Suurperheet

lääkäri sanoi nähdessään, että hyvä kun joku tekee veronmaksajia. Lapset ovat syntyneet 1970-1980-luvuilla.



Ja niin on käynyt jo ensimmäisten osalta.



Neljä lasta ovat olleet työelämässä veronmaksajina vuosia, kaksi "iltistä" valmistuu opiskeluistaan parissa vuodessa ja uskon heidän alallaan olevan työnsaantimahdollisuuksia.



Mitään ihmeempiä tukia ei suurperhe saanut 1970-luvun alusta alkaen. Minullakin neljä lasta syntyneet ensin kolmen viikon äitiyslomalla, seuraavalla jo kaksi kuukautta sai pitää...



Lapsilisät olivat kolmen kuukauden välein, eikä nykypäivän summista tietoakaan silloin. Äitiyspakkauksessa mm. emalipesuvat...



Työttömyyskorvauksia ei ollut eikä kotihoidontukeakaan.



Niin vaan saimme vietyä lapsikatraan eteenpäin ja hyvän elämän alkuun.



1980-luvun loppupuolella sitten sain vähän aikaa kotihoidontukea, mutta työssä käydessäni hoitopaikkana yksityinen pph. Sain 9kk-1v2kk ajan kotihoidontukea. Ei kyllä riittänyt koko hoitomaksuun, mutta pienensi omaa osuuttani tuon kolmen kuukauden ajan.



Jäin kotiäidiksi aika pian määräaikaisen työsuhten loputtua, koska hoitaja ei voinutkaan hoitaa eikä täällä maalla kunnallista hoitopaikkaa ollut lähelläkään. En voinut heti lähteä uudelleen sijaisuuteen...



Päivärahaa sain jonkin aikaa, ennen kuin hoitopaikka järjestyi kahdelle nuorimmalle.



Sinänsä mukavaa tämä ikääntyminen, kun voi verrata asioita -kuinka oli ennen ja nyt. Osaa antaa monelle asialle arvoa.

Kyllä mun tuntemillani suurperheillä on molemmilla lapsilla vähintää amk-tutkinnot ja suurimmalla osalla vakituinen työpaikka. Osa tekee välillä osa-aikatyötä, osa jatko-opintoja.



Olen itse ollut kotiäitinä kohta kolme vuotta (kolmatta odotan), enkä kyllä koe, että näillä tuloilla kenenkään kukkaroa kovin rasitan. Vakituinen työpaikka on ollut 10 vuotta ja mies on yrittäjä.

Kyllä mun tuntemillani suurperheillä on molemmilla lapsilla vähintää amk-tutkinnot ja suurimmalla osalla vakituinen työpaikka. Osa tekee välillä osa-aikatyötä, osa jatko-opintoja.

Olen itse ollut kotiäitinä kohta kolme vuotta (kolmatta odotan), enkä kyllä koe, että näillä tuloilla kenenkään kukkaroa kovin rasitan. Vakituinen työpaikka on ollut 10 vuotta ja mies on yrittäjä.

minusta on äärimmäistä itsekkyyttä tehdä yhtään lasta, saatika yli kaksi.



Maapallo ei pysty elättämään meitä kaikkia.

ja hoitaa tosiaan samalla niit

t:neljän äiti

He yleensä ovat hyvin perhekeskeisiä. Minulla on vain 2 lasta ja enempää ei tule, koska en millään niitä jaksaisi hoitaa. Mutta tunnen paljon suurperheitä ja ei voi kuin ihailla. Yleensä lapset ovat siistejä, masut täynnä ruokaa, iloisia ja kaiken tärkeintä leikkiviä lapsia. TUrhaa on parjata suurperheitä, epäilen että se on vaan kateellisten panettelua. Ja toisekseen eikös se oo jokaisen oma-asia montako lasta pukkaa tulemaan

asia mitä ääneen ei saa sanoa on se, että suomessa ne lisääntyvät, joiden ei "pitäisi", ja ne taas joiden pitäisi lisääntyä, eivät lisäänny.



Eli siis koulutetut, pärjäävät, työssäkäyvät älykkäät ihmiset eivät tee lainkaan lapsia tai yhden lapsen, ja ne jotka tarvitsevat elantonsa verorahoista sossun ym tuilla tekevät monta lasta. Tämä on ihan sosiologisesti tutkittua juttua, mutta ei tasa-arvoyhteiskunnassa tästä oikein voi puhua.



