Meidän perhe: 11v, 9v, 7v, 4v, 3v, 2v ja 10kk.

noin ison lapsimäärän kasvattaminen (nostan hattua). Mutta miten ihmeessä teillä jää parisuhteelle aikaa? Lastenvahteja ei varmaan saa helpolla puolellekaan. Ei mitään omia harrastuksia vanhemmilla? Vain, vain perhettä & lasten kasvatusta?



Korkeasti koulutettuna äitinä yhden lapsen kanssa olen hirmuisen tyytyväinen omaan elämääni tällaisena, joten on mahdotonta ajatella, miten erilaista elämä ison perheen kanssa olisi.



Itsekin ajattelin joskus 3-4 lasta, mutta tässä elämässä tämä meni näin. Olen hurjan onnellinen toki ainokaisestani, mutta täysin lapsettomanakin varmasti osaisin olla onnellinen ja nauttia elämästä. Sen vuoksi ihmetyttää, kun täällä toiset aina tuomitsevat toisellalailla elävät (joku jo kauhisteli kuinka KAAMEAA olisi, jos olisi VAIN yksi lapsi). Voin kertoa, se on ihanaa.



Ja ihanaa on varmaan seitsemän lapsenkin kanssa. Tsemppiä teille ap!

noin ison lapsimäärän kasvattaminen (nostan hattua). Mutta miten ihmeessä teillä jää parisuhteelle aikaa? Lastenvahteja ei varmaan saa helpolla puolellekaan. Ei mitään omia harrastuksia vanhemmilla? Vain, vain perhettä & lasten kasvatusta?



Korkeasti koulutettuna äitinä yhden lapsen kanssa olen hirmuisen tyytyväinen omaan elämääni tällaisena, joten on mahdotonta ajatella, miten erilaista elämä ison perheen kanssa olisi.



Itsekin ajattelin joskus 3-4 lasta, mutta tässä elämässä tämä meni näin. Olen hurjan onnellinen toki ainokaisestani, mutta täysin lapsettomanakin varmasti osaisin olla onnellinen ja nauttia elämästä. Sen vuoksi ihmetyttää, kun täällä toiset aina tuomitsevat toisellalailla elävät (joku jo kauhisteli kuinka KAAMEAA olisi, jos olisi VAIN yksi lapsi). Voin kertoa, se on ihanaa.



Ja ihanaa on varmaan seitsemän lapsenkin kanssa. Tsemppiä teille ap!

Miksi seitsemää lasta pitäisi hävetä mutta yhtä lasta/kahta ei? Mua lähinnä huvittaa nykyaikaiset vanhemmat jotka kuvittelevat (todellakin kuvittelevat) antavansa KAIKEN yhdelle/kahdelle lapselle. Itse ajattelen että suurperheessä lapset saavat paljon mutta erilaista kuin pienperheessä - ja tietysti myös samoja asioita. Yksilapsiset eivät voi tarjota lapselleen sisaruksia mikä on mielestäni aika iso miinus, sanokaa mitä sanotte. Sitä paitsi.. outoa että kritisoidaan sitä että suurperheessä lapset eivät saa vanhempiensa huomioita tarpeeksi MUTTA usein onkin niin että se perheen ainokainen viedään hoitopaikkaan ihan pienenä että vanhemmat voivat mennä toteuttamaan itseään työpaikalla. Miten niin se yksi lapsi saa sit enemmän huomioita? PALJON on ainokaisia jotka lopultakaan eivät saa kovinkaan paljon vanhempiensa huomiota!! Paljon on myös perheitä joissa useita lapsia ja äiti kotona antamassa huomioita lapsilleen.

onko tämä joku meriitti?

Vierailija - 29.03.12 10:11 (ID 14569105)

Odotapa kun lapsesi kasvavat ja näkevät, mitä vaille ovat jääneet tuossa ihmislaumassa. Ei omaa aikaa vanhempiensa kanssa, ei varaa hyviin harrastuksiin, ei voida auttaa, kun opiskelut tulevat ajankohtaisiksi. Opintolainaa pitää ottaa. Ajattelpa, että kaikki mukelosi menevät yliopistoon 6-7 vuodeksi? Miten autat heitä taloudellisesti? Mahtavat kiittää teitä siitoskoneita.

Kyllähän normaali perhe-elämä on ikäänkuin luonnollisinta ja parasta lapselle. Mikä veisi voiton rakastavista ja huolehtivista vanhemmista sekä sisaruksista.

Ihmislauma???

-eikös päiväkodit ole pahimpia ihmislaumoja!

Hyvän harrastuksen mittariko on sinulle kuinka paljon rahaa palaa? Aika erikoista!

Viisas osaa pitää kukkaronnyörinsä.

Yliopistoihin mennään aikuisina ei mukeloina.

Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen on itse huolehdittava omasta elatuksestaan. Sinulle vain taitaa olla vierasta vastuunottaminen itsestä ja muista, pappa betalar, eller hur??

Miksi seitsemää lasta pitäisi hävetä mutta yhtä lasta/kahta ei? Mua lähinnä huvittaa nykyaikaiset vanhemmat jotka kuvittelevat (todellakin kuvittelevat) antavansa KAIKEN yhdelle/kahdelle lapselle. Itse ajattelen että suurperheessä lapset saavat paljon mutta erilaista kuin pienperheessä - ja tietysti myös samoja asioita. Yksilapsiset eivät voi tarjota lapselleen sisaruksia mikä on mielestäni aika iso miinus, sanokaa mitä sanotte. Sitä paitsi.. outoa että kritisoidaan sitä että suurperheessä lapset eivät saa vanhempiensa huomioita tarpeeksi MUTTA usein onkin niin että se perheen ainokainen viedään hoitopaikkaan ihan pienenä että vanhemmat voivat mennä toteuttamaan itseään työpaikalla. Miten niin se yksi lapsi saa sit enemmän huomioita? PALJON on ainokaisia jotka lopultakaan eivät saa kovinkaan paljon vanhempiensa huomiota!! Paljon on myös perheitä joissa useita lapsia ja äiti kotona antamassa huomioita lapsilleen.

Paljon on myös niitä, jotka jo lasta odottaessaan tietävät, että tämä jää ainokaiseksi ja jotka todella panostavat ainokaiseensa paljon aikaa.

Itse ajattelen olevani tällainen. Lapsi meni hoitoon 3-vuotiaana ja on nyt ekalla luokalla koulussa. Kun hän oli päivähoidossa ekat vuodet, tein lyhennettyä työpäivää, samoin nyt tämän ja ensivuoden. Lapsen hoitopäivä on normaalitilanteessakin ollut max. 7 tuntia päivässä. Kaikki illat ja viikonloput normaalisti olemme hänen kanssaan, harrastamme yhdessä jne. jne. PALJON on myös ainokaisia, jotka saavat olla vanhempiensa kanssa sen 17 tuntia vuorokaudessa. Kuinka monessa suurperheessä tämä toteutuu?

Tunnen monta kolmilapsista perhettä, joissa vanhemmat eivät KOSKAAN touhua ja leiki lastensa kanssa. Lapset viedään hoitoon päiväksi ja illalla he leikkivät keskenään tai ovat harrastuksissa. Silti en väitä että näin olisi kaikissa perheissä.

Tosin tiedän perheitä, joissa on ollut kaikille lapsille harrastuksia ja jopa merkkivaatteet ja aina uudet lukuvuoden alussa. Ei siis näitäkään juttuja voi yleistää. Näissä perheissä lapset ovat olleet keskimääräistä tyytyväisempiä perheeseensä. Haastetta siis riittää, vaikka lapsiluku jäisi tähän. Harrastusmaksut ja niihin kuskaaminen voi olla aikamoinen haaste. Jos lapset eivät harrasta, täytyy sille vapaa-ajalle löytää muutakin tekemistä kuin sisarusten kanssa leikkiminen eli uintireissut, pyöräilyretket ym. vaativat nekin omat välineistönsä, jotka maksavat rahaa. Siinä mielessä olen myös samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että kyllä se vastuullinen vanhempi kannattelee lasta aikuisenakin. Tosin en nyt tarkoita rahallista panostusta, mutta edelleen toimii tukena ja turvana aikuiselämän haasteessa ja auttaa lastenlasten kanssa sen, minkä jaksaa ja pystyy. Lapsiin siis joutuu panostamaan loppuelämänsä, mutta kyse ei aina ole rahallisesta tuesta. klip klip klip Missään nimessä koululainen ei pärjää enää pelkällä rakkaudella.

Mulla särähti korvaan tämä ". Näissä perheissä lapset ovat olleet keskimääräistä tyytyväisempiä perheeseensä." ja nämä perheet siis niitä, joissa oli "jopa merkkivaatteet" jne.

Kyllähän lapsille voi joitain arvojakin välittää, esim. sen ettei merkkivaate ole elämässä se tavoittelun kohde. Tai mikään muukaan merkkituote.

Harrastusten osalta olen samaa mieltä siitä, että kalliiksi tulee tosiaan jos on monta lasta. Mutta toisaalta ei kaikissa perheissä ole varaa harrastaa kalliita harrastuksia ihan ilman isompaa lapsilaumaakin. Onneksi löytyy myös vähän vähemmän kalliitakin harrastuksia eikä kukaan mene rikki siitä, ettei kotona ollut varaa syytää satasia harrastukseen.

