää että ainoaksi jäi lapsi. Kun isyyttä ja poikamieselämää on aika vaikea yhdistää...



Joillakin miehillä motiivi lapsien hankkimiseen on se, että saa kehua muille olevansa vaikkapa "kahden lapsen isä".



Nauti vauvastasi, unohda koko hiton mies, ja elä ihanassa symbioosissa vauvan kanssa. Älä edes pyydä miestä siihen vauvanhoitoon auttamaan, jos ei halua, haluaa käskemällä vielä vähemmän. Jos jotain vapaaehtoisesti tekee, on se aina plussaa.



T. yhden lapsen "yh-äiti" (virallisesti avoliitossa, henkisesti sinkku)

Ensimmäisen lapsen kanssa oli jotain samansuuntaista, ei kuitenkaan noin vaikeaa. Toisen lapsen kanssa jo tajusi että kaikki isän menot otetaan äidin selkänahasta. Tai ainakin aina joskus tämän muistaa.



Mieshän voisi pyöräillä lapsi kyydissään, lenkkeillä myös ja ravintolaankin saa mennä vauvan kanssa! Rajoitettua kyllä, mutta esteet ovat vain omassa päässä.

Onneksi sulla on helppo vauva!



Mun tilanne on ihan sama. Mies lähenee kyllä jo viittäkymmentä (ollaan tavattu vähän kypsemmällä iällä, ja viimeinen mahdollisuus saada lapsia, mies minua kymmenen vuotta vanhempi).



Lähtökohtaisesti miehet on keskimäärin aika itsekkäitä, mukavuudenhaluisia otuksia. Minuakin asia ottaa naisena päähän, että vaikka mieheni on ihana, rakastava, hellä, keskusteleva jne. tuppaa tuo itsekkyys aina ajoittain nostamaan häntäänsä.



Mieheni on jo tottunut omaan mukavaan elämäänsä, kun nyt pitkällä ikäerolla (lapsettomuus) syntyi kuopuksemme. Minunkaan mies ei herää öisin vauvan syötölle (pullosta korvike), ja pääsääntöisesti minä hoidan lapsen! Mies kyllä tänään antoi minun nukkua kaksi tuntia, kun väsytti niin paljon, ja hoiti vauvaa sen aikaa, vauva kyllä sopivasti nukkui juuri silloin. Mutta olisi herättänyt minut heti, jos vauva olisi alkanut itkemään...



Sulle en voi muuta sanoa, kuin että jos joskus siltä tuntuu, että nyt tosiaan tarvitset oikeasti sitä omaa aikaa ja lepoa, pidä siitä kiinni. Oikeasti se miehesi sydämessään tietää, että ei ole reilua sinua kohtaan taakoittaa liikaa sinua vauvanhoidolla, vaan reilua olisi tehdä yhdessä "työt" myös lastenhoidossa. Mutta mieheillä se omaetu ajaa vain helpommin vaimon edun edelle.



Kyllähän minä ihan mielikseni hoidan tuota meidän helppoa, aina iloista vauvaa, joka nukkuukin vielä paljon, mutta sitten en anna periksi kun oikeasti tarvitsen esim. nukkumisaikaa. Asiat kannattaa ottaa esille kun on neutraalitilanne kotona, ja puhua tämä asia läpi. Että olet kokenut miehesi olevan liian vähän tukena lastenhoidossa, ja voitaisiinko sopia että mies auttaisi vauvanhoidossa enemmän. Älä anna periksi ja perustele hyvin asiasi. Kyllä se mies tietää, että olet oikeassa, toinen asia on se, haluaako hän tehdä "oikein" sinua ja lasta kohtaan, vai voittaako mukavuus.

Musta kuulostaa siltä, että ongelmana ei ole vauvan sitovuus vaan miehesi on mustasukkainen vauvalle. Ennen vauvaa hän sai jakamattoman huomiosi. Nyt vauva vie sen 95%:sti.



Vaadi mies hoitamaan vauvaa. Muuten et todellakaan saa miestäsi kiintymään lapseen. Lähde pois useammaksi tunniksi ja anna miehen selvitä vauvan kanssa. Mulla lapsi oli täysin rintaruokinnalla ja jo 4kk iässä kävin poissa kotoa sellaisia 3-5 tunnin jaksoja.

Vaadi mies hoitamaan vauvaa. Muuten et todellakaan saa miestäsi kiintymään lapseen. Lähde pois useammaksi tunniksi ja anna miehen selvitä vauvan kanssa. Mulla lapsi oli täysin rintaruokinnalla ja jo 4kk iässä kävin poissa kotoa sellaisia 3-5 tunnin jaksoja.

kunnon suhteen lapseen, vaikka pitäisi vähän painostaakin olemaan vauvan kanssa.

Jotkut miehet kuvittelevat, että vauva kaipaa vain äitiään ja heidän vuoronsa tulee joskus lapsen ollessa kalastusiässä.

pidä kuitenkin huoli omista tarpeista ja menoistasi myös.



Mutta kyllähän te ehditte perheenäkin nauttia ajatsa, jos lapsi on helppo, mies tekee lyhyttä päivää jne. eiköhän siihen pari pyörälenkkiä mahdu.

Imeväinen lapsi on riippuvainen äidistään ja tuossa vaiheessa isä on statisti. Ei elämä mene fifty-fifty näissä asioissa vaikka kuinka feministi olisikin - lapsesi ei sitä tiedä eikä siitä edes välittäisi!