Itse olen "poikkeus sääntöön", olen akateeminen ns. uramutsi, neljäs lapsi on suunnitelmissa, ja jo kolmen lapsen kanssa sain tuntemattomilta ihan ihme kommentteja vaikka jossain ostarin pihalla, tyyliin "onko niillä isäkin" (lapsilla), tai "sossuko tuon katraasi elättää". En nyt näistä niin kovin tuohtunut, ihmiset nyt möläyttelee, mutta tämä pisti ajattelemaan että kyllä kieltämättä _itsellänikin_ on se oletusajatus että monilapsinen perhe on sellainen jossa vanhemmat eivät ole niin ahkeria tekemään työtä kun sossusta saa helposti rahaa.



Olen ehdottomasti samaa mieltä että vapaaehtoinen lapsettomuus on hieno, rohkea ja hyvä valinta, sillä oma lapsuuteni oli syntyä helvetilliseen väkivaltaperheeseen ns. statuslapsena, eli kumpikaan vanhemmista ei halunnut lasta mutta 70-luvulla oli pakko tehdä lapsi kun niin kuului, muuten muut katsoivat kieroon. Sain todellakin kirjaimellisesti tuntea nahoissani, mitä oli olla ei-toivottu, ja sellaisten vanhempien lapsi jotka eivät piitanneet lapsesta yhtään vaan hoidattivat sen muilla itse bailaten ja reissaten jatkuvasti.



Mutta, totuushan on se, että suomalaiset tekevät kuitenkin kokonaisuutena ihan liian vähän lapsia. Siitäkään ei saa kai ääneen juuri puhua, että suomen lapsikeskiarvo 1,82 lasta ei tarkoita sitä että suomalaisnainen tekee sen 1,82 lasta. Se tarkoittaa sitä että suomalaisnainen tekee 0-2 lasta ja maahanmuuttajanaiset 15 lasta. Katsotaampa katukuvaa helsingissä 10 vuoden päästä, huomaatte mitä tarkoitan :)



Ja ei, en ole persu-mamma, mutta totean vain että väestönkasvun todellinen painopiste on jossain muualla kuin suomalaisissa naisissa.

molemmat aikuiset käyvät töissä, molemmilla korkeakoulututkinto. Muutaman muun suurperheellisen tunnen, joillakin on äiti kotona, joillakin ei. Niillä, joilla äiti on kotona, arki sujuu helpommin. :) Mutta työttömiä ei ole kukaan.

Eli nykyään lapsia tehdään nimenomaan varakkaisiin perheisiin.



Lehti oli TS

Niin, meilläkin on kuusi lasta ja kaksi akateemista tutkintoa. Bruttotulomme ovat 270 000 vuodessa. Ihan mukavasti omasn perheemme lisäksi elätämme muitakin perheitä verotulojemme kautta. Erään tutkimuksen mukaan suurpeheet ovat tulotasossa hyvin polarisoituneita. Eli tyypillisesti joko suurituloisia tai hyvin pienituloisia. Ja arkikokemukseni mukaan jaan tämän tutkimuksen tulokset. Tunnen sekä suurituloisia että pienituloisia suurperheitä mutta en juuri keskituloisia.



Eli vaikka suuret tulot niin silti kaikkea suurperheen pyörittämiseen tarvittavaa ei voi ulkoistaa, eikä edes halua:)



Käytämme ostopalveluna siivoojaa, joka helpottaa vanhempien töissä käyntiä. Ostan myös paljon valmista ruokaa arkena ja maksan mielelläni erilaisista palveluista. Mutta arki on toisinaan pirun raskasta ja saa todella olla tarkka oman jaksaimsen kanssa. Nyt jo helpompaa kun suuriosa lapsista koululaisia ja vanhin jo kohta täysikäinen:) Ja lopussa se kiitos seisoo, innolla odotan sitä kun saan isovanhempana leillitellä monia lapsenlapsia ja järjestää vanhempana aikuisille lapsille päivällisiä. Ja saa seurata heidän aikuista elämäänsä, että mihin suuntaan he elämäänsä kuljettavat:)

Olin 24vuotiaana neljän lapsen äiti ja oli ammatti ja kävin töissäkin välillä :D



Onko kaikilla yhden lapsen vanhemmillakaan ammattia ja toimeentuloa?