Mitä tulee tukeen ja turvaan, itse olen aikuisiällä saanut eniten tukea sisaruksiltani. En siis vanhemmiltani (isäni kuoli ja äitini ei ole maailman "tukevin" ihminen, enemmänkin tuettava). Sekään ei ole perhekoosta kiinni. Isossa perheessä on sitten sisaruksia, joiden puoleen kääntyä elämän kolhuissa :). Ja serkkuja ja tätejä ja setiä.

"Ja vaikka sitä rakkautta saa sisaruksilta runsaasti, niin vanhempien rakkaus jakautuu monelle taholle eikä näy siinä arjessa niin helposti kuin pienemmissä perheissä." Miten niin ei näy? Yhden ihmisen syliinkin mahtuu useampi tyyppi kerralla :) ja lisäksi oikeasti ainakin meillä kuopukselle ovat todella tärkeitä myös isot sisarukset. Meillä tosin on "vain" 5 lasta, mutta kyllä kuopuksen kohdalla on huomannut sen, että tosiaan häntä ei ole palvonut vain kaksi ihmistä (äiti ja isä) vaan 6 henkeä. Ihan pienestä pitäen. Varsinkin pienempänä uskoi todennäköisesti olevansa maailman ihmeellisin olento :-D, koska liki kaikkea tekemäänsä ihasteli äidin ja isän lisäksi myös isommat sisarukset.

Riippuu toki tosiaan perheestä ja monesta muustakin asiasta, mm. vanhempien jaksamisesta. Mutta aika moni ihan itse omasta aloitteestaan paljon lapsia hankkinut (ts. ei uskonnollisista syistä) oikeasti nauttii lasten seurasta, isosta ihmismäärästä jne.

Meillä on usein ruokapöydässä enemmän ihmisiä kuin oma 7 hengen nuppilukumme. Serkut ovat myös lapsille läheisiä ja yökyläillään puolin ja toisin. Uskon että tämä on ollut lapsille rikkautta, joka kantaa kyllä elämässä :). Vaikkei ehkä merkkivaatteita ole aina ollutkaan saatavilla ;-)

Mistä päättelet ettei meillä suurperheillä ole varaa kustantaa lasten harrastuksia ja mitkä on mieletäsi niitä hyviä harrastuksia?? Onko harrastus mielestäsi hyvä vain, jos se on kallis?



Meillä on siis kahdeksan alle 12v lasta ja neljällä heistä on vähintään kaksi harrastusta viikossa, esim. partiota,jalkapalloa,kuvista,liikkistä, telinevoimistelua,vpk:ta,4H-kerhoa ja teatterikoulua. Lisäksi harrastavat kotona eläintenhoitoa, sekä ratsastusta omilla hevosillamme ja välillä viemme ratsastuskoulun tunneille.

t. nro15

vanhempien lapsille antama aika on kiinni vanhempien arvoista, ei niinkään lapsiluvusta.



Itselläni kaksi lasta, kotona heitä hoitanut. Nyt teen pph:n hommia, paljon on aikaa lapsukaisille. Nyt kun monta pientä hoidettavaa, niin tuntuu että onneksi meillä ei ole enempää lapsia, että miten sitten jaksaisi ja ehtisi antaa aikaa kaikille. Mutta omat lapset on omia lapsia, kyllähän heidän kanssa jaksaa ja HALUAA vaikka mitä.



Tunnen niin isoja ja pienempiä perheitä. Yhdessä perheessä kun heille syntyi 4.lapsi, laittoi äiti isommat hoitoon että sai olla vauvan kans kotona ja oikein hehkutti tätä järjestelyä että kuinka mahtavaa. En ymmärrä miksi se neljäs tehtiin ? Samaisen perheen poika kertoi kuinka tykkää käydä kirjastossa lukemassa aku ankkaa mutta vanhemmat ei jaksa viedä kirjastoon.



Tiedän myös pieniä perheitä, jossa lapset 9h päivässä hoidossa ja illallakin toinen vanhemmista aina menossa. Järkevää?



Mun mielestä jokaiselle lapselle tulee olla aikaa, rakkautta, huomiota, hemmottelua, hellimistä. Lasten kuuluu päästä kauppoihin, kirjastoon, uimahalliin, kahvilaan, ravintolaan, reissuihin. Tietenkin lapset kaipaa ja haluaa tavallista rauhallista arkea,mutta kyllä toisinaan on hyvä päästä "ihmisten ilmoille"

Nyt kun sen kirjoitin, niin en tajua, miten olen hengissä. Huhhuh, mikä lapsimäärä.

Hullua sakkia...

Meidän perhe: 11v, 9v, 7v, 4v, 3v, 2v ja 10kk

ootko 11 v yh vai onko vanhemmat 11 ja 9v?

