Blogeja lukiessa tulee huonommuudentunne ja halu lähteä shoppailemaan
Tunnen itseni tosi luuseriksi. Rahaa on tällä hetkellä tosi vähän, eikä ole varaa ostaa muotivaatteita. Eikä ole rahaa lähteä hienoille illallisille tyttökavereiden kanssa, puhumattakaan baarireissuista.
Onko muilla samoja ongelmia?
Kommentit (16)
Ostakaa asusteita kirppikseltä. Löysin kaksi kivaa keväthuivia halvalla. Meni 5 euroa, silkkiä ja pellavaa.
Olen myös päättänyt panostaa asusteisiin. Teen itse tai etsin kirppikseltä.
ei kyllä tule tuollaista oloa. Minulla on hyvin vaatteita, osaan tehdä niitä, kotini on juuri sellainen kuin haluan ja lapsilta ei puutu mitään ja matkusteluakin tulee tehtyä.
Nauti sinäkin omastasi :)
Oma köyhyys vaan rasittaa. Olen siis opiskelija. Viikonlopuksi on rahaa 20 euroa, sitten täytyy taas soittaa äidille ja pyytää rahaa...
Ei kaikki blogien kirjoittajat osta kalliita muovitaatteita tai käy hienolla illallisella tyttökavereiden kanssa. Saati sitten käy niissä baareissa.
Moni blogisti tekee vaatteensa itse, moni hakee ne kirppikseltä. Ruokakuvat on kotona tehtyä perushuttua, eikä siis mitään kallista ravintolasafkaa.
Asennekysymys siis, sanoisin.
Muotiblogit on minulle kuin naistenlehtiä. En kadehdi naistenlehdissä olevia ihmisiä tai osta niiden mainosten perusteella. Ne on ajanvietettä ja iloa silmälle.
Oikeasti ihminen ei tarvitse tuota tavaramäärää, mitä blogeista meille yritetään syöttää. Ja onneksi kaikki ei samaan kulutukseen edes halua lähteä mukaan.
Eikö se ole vähän tyhmää ostaa 200 euron ballerinat tai tonnin Mulberry ihan vaan sen takia, että niissä on se tietty logo. Laadukasta saa halvemmallakin ja oikeasti kuka ihminen tarvitsee monet kymmenet kengät ja monta kallista laukkua?
ja rikkaat ihmiset. Sellaiset, joille materia todellakin on erittäin tärkeää. Se selittää blogin pitämisen, materian määrän jne. Ihminen yleensä saa elämässään sen, mitä todella haluaa. Jos todella haluaa kauniin pinnan, niin kyllä sen myös saa. Usein sitten jonkun muun elämän osa-alueen kustannuksella.
Itse kaipaisin sellaisia normaalien ihmisten blogeja. Normaalia perhe-elämää. Ihan Lassien puvuissa ja hieman sotkuisessa lastenhuoneessa. Se on vissiin vain niin, että sellaiset tavalliset ihmiset ei pidä muoti/lastenvaate/sisustusblogeja vaan yleensä keskittyvät siihen elämäänsä eli harrastuksiin, oikeisiin ihmissuhteisiin, yms. Tai jos on blogi, niin se on sitten jotain muuta, ei niitä arjen normaaleja askareita.
taas blogit, muotiblogit, ovat lähinnä hupia. Katsopas, kun ei kukaan niihin blogeihin laita esille, että ostinpa Alepasta saippuaa tai kalsarit, vaan kaiken esiteltävän pitää olla hienompaa ja viitata luksukseen ja avata aukkoja lukijoiden tarvelistalla.
Eniten tulee välillä mieleen, että miten joku jaksaa täyttää elämänsä shoppailulla ja muulla krääsällä (ja esitellä tavaramäärää julkisessa blogissa). Mutta harrastuksensa kullakin, ihmisiä tavallisine ongelmineen ne nuoret blogistitytökin ovat.
Minulla olisi varaa ostaa merkkivaatteita ja laukkuja ja niin teenkin, kun jotain tarvitsen, mutta kuluttaminen ja ostaminen itseisarvona ei jaksa kiinnostaa.
ja rikkaat ihmiset. Sellaiset, joille materia todellakin on erittäin tärkeää. Se selittää blogin pitämisen, materian määrän jne. Ihminen yleensä saa elämässään sen, mitä todella haluaa. Jos todella haluaa kauniin pinnan, niin kyllä sen myös saa. Usein sitten jonkun muun elämän osa-alueen kustannuksella.
Itse kaipaisin sellaisia normaalien ihmisten blogeja. Normaalia perhe-elämää. Ihan Lassien puvuissa ja hieman sotkuisessa lastenhuoneessa. Se on vissiin vain niin, että sellaiset tavalliset ihmiset ei pidä muoti/lastenvaate/sisustusblogeja vaan yleensä keskittyvät siihen elämäänsä eli harrastuksiin, oikeisiin ihmissuhteisiin, yms. Tai jos on blogi, niin se on sitten jotain muuta, ei niitä arjen normaaleja askareita.