He yleensä ovat hyvin perhekeskeisiä. Minulla on vain 2 lasta ja enempää ei tule, koska en millään niitä jaksaisi hoitaa. Mutta tunnen paljon suurperheitä ja ei voi kuin ihailla. Yleensä lapset ovat siistejä, masut täynnä ruokaa, iloisia ja kaiken tärkeintä leikkiviä lapsia. TUrhaa on parjata suurperheitä, epäilen että se on vaan kateellisten panettelua. Ja toisekseen eikös se oo jokaisen oma-asia montako lasta pukkaa tulemaan

..peräti myötähäpeää. EI voi tässä maailmassa olla jokaisen OMA asia, kuinka monta tenavaa lykkää. Katsokaa ympärille. Mukeoita on tehtiltu jo riittävästi. Pienempikin tahti riittäisi.

Lapsia voi tehdä pienellä ikäerolla ja opintoja/työtä voi tehdä lapsien välissäkin.



Itselläni on 5 lasta saatuna ja ammatti löytyy, samoin vakituinen työpaikka.

Mies meille rahaa tuo silloin kun olen kotona ollut lapsia hoitamassa.

Ja nyt kun olen vauvan kanssa kotona niin kotona on kaikki muutkin lapset hoidettavana.



Ei kaikilla elämä ole niin vaikeaa. Sinulle taas ei ilmeisesti vaan mene jakoon että on erilaisia tapoja olla ja elää. Mikä sinulta puuttuu: koulutus, lapset, työpaikka?

Ja miksi perheellisellä naisella ei näitä kaikkia olisi?

hankkia jos ei halua! Lupaan suurperheellisenä olla näkemättä asiasta vaivaa! TOIVOISIN että ihminen joka ei suurperheellisyydestä tiedä MITÄÄN lakkaisi näkemästä vaivaa toisten lapsiluvusta.



Meillä on viisi lasta. Minulla on amk- tutkinto, työkokemusta yli 10 vuotta. Tällä hekellä teen osa-aikaista työtä koska yksi lapsista on vaativa erityislapsi, ja yksi on alle 3v. Mutta olisi ihan mahsollista että meillä olisi vain nämä kaksi, jatekisin silti osa-aikaista ytötä heidän vuokseen. Mieheni on töissä. Meillä on ok-talo, ja muut ns hyvän elämän edellytykset on olemassa. Meillä ei ole tukiverkkoja, olemme ydinperhe, eli kaikki lapset ovat huollettavanamme 24/7.



VOISIKO arvoisa ap kertoa, mikä tässä järjestelyssä on väärin? Kannattais todellakin nädä vaivaa ennemmin niistä jotka oikeasti ei koskaan käy töissä ai tee mitään tuottavaa Suomen valtion eteen.

up

Ei syntyvyyden lasku Suomessa auta maapallon liikakansoitusongelmaa. Syntyvyyden pitäisi laskea niissä maissa missä on ennestäänkin paljon asukkaita ja yleensä köyhyyttä myös. Että ihan turha huudella tuota asiaa joka suurpeheketjussa. Suomessa pitäisi nimenomaan pitää syntyvyys tasaisena tai jopa nousussa, että tämä yhteiskunta pyörisi!

Näin juuri kuvan, missä oli ympyröity maapallon koko kartasta pieni alue Intian ja sen viereisten alueiden kohdalta. Kuvatekstissä luki että tällä alueella asuu enemmän ihmisiä kuin ko. alueen ulkopuolella yhteensä. Eli joko kaikki Intialaiset katulapset Suomeen kouluttautumaan ja veroja makselemaan tai sitten koitetaan saada ihan suomalaisten voimin syntyvyys nousuun että eläkkeiden maksajia riittäisi. Näillä näkymin pian yksi työssäkäyvä elättää neljää työelämän ulkopuolella ikänsä puolesta olijaa (itsensä lisäksi). Ei taida ihan rahat riittää.

Minä tunnen useita suurperheitä ja itsellä on 6 lasta. Harva minkään yhteiskunnan tukien varassa on, suurin osa tuntemistani on ihan keskituloisia vähintään. Yleensä ne "sossupummiperheet" tekevät mielestäni ennemminkin n. 2-3 lasta, ei mitään suurperheitä siis.