Voi ko täällä kateutta.. Mutta olkoon :) voimia jatkoon!!! Ei suurta perhettä pidä hävetä..

Lasten kuuluu päästä kauppoihin, kirjastoon, uimahalliin, kahvilaan, ravintolaan, reissuihin. Tietenkin lapset kaipaa ja haluaa tavallista rauhallista arkea,mutta kyllä toisinaan on hyvä päästä "ihmisten ilmoille"

Ihan aiheen ohi, mutta en malta olla sanomatta. On lapsia, jotka eivät pääse kauppoihin, kirjastoon, uimahalliin, kahvilaan, edes linja-autoon pariin vuoteen. Näillä lapsilla elämänpiiri kutistuu kotiin ja sairaalaan infektioriskin vuoksi. Voit varmaankin kuvitella, miltä tuntuu kun ekan kerran kahden vuoden jälkeen pääsee kirjastoon tai kauppaan?

t. syöpälapsen täti

Odotapa kun lapsesi kasvavat ja näkevät, mitä vaille ovat jääneet tuossa ihmislaumassa. Ei omaa aikaa vanhempiensa kanssa, ei varaa hyviin harrastuksiin, ei voida auttaa, kun opiskelut tulevat ajankohtaisiksi. Opintolainaa pitää ottaa. Ajattelpa, että kaikki mukelosi menevät yliopistoon 6-7 vuodeksi? Miten autat heitä taloudellisesti? Mahtavat kiittää teitä siitoskoneita.

Meillä ei autettu vaikka varaa olisi ollut ja meitä lapsiakin oli vaan kaksi. En myöskään aio passata omia lapsiani maailman tappiin!

oletko koskaan kuullut, että opiskelun ohessa voi tehdä töitä ja on kesätyöt josita saadut rahat säästetään taöven elämiseen jne.. Lainaa ei ole pakko ahkeran ottaa! Ja kun pitää opiskeluvauhdin ripeänä ja satsaa haalaribileissä menevän ajan läksyihin, niin ei tarvii niin pitkään köyhää opiskelijaelämää elää :D

Ei pitkälle kanna elämä jos on aina opittu käsi ojossa kulkemaan!

Ei raha saa olla este lasten määrälle. Kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet menestyä elämässä lähtökohdista huolimatta.

Panostakaa vanhemmat henkisen pääoman kasvattamiseen ja oikean asenteen luomiseen lapsille niin pärjäävät maailmassa, olivat sitten millaisista oloista lähtöisin tahansa!

ehdin vastata niihin kysymyksiin, joita nyt tähän hätään muistan.



Kolme vanhinta harrastavat kyllä kaikki. Mies, miehen tai mun sisarukset tai meidän vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Meillä on laaja ja läheinen tukiverkko.



Tukiverkon takia saadaan myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa silloin kun halutaan. Yötä ei olla oltu lasten luota poissa pitkään aikaan, ei ole ollut tarvettakaan.



Kaikille lapsille on kyllä aikaa. Erilaista, koska ovat eri ikäisiä. Ihan nuorimmat ovat hoitoiässä, eivät tarvitse "keskusteluaikaa", kuten vanhemmat. Ja keskustellahan voi ihan hyvin vauvaakin imettäessä. Ei laatuajan tarvitse olla sellaista, että lähdetään erikseen tekemään jotain aivan ihmeellistä yhden lapsen kanssa. Laatuaikaa on myös se, että tulee illalla viereen pötköttämään ja saa vaikka jalkahieronnan tai hullutteluhetken isän kanssa.



Lapsilla on kunnon vaatteet, vaikken merkkien perässä juoksekaan. Tilaan ihan kaiken netistä ja tilaukset tulevat suoraan kotiovelle. Ei olisi energiaa lähteä yhteenkään lastenvaateliikkeeseen sovittamaan vaatteita. Kengät, juhlavaatteet, ulkoiluvermeet ja ihan kaiken saa nykyään netistä. Paljon meillä myös kierrätetään.



Lasten taloudellinen auttaminen aikuisiässä ei tällä hetkellä kovinkaan paljon pyöri mielessä, mutta tokihan mahdollisuuksien mukaan kaikkia tullaan auttamaan. En ole itsekään saanut mitään ihmeellistä omilta vanhemmiltani ja silti olen pärjännyt elämässä oikein hyvin (kun mies on töissä..).



ap



Ja nyt heräsi 4v, eli jos tulee jotain kysymyksiä tai kommentteja, luen ne vasta illalla..

arvostan:)

Hullun hommaa. Miten iso asunto teillä on?

Ja tuntuu siltä, että arkiviikko-yh:na menen jatkuvasti oman jaksamiseni äärirajoilla. Yhtään lisälasta en jaksaisi, enkä myöskään hanki. :)

kannattanut kirjoittaa samat jo viisi vuotta sitten?