Mutta näitä kyseisiä blogeja on täälläkin linkattu ja ne saavat ihan yhtä tylyn vastaanoton. Ovat tylsiä ja kukaan ei halua lukea normaalia perheelämää. Joten antaa kaikkien kirjoittaa mistä tykkää. Jokaiselle on omat kannattajansa.
päinvastaiset kuin suurimmalla osalla blogisteista. Mulle on jo lapsuudesta opetettu, että ihmistä ei pidä arvostella ulkoisin perustein (vaatteet, koulutus, ulkonäkö ym.), vaan sisin on tärkeintä. Edelleen olen samoilla linjoilla ja samaa aatetta opetan myös omille lapsille. Meille myös luonto on todella tärkeä, joten olisi kauhistuttava ajatus tilata lisää ja lisää ja lisää uusia vaatteita ulkomaita myöten. Suosimme kirpputoreja ja mahdollisuuksien mukaan kotimaassa tehtyjä vaatteita (esim. moni pieni yrittäjä näitä myy, netitsekin saa).
Moni noista blogisteista on esim. vienyt lapsensa kovin nuorina päivähoitoon. Jos olisivat eläneet hiukan vaatimattomammin, niin kotona olisi voinut olla pidempään.
Itselleni myöskään kalliit harrastukset (esim. laskettelu, mitä moni perheellinen blogisti harrastaa) eivät ole tärkeitä. Tärkeää on kuitenkin terveys, terveellinen ruoka (jota saa edullisestikin), asianmukaiset vaatteet (joita saa edullisestikin kivoja ja hyvin ominaisuuksin), liikunta (jota voi harrastaa edullisestikin ja usein ne edulliset harrastukset on ihmiselle sopivampia ja vaarattomampia kuin kalliit). Käymme paljon kävelyillä luonnossa, käymme yleisurheilukentällä koko perheen kanssa, uimahallissa ym.
Henkireikiä ovat hyvät ystävät, lenkillä käynti metsässä, lukeminen. Luen todella paljon, olemme kirjaston vakioasiakkaita ja opetan lapsenikin lukemaan paljon ja nauttimaan kirjoista :)
Työssä käymme mieheni kanssa nyt molemmat, lapset on isoja. Rahat riittäisi äveriääseenkin kiiltokuvaelämään, mutta sellaista emme missään nimessä tahdo, vaan haluamme elää sisintämme kuunnellen luonnonmukaista ja terveellistä elämää.
liittyen tykkään tästä kirppishenkisestä perheenäidin blogista : http://www.ekojohanna.blogspot.com/
Blogillaan Johanna haluaa esittää, ettei kaiken aina tarvitse olla uutta. Siksi tykkään.
Minuakin ahdista nämä blogit, joissa kaikki perustuu uuden tavaran osteluun. En siis halua itselleni ko. tavaroita, vaan olen surullinen vallitsevaan "ostamalla onnelliseksi" -kulttuuriin. Suurimmalla osalla työssäkäyvistäkin on rahasta tiukkaa, euron arvon laskettua. Ruokaan menee huimasti rahaa, hintataso nousee tasiasen varmasti.
Esim. Kalastajan vaimoon olen pettynyt alun jälkeen, Indiedaysin sopimusten myötä on tiuhaa pakkoesittelyä tavaroista, tuo viimeviikkoinen Lumia-juttu oli kaiken huippu, oikeastaan mauton!
Mainontaa siis, toki näteissä puitteissa. Mikäli te tunnette huonommuutta, kun ette omista blogistien uusia tavaroita, on blogimainonta onnistunut tehtävässään :)
Tunnen huonommuutta muutenkin en blogeja lukiessani. Ja noloa oli kun olin kavereiden kanssa, ja enemmistö halusi että tilataan pizzat. No minulla ei ollut sitä 6e siihen pizzaan, en tilannut vaan söin viilin.
Mulla ei ole ikinä ollut varaa ostaa muotivaatteita, en kyllä ole kaivannutkaan niitä. Tällähetkellä ei ole varaa ostaa edes h&m:sta vaatteita. En raskinut kaupassa käydessäni ostaa edes Halvinta kosteusvoidetta, kasvojen puhdistusgeeliä enkä mitään ihon hoito tuotteita. 2 viikkoa sitten loppui hoitoaine, ja hiukset on kyllä sen kuntoiset että huhuh. Opiskelen ja käyn koulussa muutamana iltana viikossa, joudun tekemään tarkat suunnitelmat lukujärjestykseen että mistä aineista voi olla pois ja missä pitää käydä.
Enää en jaksa edes itkeä asiaa, olen jo aikalailla turtunut tähän. Aluksi syytin miestäni, koska hänen konkurssinsa takia olemme tässä tilanteessa, enää ei jaksa sitäkään.