Muutamat ekat kukaudet on varmasti ihan muuta kuin mihin kumpikaan on teistä toittunut ja elämä siitä tasaantuu ja muotoutuu.





Käyttäydy sinä nin kuin kuuluu, mies saattaa seurata perässä. Nalkuttamalla ja tasa-arvoa vaatimalla ei sitä tule tekemään vaan esimerkin voimalla.



T. Nainen, joka hoiti vauva-ajat suvereenisti mutta isästä kasvoi pikkuhiljaa kelpo yksilö!

Onpas lapsellinen mies.. Jos peri kertaa viikossa ei riitä niin mitä se oikeasti vauva-arjesta kuvitteli?!? Ja tuo on niin kuvaavaa, että suihkusta on kiire pois, mutta silti lupaillaan ummet ja lammet shoppailureissuista.



Onko mies epävarma lapsenhoitotaidoistaan? Miehet haluavat antaa itsestään ulospäin varman kuvan (ei koskaan kysy tietä jne), joten voisiko olla, että mies ei halua hoitaa vauvaa pitkään, koska hänellä ei oikeasti ole harmainta aavistusta siitä, mitä sille huutavalle nyytille tehdään... Mutta silti ei oikein saisi neuvoakaan. Koita neuvoa vaivihkaa (kertoile omasta arjesta tai vauvaa hoitaessasi lepertele vauvalle niin että mieskin kuulee "niin, tästähän sä tykkäät"-tyyliin) jotta mies saa vinkkejä millä sen sinappikoneen saisi tyytyväiseksi.

siksi meillä ei ole lapsia kuin yksi. Menin töihin heti kun voin ja mies jäi vauvan kanssa. Ei ole mun hommaa..

Vaan siitä, että hän on päättänyt jo erota susta, mutta ei kehtaa, koska teillä on vauva. Luulee sua auttavansa jollain lailla vain nurkissa pyörimällä. Ehkä häntä nyt kaduttaa koko sitoutuminen suhun, lapsi sen sinetöi.

mietin vain, että jos hän alkuun voisi pelkästään ne "suorittaa" alta pois, riittäisikö se hänelle?



oma mieheni treenasi maratonille, kun neljäs lapsemme oli juuri syntynyt. hänen lenkkinsä veivät viikosta ehkä viidestä kahdeksaan tuntia viikosta, pisimmät painottuivat viikonloppuun, jotta hän ehti arki-iltaisin kuitenkin olla kotona. hän tosi ei sitten juurikaan harrastanut noita kaverikyläilyjä ja syömässäkin käytiin yhdessä. muutamia menoja oli toki työn puolesta.



itse olin alussa melkolailla kotona, mitä nyt kävin rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa muutamana iltana viikosta ehkä puolisen tuntia kerrallaan. minä en kaivannut vauva-aikoina sen kummempaa.



ihmiset ovat erilaisia, se, että miehesi haluaa harrastaa ei ole "paha" asia. huono siitä tulee vasta sitten, jos hän ei halua viettää lainkaan aikaa lapsen kanssa tai jos sen lisäksi, että saa ns. toteuttaa itseään sen harrastuksen parissa, haluaa kaiken muun ajan viettää niiden kavereitten kanssa. siinä tapauksessa olisi mielestäni kompromissin paikka. ja helpoitenhan siihen pääsee keskustelemalla; mitä hän todella haluaa tehdä, onko sen välttämättä oltava ensimmäisten kuukausien aikana yhtä intensiivistä kuin normaalisti ja mikä olisi sellainen asia, jolla sen voisi "korvata" (en tarkoita kaupankäyntiä) eli miten hän itse kokee pystyvänsä säilyttämään suhteen sekä sinuun että lapseen.



eihän tuo välttämättä muuta asiaa mihinkään, mutta jos se nyt edes saisi hänet ajattelemaan asiaa muutenkin kuin itsensä kannalta, niin muutoksia voisi tullakin. ja jos ei tule, niin lemppaa pihalle koko tyyppi. sinkkuelämää on vaikea sovittaa tuohon vauva-arkeen.

Mun mieheni rakastaa hoitaa 7kk vauvaamme. Päivät hän on toki töissä, mutta iltaisin hoidamme vauvan 50-50. Täysimetysaikana sain olla omilla menoillani ja mieheni hoiti syötön pumpatulla rintamaidolla. Harrastamme myös yhdessä, käymme ravintoloissa jne. Yöheräilyt olen hoitanut pääosin itse, sillä vauva on helppo ja heräilee enintään muutaman kerran yössä. Välillä vaikeina öinä valvomme molemmat tai mieheni herää välillä ja antaa minun nukkua. Hän myös usein vaatii että menen päiväunille, hänen tullessaan töistä jos vaikutan väsyneeltä. Vauva-aika onkin ollut ihanaa. En hetkeäkään katselisi tuollaista itsekästä marisevaa miestä joka tavoittelee vaan omaa etuaan. Mä olisin mieluummin vauvan kanssa yksin, kun huolehtisin siinä sivussa aikuisesta ruikuttavasta miehestä.

Miksi teitte lapsen?

vauvan tuloon. Miksi mies ei voisi tätä asiaa kokea?



Tuo suihkussa lutraaminen on ymmärrettävää mutta vessassa istuminen? Tulee mieleen että onko sinulla kenties erilainen huumorintaju kuin miehellä?



Millaista apua mieheltä tarvitset?

Entä kuinka kanaemo olet ja teet itse ennenkö mies liikahtaa? Minusta saatat olla kohtuuton ja väsyneenä arvostelet toisen juttuja. Miten olette PUHUNEET tästä?